Oletteko lukeneet USn artikkelin "Mielenterveyttänne epäillään"? (Pitkä teksti!)

UUSI SUOMI, Puheenvuoro: "Mielenterveyttänne epäillään"



Näin, että teillä oli Puheenvuorossa otsikko “Mielenterveyttänne epäillään”. Aihe on kiinnostava ja mielestäni erittäin ajankohtainen palstoilla juuri nyt, kun jotkut “kiristävät” kommentoijiensa tekstien tarkkailua yms.



Koko tämä mielenterveyteen liittyvä homma alkaa tuntua aivan hupijutulta tässä maassa, jossa näistä mielen sairauksista on jo tullut jonkunlainen kansantauti. Aiheesta olisi todellakin paljon puhuttavaa siltäkin kantilta, että alkaa jo näyttää siltä, että niitä hullun elinikäisiä papereita, joita ei koskaan voi purkaa, on ihmisillä, jotka taitavatkin olla niitä terveempiä, niin kuin joku ketjussanne sanoi, samalla kun kaikenmoiset “sairaat” pyörittävät tätä maata.



Toisten mielenterveydestä kaikenlaisia kommentteja “heittely” palstoilla on myös ikävä ilmiö – sillä eikö se ole juuri ilmiö – jolle kannattaisi ehkä tehdä jotakin tai antaa ainakin jokin purkautumiskanava (mikä se sitten olisikaan..). Ehkä mielenvikaisuudesta huutelu on joku kiusaamiseen liittyvä ilmiö ja sillekin olisi saatava loppu. Jos oikeasti mielisairas saa vastaanottaa tuollaisen kommentin, niin emmehän voi tietää mihin se johtaa emmekä koskaan saa koskaan tietää. Jotkut saattavat olla tosi herkkiä, joku yksinäinen saattaa jopa tehdä itselleen jotakin, jos hän saa tommoisen kommentin kirjoitukseensa. Jollekin voi palstoilla kirjoittelu olla jopa henkireikä ja jonkunlaista pientä kommunikaation harjoittelua – mistäs me tiedetään kuka ja miksi kirjoittaa jonkun kommentin jonnekin.



Itse(kin) olen heittänyt ilmaan näitä mielisairauteen liittyviä provoja ja pannut niitä ainakin suomi24 kirjailijanalut palstalle... mm kysyn jossain, että miten se mielisairaus nähdään toisten teksteissä – mistä tietää, että ei ole kirjoittajan hupijuttu, satu yms - siis pelkkää mielikuvitusta yms... siis asiasta olisi todella paljon kaikenlaista sanottavaa ja keskusteltavaa. Jospa tälle Puheenvuorolle saisi jatkoa ja aiheelle tilaa enemmänkin muuallakin mediassa. Tilausta voisi olla. Ei ole ollenkaan sanottu, että ihmiset loppujen lopuksi tietävät ollenkaan niin paljon mielen sairauksista. Ihan hyvä olisi kansan tietää enemmän, kun niin hirveästi niitä pillereitä täällä popsitaan. Moni on varmaan sitä mieltä, että nämä lääkkeet aiheuttavat heille paljon harmia samalla kun he eivät näe itse yhtään mitään parantavaa vaikutusta syömiensä lääkkeiden vuoksi. Juurihan telkkarissa mainittiin nekin potilaat, jotka sidotaan sänkyihin psyykenlääkityksellä – jotkut ovat sidottuina kodeissaan, jossain pienissäkin luukuissa. (Pienissä asunnoissa ahtaasti asuminenkin voi olla joillekin mielenterveysriski ja siitähän ei köyhä helpolla pääse eroon.) Kuinka usein psyykenlääkitys on täysin turhaa ja vain bisnestä lääkefirmoille - huikeita summia? Eikö kukaan tule ajatelleeksi, että ihan hyvin kestämme joukossamme olevien mahdollisten hullujen juttuja ja puuhia. Jos yksi on sairastunut, niin on mahdollista, että hän on elänyt sairaassa ympäristössä. Jos siis perheessänne joku sairastuu, niin teidän muiden perheenjäsenten tulisi katsoa peiliin ja kysyä, että miten minäkin olen täällä oikein tätä rooliani pyörittänyt ja millä repliikeillä? Ja mitä kaikkea muuta? Enpä ihmettelisi, vaikka moni olisi lähettänyt perheen terveimmän henkilön jonnekin hoitoon. Ja kaikki huutavat, että se on hullu ja hullut osastot uskovat tuohon ja ottavat perheen "ongelman", "oireilevan" hoitoon...JUU, PROVOILUA! Hyökätkää vastaan - sanokaa jotakin, sillä sehän on provon tarkoitus!!!



Mutta mitäs jos tavikset saisivat olla näissä asioissa äänessä ihan tavisten arvostelukyvyillä eikä niin, että vedetään kaiken maailman psykiatrit, psykologit ja muut asiantuntijat kehiin? He kirjoitelkoot niitä virallisia papereita ja jospa tämä sairas kansa lähtisi pohtimaan tätä asiaa ihan omista lähtökohdistaan, omilla kyvyillään ja omilla puheenvuoroillaan tästäkin asiasta asiallisesti palstoilla eikä tuolla oireilisi pelkästään tuolla “toisille huutelujen heittelyllä”.



Vähän tämä liippaa myös kysymystä, että miksi täällä Suomessa ollaan niin yksinäisiä? Mitäs jos meitä todellakin vaivaa joku kansaamme kokonaisuudessaan kohdannut “mielisairaus”, myös raskasmielisyys, josta juuri tuo yksinäisyys on nyt sitten eräs toinen oire tämän epämääräisen toisten mielisairaaksi huutelemisen ohella. Voisihan sitä ajatella, että täällä kansa myös tekee omalla käytöksellään oman käden kautta vähän niin kuin jotakin itsemurhaa eli kansalaisten kokonaiskäytös saattaa näyttäytyä joidenkin silmissä hyvin itsetuhoiselta ja voi ihmetellä, että mistä tämä tämmöinen mahdollisesti ihan kollektiivinen, itsetuhoinen käytös oikein on saanut alkunsa? Hyötyiskikö siitä jotkut ulkopuoliset? Onko se tervettä? Itsekö olemme tämmöisen prosessin käynnistäneet vai mistä on kysymys? Täällähän on ihan selvästi suuria ongelmia myös parinmuodostuksessa enkä ainakaan minä ole kuullut mistään politiikan osasta, joka hoitelisi tätä osiota tässä maassa, lisääntymis- ja perhepolitiikkaa. Perheiden ja sukujen on vaan annettu haihtua ja suvun kanssa yhtä pitämiseen on suhtauduttu ihan jopa vihamielisesti. Itse muistan kuinka jo 1960-luvulla reagoin siihen, että täällä olivat kaikki niin myrttysen näköisiä, kukaan ei ollut iloinen ja nauranut hyväntuulisesti. Enää ei semmoista ehkä näe ja ehkä se johtuu jonkinlaisesta elintason muutoksesta (noususta??). Voisihan sitä ajatella, että kansat rappeutuvat ja kuolevat ihan niin kuin jotkut suvut tai lajit eikä aina ole syynä rappeutuminen vaan joku muu juttu. Ja että nyt Suomi olisi sitten semmoisessa prosessissa. Ei ole kivaa, kun alkaa ajatella, että tekeekö tämä meidän Suomen kansa tässä ihan silmiemme edessä jonkinlaista itsemurhaa. Kun sellainen kysymys on kerran iskenyt päähän, niin ei sitä sitten enää saakaan pois – lieneekö kysymysten asettelu sitten jonkinlaista mielisairautta.



Harva on nähnyt aavekaupungin elämänsä aikana. Mutta entäpä jos tulee vielä aika jolloin on myös aave-alueita jossain? Enkäpä noita kaivosvälineillä kaiken tuhonneita alueita, jonne kukaan tuskin helpolla enää saa aikaiseksi mitään elämää. Ja valtavat valtatiet suurille autoille kulkevat maamme noiden alueiden halki. Mutta suomalaisia ei näy? Ehkäpä Suomen "Mooses" on onnistunut saarnoillaan jossain Kallion kirkossa ja joku muu joka saarnasi kait jossain Agricolan kirkossa ja sitten taas joku joka on jeesustellut jossain yms... Ehkäpä nämä meidän tähänastiset poliitikkomme, tärkeimmät arvojohtajamme liittolaisineen, ovat lopultakin onnistumassa siinä, että joku kansanosa viedään johonkin Luvattuun maahan... joidenkin silmissä se luvattu maa jo pilkistääkin silmissä... Joku WhiteTrash, köyhä porukka, jää tänne maanpäälliseen Helvettiin ja nuo tämän päivän mahtihenkilöt isolla ja globaalilla rahakukkarolla ja pankkitileillä TEMMATAAN (Raamatun kieltä käyttäen) upeisiin taivaallisiin sfääreihin, jossa on tiet ja rakennukset kultaa ja timanttia... sellaista varmaan havittelevat... Olisihan se erikoista, että me köyhä WhiteTrashit jäisimme sitten tänne kaivosjätteiden keskelle Helvettiin harhailemaan ja elämään jonkun vaivaisen päivän lisää kun kaikki varakaat bonusjohtajat temmataan edestämme Taivaalliseen kotiin, jossa on varmasti kaunista ja upeaa... Heh, heh... minäpä en ihmettelsi, vaikka joku keksisi giljotiininkin uudestaan... ja todella alkaisi laulaa jotain globaalia vapauslaulua... eikä ihme, että Louvressakin oli juuri tuhrittu Delacroixin maalaus "Vapaus". Moni saattaa tuntea, että eihän täällä mitään vapautta ole koskaan ollutkaan - että sekin oli vain yksi kusetus ja siltä kannalta voisi ymmärtää tuon maalauksen tuhrimisenkin... Ja nyt on kysymys siitä, että suuret määrät kansalaisiamme istuvat pienissä asunnoissaan kuka missäkin yksinäisinä ja toimettomina ja moni odottaen vain sitä päivää, että viikatemies tulisi ja veisi mahdollisimman pian. Minne katosi siis elämän tarkoitus? Ja minkälainen bisnes on sitten valtiollemme se, että ihminen lopulta kuolee ja hänen aiheuttamista kuluista päästään kokonaan eroon? Voiko eutanasiakin olla bisnestä ja minkälaista? Mutta se bisnesraha mikä tehdään laitoshoidossa on varmaan valtava, mutta päätyykö se hoitajien itsensä hyvinvointiin vai joidenkin yhä useammin ulkomaalaisten käsissä olevaan bisnestoimintaan, jossa suuret voitot tehdään ihmisten terveyden- ja sairaudenhoidolla ja niihin liittyvillä asioilla, välineillä, lääkkeillä... Jo sanonta "raha tehdään" haisee oikeastaan... Oikean, puhtaan rahan tekeminen on todella vaikeaa eikä sitä voi ollenkaan tehdä ihmisten elämään ja terveydenhoitoon liittyvillä asioilla. Kuten ei myöskään valtion infrastruktuurille tärkeällä puhelin- ja postitoiminnalla, joiden pitäisi olla täysin turvalliset. Samalla kun huolehditaan jokaiselle kansalaiselle mitä turvallisin puhelin on huolehdittava siitä, että ihmisillä on mitä turvallisimmat henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet ja heidän aivan oikeilla nimillään ja itse kunkin kielialueen oikeilla kirjaimilla.



Aamulehdessä artikkeli: Puheenaihe: “Yhdessä yli yksinäisyyden”.