Nää on näitä ihania ylläreitä kun antaa lapsen itse tehdä

Kun ei ole liian nipo eikä ota liian tosissaan. Kuka myöntää, että se on joskus vaikeaa? Antaa lapsen tehdä itse ja olla pelkäämättä seurauksia ja sotkua ym? =)



Itse olin vielä parikymppisenä ja 1-2 lapsen äitinä turhan tarkka. Annoin lasten kyllä tehdä, mutta se sijoittui aina jonkin pyhän valmisteluun ja oli silti rajoitettua.

Esimerkiksi tietty määrä taikinaa ja omat välineet sekä roppakaupalla ohjaamista.





Nykyisin 5 lapsen kanssa edelleen pidän kodin puhtaana ja järjestyksessä, mutta olen oivaltanut ettei mm. leipominen tuo likaa. Sotkua ehkä, mutta ei likaa. Tehdä saa ja kokeilla omia taitojaan ilman, että kyttään koko ajan vieressä ja ohjeistan. Ei ole tullut vastaan vielä yhtäkään katastrofia. :)

Ihana herätä aamulla kun tytöt toohottaa keittiössä. Kysyn monelta ovat oikein heränneet touhuamaan kun kertovat mitä kaikkea ovat tehneet.

Pyykit on kuulemma puhtaana telineesssä, pienin saanut aamupuuron ja piirtelee, sängyt pedattuna ja pullataikina kohoamassa. 4v osallistui leivontaan myös ja ihaili jauhojen pöllyämistä, katsoi sitten minuun ja kehoitin vaan kokeilemaan rohkeasti. Hänkin leiponut jo monesti ja selkeästi nauttii puuhasta.

Olivat halunneet hemmotella minua ja jo pelkkä ajatus lämmitti kun eilen illalla suunnittelivat aamua. Saan rauhassa kahvitella ja luotan täysin, että homma on hallussa keittiön puolella, mutta ilmoitin myös, että saa kysyä jos on kysyttävää.





Nyt tuoreen pullan tuoksu suorastaan vaatii minua keittiöön. :)