Onko 35v liian myöhäistä vaihtaa täysin alaa?

Jos ajatellaan vuosia eläkkeeseen et ole lainkaan vanha vaihtamaan alaa.

Näinkin paljon kun eläkeikää on pyöritelty niin kyllä me tehdään töitä vähintään 70-vuotiaiksi. Ellei kauemminkin. Elinajan ennuste 20 %:lle 80-luvulla syntyneistä (naisille?..en muista koskiko pelkästään naisia) on 100 vuotta. 35 vuotta eläkkeellä, eipä riitä kohta enää rahat.

Itse menin 40-vuotiaana yliopistoon toisellle kierrokselle ja se oli elämäni paras päätös kaikin puolin. Valmistuin 45-vuotiaana ja nyt on itse mielekkääksi kokema työ vaikka palkka selkeästi pienempi kuin entisissä hommissa. Joku ukkoutuu tai mummoutuu jo 4-kymppisenä, mutta itse päätät sen.

silloin ei kukaan kysele, missä Siwassa olitkaan töissä viisi vuotta sitten.

nollatyökokemuksella ei kannata, ei sua kukaan palkkaa uuteen tutkintoon sen paremmin kuin vanhaankaan.

Tosin ikää vasta 31, mutta..



Olen siis mielenkiintoisella alalla, ja hyvin palkattu (elätän yksin koko perheemme ja säästöönkin jää), mutta jokin mättää. Mielestäni en osaa tätä tarpeeksi hyvin. Periaatteessa minua voisi kiinnostaa kemia, tai jokin tutkiminen.



Noh, katsotaan.

opiskelin uuden ammatin (toismistötyöt vaihtui lähihoitajan työhön) ja valmistuin juuri ennen kuin täytin 40v. Aikuislinjala oli 50v täyttäneitäkin.



Työtä riitti ja muutaman vuoden päästä perustin oman yrityksen että saan hoitaa asiakkaani kiireettä :). Vuoden on ollut yritys pystyssä ja asiakkaita olisi enemmän kuin pystyn ottamaan.



Minusta oli loistava ajatus vaihtaa alaa nelikymppisenä. Ja nyt kun lapset on isoja, niin on aikaa omalle yrityksellekin.

mieluummin palkkaisin lapset tehneen, työkokemusta omaavan, kuin nuoren kokemattoman, joka tekaisee kohta lapsia putkeen kolmekin kipaletta.



Opiskelen ja uskoisin saavani opinnot valmiiksi 38-vuotiaana.

Tosi monihan vaihtaa nykyisin alaa siinä neli-viisikymppisenä.

Sehän on kiinni vain itsestäsi. Mieluummin tekisin mielekästä työtä kuin rahan takia jotain joka ei nappaa. Mietin itse ihan samaa, meillä ei vaan ole varaa siiihen että lähtisin täyspäiväisesti opiskelemaan.

uudelle alalle. Töitäkin tarjolla ;-)

Aiempi tutkinto suoritettu 10v. sitten ja ala ei enää kiinnosta yhtään. Olen kypsytellyt mielessä ajatusta toisesta alasta, johon pitäisi vielä opiskella muutava vuosi täysipäiväisesti yliopistossa (olen opiskellut avoimessa ko. alan opintoja niin paljon kuin sitä kautta pystynyt).

Mutta miten tuo ikä? Alkaako olla liian vanha aloittamaan työt uudella alalla ihan nollasta?

Jos siitämuutaman vuoden käyttää opiskeluun, niin vilä jää reilusti aikaa tehdä töitä

25-, 30- vai 40-vuotiaana? Samalla työantajalla ei kuitenkaan olla loppuun saakka ja vaikea käsittää, mitä parempaa 25-vuotiaassa aloittelijassa voi olla nelikymppiseen verrattuna?

työperäisissä sairauksissa raja on viisi vuotta työelämässä oloaikaa uudelleen koulutusta varten. Kyllähän 35-vuotiaalla on vielä paljon enemmän edessä työvuosia kuin 5.

nollatyökokemuksella ei kannata, ei sua kukaan palkkaa uuteen tutkintoon sen paremmin kuin vanhaankaan.

Siitä vaan, niin mäkin tein!



Tosin aiemmalta alalta oli amk-tutkinto ja nyt mulla on vaan toisen asteen tutkinto tällä uudella alalla. Mut ei haittaa, sillä se riittää siihen mitä teen. Ja tienaankin paremmin kuin aiemmin.



Tärkeintä lienee se, että nyt TODELLA nautin työstäni. Myös opiskelu oli tosi kivaa, kun niin pitkään kypsytteli ajatusta ja sitten viimeinkin uskalsi ja sai vastauksia niihin kysymyksiin jotka olivat olleet ilmassa jo vuosia.