Tunnetko jonkun tai onko sinulla erityislapsi,joka diagnoosi olisi muuttunut?

up

tiesin itse että lapsen kielenkehityksessä oli jotain vikaa kun lapsi oli vuoden. Puolitoistavuotiaana tein itse diagnoosin ja itkupotkuraivareiden jälkeen sain viimein neuvolasta lähetteen foniatrille kun lapsi oli 2,5 vuotias. KOlmevuotiaana selvisi, että diagnoosini oli oikea -- keskivaikea semanttis-pragmaattinen dysfasia. Lapsella oli siis vaikeuksia puheen ymmärtämisessä ja sen sosiaalisessa käytössä -- ulkopuolelle näytti omalaatuiselta ja omaehtoiselta, ehkä vähän asperger-tyyppiseltä lapselta, joka ei koskaan ihan vastaa siihen, mitä kysytään. POjalla oli siis paljon sanoja ja pitkiäkin lauseita, mutta ne olivat ulkoa opittuja ja hän käytti niitä omalaatuisesti. Myös kaikupuhetta oli paljon -- poika toisteli kuulemaansa. POjan oli vaikea keskittyä kuuntelemaan puhetta, joten vaikutti aika vilkkaalta ja levottomalta. Ihmekös tuo, kun ei juuri muiden keskusteluista mitään tajunnut eikä niitä seurannut -- oli siis esim. ruokapöydässä kun muu perhe keskusteli todella poissaoleva.



2 vuoden puheterapian, vanhempien jatkuvan kielileikittelyn ja tuen sekä valtavan asioihin perehtymisen jälkeen pojan tilanne oli upea. diagnoosi oli enää lievä dysfasia ja puoli vuotta myöhemmin dysfasian jälkitila, semanttis-pragmaattisen dysfasian piirteitä. Testatusti oli tässä kohtaa poika oli kaikilla kielen alueilla ikätasoinen, monilla alueilla paaaljon ikäisiään edellä.



POika myös oppi lukemaan ennen kuin täytti 6 ja nyt on reipas ja fiksu koululainen, kolmannella luokalla. Dysfasia on pois kuntoutettu ja näkyy enää lievänä sosiaalisena kömpelyytenä ja tiettynä sinisilmäisyytenä -- lasta on esimerkiksi helppo huijata, koska hän ei välttämättä nopeasti ymmärrä sanojen kaksoismerkityksiä vaan tulkitsee asioita kirjaimellisesti.. On toisaalta todella fiksu pikku kaveri ja hiffaa vain hiukan muita hitaammin tietyn tyyppisen huumorin. Koulumenestys tms. on ihan huippuluokkaa. Paljon töitä tämä tosin on vaatinut, puheterapeutilta, toimintaterapeutilta, meiltä ja päiväkodilta. Raskastakin on ollut, mutta palkitsevaa vielä enemmän!



ERityislapsesta on siis tullut ihan tavallinen lapsi ja meidän elämämme on ihan toisenlaista. ei enää kummastuneita katseita ulkopuolelta, selittelyä pojan puolesta, kun vastailee oudosti tai ei selvästi ymmärrä, ei tilanteita, joissa muut lapset kuuntelevat ja tämä yksi harhailee eikä tilanteita, joissa vanhemman pitää selittää yksinkertaisesti ja konkreettisesti asioita lapselle, kun muut osaavat jo lukea rivien välistä ja tulkita... Ei ainaista lapsen tukemista leikeissä ja lapsen tahdon ja touhujen selittävää sanoittamista muille lapsille. Eikä öisiä kylmiä hikiä kun miettii, miten lapsi mahtaa maailmassa selviytyä...



Toivottavasti tästä oli jotain iloa!

myöhemmin se kumottiin ja diagnoosi onkin touretten syndrooma

Meillä on ollutongelmia pienestä pitäen ja nyt vuosien jälkeen tuntuu, että ne vaan kasvaa ja kasvaa. Kauhea työ aina tapella terapioista ja siitä onko kaikki oikeasti tutkittu. Nyt sitten alkaa tapahtua jotain. On vaan niin turhauttavaa tämä epätietoisuus ja odottaminen ja odottaminen.

Diagnooseja tullut lisää tai muuttumnut sitä tahtia, kun lääkäri vaihtunut. Lääkkeitä vaihdettu tai nostettu annoksia. Ja mikään ei ole kuitenkaan paremmin. Tuntuu, että jatkuva pelko perseessä, koska tilanne on oikeasti vakava. Saa pelätä, että lapsi loukkaantuu itse todella vakasti tai jollekkin toiselle käy köpelösti.

ap

Mut en muista nyt diagnooseja, toisesta on hirveän kauankin mut äitien juttelusta muistan, että ovat muuttuneet.

todettiin dysfasia ja hän oli myös ekan ja tokan luokan erityisluokalla eli pienryhmässä.



Hän pärjäsi siellä niin hyvin että siirrettiin tavalliselle luokalle kolmannelle ja pärjäsi siellä loistavasti. Yläasteella oli keskiarvo yhdeksän!

Kirjoitti myös ylioppilaaksi.



Diagnoosia ei koskaan ns vaihdettu mutta moni kyllä ihmetteli olikohan hänen kohdallaan tehty väärä diagnoosi,

jospa oli vaan normaalia puheen viivästymistä.

Tulee varmaan saamaan jatkoa: Add, tourette ja aspenger piirteitä sekä aistiliherkkyyttä

Siis asperger