"Hoitakaa itse vanhuksenne"
Ennen rakennettiin taloihin ainakin suurten asuntojen yhteyteen sellaisia palvelijanasuntoja.
Nyt voisi samalla periaatteella rakentaa taloihin vanhuksille ja vammaisille sopivia asuntoja. Sitten perheen vanhukselle voisi järjestää sellaisen asunnon samasta talosta kuin missä sukulaiset lapsineen ja teineineen asuu.
Siinä sivussa voitaisiin osallistua toinen toistensa elämään, mutta osapuolilla on kuitenkin oma koti. Vanhuskin voi tehdä kaikenlaista ja lapset auttaa vanhusta. Itse asiassa talon muitakin vanhuksia ja vammaisia. Ihmisten on todella alettava tutustua toisiinsa taloyhtiöissä eikä vaan kulkea ohi edes tervehtimättä.
Taloissa pitäisi olla myös talkkarit ja talkkarien vaimot, joista voisi heistäkin olla apua.
Ihan sairas tämmöinen yhteiskunta, joka jakaa ihmiset eri lokeroihin ja eristää erilaiset ihmiset toisistaan. Nyt on palattava siihen, että kaikki osallistuvat ja kaikki asuvat "yhdessä".
Taloyhtiöissä voisi olla yhteinen olohuone, kahvio/keittiö yms jossa kaikki voisivat hääräillä milloin haluavat. Kaikki hyötyisivät eikä kenenkään tarttis olla yksin.
Kommentit (19)
Siis etkö ole ikinä nähnyt huonokuntoista vanhusta? Heitä on laitokset pullollaan, heille pitää vaihtaa vaipat tai käyttää vessassa, ruoka laittaa ja syöttää, suihkuttaa, laittaa nukkumaan, auttaa pukemisessa. Ihan jatkuvaa läsnäoloa ja tekemistä riittää.
En todellakaan kotonani alkaisi siihen hommaan! En vaikka kyseessä olisi omat venhempani. Olen nähnyt väsyneitä omaishoitajia, jotka usein kuolevat ennen hoitamaansa vanhusta. Lisäksi hankala dementikko omassa kodissa olisi helvetin esikartano!
En todellakaan kotonani alkaisi siihen hommaan! En vaikka kyseessä olisi omat venhempani. Olen nähnyt väsyneitä omaishoitajia, jotka usein kuolevat ennen hoitamaansa vanhusta. Lisäksi hankala dementikko omassa kodissa olisi helvetin esikartano!
Tai kirjaimet näppäimistöltäni.
Mutta itse asiaan. Itselläni oli Alzheimerin taudista kärsivä mummo, joka oli todella väkivaltainen. Makasi Vain sängyssä, mutta silti riitti voimia yrittää repiä kaikilta silmät päästä. Onneksi on nyt paremmassa paikassa. Mutta siis. En todellakaan haluaisi hoitaa huonokuntoista vanhusta kotona. Ok-kunnossa oleva voisi hätätapauksessa mennä ja lääkkeiden kanssa voisin auttaa, mutta "laitosvanhusta" en halua kotiini.
En todellakaan kotonani alkaisi siihen hommaan! En vaikka kyseessä olisi omat venhempani. Olen nähnyt väsyneitä omaishoitajia, jotka usein kuolevat ennen hoitamaansa vanhusta. Lisäksi hankala dementikko omassa kodissa olisi helvetin esikartano!
Onnittelen aloittajaa siitä, ettei hän vielä tiedä, mitä kirjoittaa.
Tervettä ja hyväntuulista vanhusta hoitaa mielellään. Oma mummoni oli sellainen, ja asui lapsensa asunnossa niin pitkään kuin pystyi.
Sitten on niitä toisenlaisia vanhuksia. Dementia on siitä kamala sairaus, että fyysinen kunto voi olla hämmästyttävän hyvä, mutta järki ja ymmärrys heikkenevät. Siitä käytetään peitenimeä "muistihäiriö", mutta se on vain yksi monenlaisista ongelmallisista oireista.
Minä olen hoitanut dementikkoa, jonka omaiset kannattivat kotihoitoa hyvin lämpimästi. Kerran hän päätyi joksikin aikaa yhden eniten laitoshoitoa vastustaneen lapsensa kotiin. Eipä mennyt montakaan päivää - eikä yötä , kun tuli tekstari "nyt laitospaikka äidilla hakuun ja heti!".
Jokainen dementoitunutta omassa kodissaan voi arvata syitä.
Ei vanhukset ole mitään lapsia
Et sitten ole tätä sanontaa kuullut, joka pitää jokseenkin täydellisesti paikkansa varsinkin dementoituvien kohdalla.
Yleensä kotihoitoa kannattavat innokkaimmin ne, jotka eivät ole koskaan tavanneet ensimmäistäkään dementikkoa.
Monet hoitavat mieluummin täysin jalatonta sänkypotilasta kuin vireää ja reipasta, siis toisin sanoen levotonta dementikkoa, joka voi olla monin verroin pahempi kuin uhmaikäinen kolmevuotias. Ja mikä pahinta, yötä päivää nukkumatta välillä, ja aikuisen ihmisen voimilla.
Sinänsä ap;n ajatus on hyvä mutta ei niin että kaikkien pitäisi toimia näin. Ja riippuu perheestä ja vanhuksesta voisiko tuo toimia lainkaan.
Me nautimme lapsiperheenä todella paljon omasta omakotitalosta ja rauhasta siellä. Joskus anoppi käy melkein päivittäin meillä ja auttelee lastenhoidossa ja me huolletaan anopin auto, talo jne. Meillä on todella hyvät välit ja kiva kun etäisyyttä on alta 10 km. Toimii nyt hyvin kun anoppi vielä ajaa itse autolla.
Me suunniteltiin ja toteutettiin kyllä talo niin että tästä meidän talosta saa "erotettua" päästä yksiön tai kaksion tarvittaessa anopille niin että pesutilat olisivat kuitenkin yhteiset. Ehkä joskus anoppi muuttaa meille tai ehkä ei. Nyt on niin hyväkuntoinen että pärjää yksin mutta jos heikkenee nopeasti laitoskuntoon niin silloin me emme kuitenkaan voisi hoitaa kotona.
Omia vanhempiani tuskin tulen hoitamaan tässä. Eivät varmaan halua muuttaa omasta kotikylästään missä ovat asuneet koko elämänsä tänne vieraaseen kaupunkiin. Eikä meidän perhe halua muuttaa minun kotikylääni. Mutta toki käymme tarpeen mukaan auttamassa esim. tekemässä suursiivouksia ym mitä nyt voi kauempaakin tehdä.
Asioissa on niin montaa puolta ettei yksi ainoa malli tule koskaan toimimaan kaikilla ja kaikissa tapauksissa.
Minä olen elämäni ensimmäiset 17v asunut kolmen sukupolven taloudessa, eikä siinä ollut mitään kivaa. Mummu oli oikea pääpiru, jonka pillin mukaan kaikkien oli tanssittava. Hän määräsi myös meidän lasten pukeutumisesta, hiustyylistä, kyläilyistä jne ja haukkui koko ajan miniäänsä eli äitiäni. Siinä meni lapsuus ja nuoruus pilalle.
vanhempiani vanhoina,eiväthän hekään välittäneet minusta lapsena? Samaa kohtelua voin toki järjestää,mutta voi olla että siihen viranomaiset sekaantuisivat.
Nälkää,yksinäisyyttä,paljon turvattomuutta,juomista,pahoinpitelyjä syystä ja syyttä.
Tervetuloa meille hoitoon mummo!
naisten elämä oli helpompaa kun oli mummot samassa pihapiirissä ja hoisivat lapsia ja tukivat äitiä.
Sitä nämä nuoret äidit vain ei ota huomioon, että vastikkeeksi he hoisivat sitten apen ja anopin hautaan ja hyvässä lykyssä myös omat vanhemmat.
Nykyajan nuoret naiset haluaa käyttää mummot ensin lapsenvahteina loppuun ja sitten heivaavat ne jonnekin vanhainkotiin pois jaloista.
Ennen rakennettiin taloihin ainakin suurten asuntojen yhteyteen sellaisia palvelijanasuntoja.
Nyt voisi samalla periaatteella rakentaa taloihin vanhuksille ja vammaisille sopivia asuntoja. Sitten perheen vanhukselle voisi järjestää sellaisen asunnon samasta talosta kuin missä sukulaiset lapsineen ja teineineen asuu.
Siinä sivussa voitaisiin osallistua toinen toistensa elämään, mutta osapuolilla on kuitenkin oma koti. Vanhuskin voi tehdä kaikenlaista ja lapset auttaa vanhusta. Itse asiassa talon muitakin vanhuksia ja vammaisia. Ihmisten on todella alettava tutustua toisiinsa taloyhtiöissä eikä vaan kulkea ohi edes tervehtimättä.
Taloissa pitäisi olla myös talkkarit ja talkkarien vaimot, joista voisi heistäkin olla apua.
Ihan sairas tämmöinen yhteiskunta, joka jakaa ihmiset eri lokeroihin ja eristää erilaiset ihmiset toisistaan. Nyt on palattava siihen, että kaikki osallistuvat ja kaikki asuvat "yhdessä".
Taloyhtiöissä voisi olla yhteinen olohuone, kahvio/keittiö yms jossa kaikki voisivat hääräillä milloin haluavat. Kaikki hyötyisivät eikä kenenkään tarttis olla yksin.
Entisaikaan nämä vanhukset kuolivat pian tultuaan heikkokuntoiseksi. Ensimmäinen influenssa tai keuhkokuume vei. Nykyään hyvinkin heikkokuntoisia elinvuosia voi olla vielä vaikka kuinka monta. Tilanne on siis merkittävästi muuttunut!
Omassa pikku sopessaan elää tyytyväinen ja herttainen mummeli, joka silloin tällöin tarvitsee apua esimerkiksi tv-kanavien virittämisessä tai lampun vaihtamisessa. Apu on lähellä ja aurinko paistaa.
Todellisuus on usein aika paljon rumempi, jonka tietää jokainen joka on nähnyt läheisellä ihmisellä todella vaikeat viimeiset vuodet.
se mahdollista. Mutta omaishoitajana olo on raskasta varsinkin jos kyseessä on muistisairas ihminen. Korvaus on niin pieni, ettei sillä elä nykypäivän hinnoilla.
Muistisairaus voi aiheuttaa paljon kaikenlaisia käytöshäiriöitä, ei sellaisen ihmisen kanssa ainakaan kotona voi asua (tai no jotkut puolisot asuvat mutta valittavat väsymystä, eivätkä saa itse nukuttua ym.) Monesti yötkin ovat hankalia valvomisen kannalta ja miten estettäisiin kotoa karkaaminen ym. Asia ei ole niin mustavalkoinen.
Toki jos kyseessä on järkensä säilyttänyt ihminen, liikkumiskykyä tallella joka tarvitsee pieniä kodinhoidollisia apuja ja jotain muuta pientä apua arjessa muttei kuitenkaan jatkuvaa valvontaa tms. niin sitten tilanne voisi olla toinen.
Mutta se yhteiskunnassa mättää että kun sen hoitopaikan vanhus saa niin sinne se sitten hylätään, eikä ole aikaa edes käydä kuin kerran kuussa katsomassa. Eli se ei edes ole niin paha asia että joutuu laitokseen mutta kun omaiset olettavat että sitten heidän osaltaan kaikki työ on tehty eikä tarvitse enää vanhuksesta välittää. Hyvin liikkumaan kykenevät voisi hyvin juhlapyhinä hakea omaan kotiinsa vierailulle mutta näin ei tehdä.
ja käy enolla syömässä päivittäin. Ihan toimiva systeemi, vaikka isoisä ei mikään herttainen mummeli olekaan.
ja käy enolla syömässä päivittäin. Ihan toimiva systeemi, vaikka isoisä ei mikään herttainen mummeli olekaan.
Meitä ihmisiä kun on monenlaisia. Mihin luulet tuon homman menevän loppupeleissä? Ne on ne muutamat ihmiset, jotka auttaa ja häärii. Osa onkin sitten vapaamatkustajia, joille kelpaa kaikki ilmainen, mutta mitään ei anneta vastaan, ei edes apua. Samassa taloyhtiössä kun voi olla melko sekalaista sakkia. Naapurin höppänä mummo voi olla kivaa seuraa, mutta naapurin sekopää narkkari piripääseurueineen ei ole.
mutta ei tuo käytännössä toimi. Miten se vaikkapa muistisairas tai sängyssä makaava vanhus pärjää päivät, jos ne omat lapset ja lapsenlapset on töissä? Jos hän on vielä sellaisessa kunnossa, ettei voi hälyttää apua kiltiltä talkkarin rouvalta tai naapurilta?
Heikkokuntoinen vanhus sitoisi hänen omaisiaan todella paljon, kun hänen tilaansa pitäisi käydä aina tarkkailemassa, antamassa lääkkeet, pestä, käyttää vessassa (tai vaihtaa vaippa), jopa syöttää, käydä vaihtamassa hänen asentoaan öisin...