Miten reagoisitte?

Varmaankin hän prosessoi omaa rankkaakokemustaan osaksi satuilemalla, taitaa olla aika tavallista 5-vuotiailla.



Ihan sama miten urheasti olet itse selvinnyt erosta, lapselle se on kuitenkin ollut kova paikka ja tosi iso elämänmuutos. Lapsi on ehkä yrittänyt olla itse yhtä urhea kuin sinä, jolloin "normaalimmat" reagointitavat ovat jääneet käyttämättä.



Tilanteessa voi riittää se, että keskustelette lastentarhan opettajan kanssa tilanteesta ja mahdollisesti neuvolassa. Lapselle tulee tietenkin painottaa, ettei saa valehdella eikä kertoa totena tarinoita, jotka eivät sitä ole.



Varmaan myös siitä erosta ja teidän kummankin tunteista siihen liittyen pitää puhua.

Puhut itsestäsi, omasta vaikeasta erostasi, siitä miten sinä selviydyit siitä ja miten nyt sinuun on kohdistunut tämäkin ikävä asia ja kehtaatko käydä vanhempainilloissa...



Kun oikeasti sun pitäisi olla huolissasi lapsestasi eikä itsestäsi!

Yh äiti koetaan uhkana ja hänet ja lapsi yritetään parhaan mukaan saada pois omasta elinpiiristä. Voimia vaan sinulle tämä on vielä pientä alkua siitä mitä joudut kokemaan.

Ja epäilen että lapsen isä manipuloi häntä. Nimittäin mies haluaisi mut takaisin, ja oli sanonut lapselle ainakin että lupaa että isä ja äiti asuu vielä joskus yhdessä.



Ja uskon että isänsä on antanut ymmärtää että HÄN kyllä tahtoisi elää taas perheenä mutta äiti ei.



Lapsi satuilee, kuten kaikki tuon ikäiset. Päiväkodissa vanhempainillassa kukaan ei maininnut tästä epäilystä mitään, lähinnä kehuivat kuinka hienosti lapsi pärjää ja tuntuu pitävän luontevana tilanteena sitä että asuu mun kanssa.



ap

Eivät tajua, että heidänkin lapset satuilevat ainakin jossain määrin. Fiksut aikuiset eivät vain kiinnitä niihin huomiota.

Mun äiti on sellainen, että uskoo ihan kaiken mitä lapset sanovat. Jos mä nauran niille jutuille ja sanon ettei ole todellakaan totta, niin ei usko. Lasten suusta kuulemma kuulee totuuden.

ihan ehdottomasti. siellä ovat nähneet monenlaista.



ja oikaisin tilanteen päivähoidon kanssa...

ihan ehdottomasti. siellä ovat nähneet monenlaista.

ja oikaisin tilanteen päivähoidon kanssa...

Muutamia kertoja. Terkka oli sitä mieltä että lapseni pärjää erittäin hyvin ja ehdotti että koittaisin pärjätä ilman perheneuvolaa, koska hänen mielestään lapsi ei sitä tarvinut.

Tottakai ero vaikuttaa lapseen. Mutta hän on erittäin sopeutuvaa sorttia, eikä ole oireillut -vielä- mitenkään. TOTTAKAI TIEDÄN, ettei se tarkoita etteikö lapsi olisi ahdistunut, mutta en voi väkisinkään kehittää draamaa ja ongelmia lapselle jos niitä ei ole. Voi olla että pahin on vielä edessä, ja lapsi reagoi eroon viiveellä -tästäkin perheneuvolassa puhuttiin.

Aion huomenna oikaista tilanteen päiväkodissa. Itse olen aika jalat maassa tyyppi ja kerroin suoraan ja rehellisesti tilanteen heti kun ero tuli.

AP

Haiseeko henki, haetko lasta sätkä hampaissa?



Ne luovat negatiivisen yleiskuvan.

Haiseeko henki, haetko lasta sätkä hampaissa?

Ne luovat negatiivisen yleiskuvan.

Olen raitis, enkä polta. Olen entinen ammatiurheilija, ja työskentelen edelleen urheilun parissa. En varmaan pysyisi tässä kunnossa ja pystyisi tekemään työtäni, mikäli käyttäisin päihteitä.

AP

ollut erosta lähtien. En ole edes tapaillut yhtäkään miestä, siihen en ole vielä valmis.



Mikä tää päihteiden käyttö/poikaystävä kysely nyt on? Liittyykö se tosiaan aloitukseeni?



AP

Kiitä heitä siitä, että HE ovat mitä ilmeisimmin osanneet suodattaa noita juttuja, vaikka tarhakaverin äiti olikin ne ottanut todesta.



Ja MUISTA jutella - rauhallisesti ja kohteliaasti!! - sen tarhakaverin äidin kanssa. Kerro, että hämmennyit niin kovasti, ettet silloin ollut saanut sanaa suustasi, mutta että lapsi lienee satuillut omiaan tai jotain, mitä mies on lapselle puhunut, mutta että tietenkään et laiminlyö lasta tai ole lasta hylännyt, lapsihan asuu sinulla ja mies on etäisä.



Tavallaan on hyvä, että joku on huolissaan lapsestasi, jos lapsi tosiaan noin vahvoja stooreja kertoo. Ei se nimittäin nyt ihan TAVALLISTAKAAN ole, että lapsi väittää äitinsä häntä laiminlyövän ja hänet hylänneen! Päinvastoin nimittäin lapset yleensä puolustavat vanhempiaan ja yrittävät puhua asioita parhain päin - eivät moiti vieraille äitiään.



Eli joo: lapset satuilevat ja saattavat ymmärtää jotkut lapsensaannit hooposti - mutta tuo että "äiti on hylännyt minut" ei minusta ole tavanomaista lasten satuilua. Sieltä kuultaa joko lapsen ahdistus erosta ja pelot sinunKIN menettämisestä - ja/tai miehen myyräntyö ja lapselle selittämät valheet.

Iltalääkkeen ottokin taitaisi auttaa sinua.

Luepa viisastelija aloitus. Erosimme kesällä, viime keväänä lapsi oli puhunut minun olevan raskaana ja että lapsen oisi pitänyt syntyä viime syksynä.



En tiedä onko sisälukutaitosi puutteellinen, vai onko sulla menkat vai oletko sitten vaan keskimääräistä tyhmempi, mutta suosittelen että vaikka tavaat aloitukseni, ennenkun lauot älyttömiä päätelmiä..



Ja kyllä, vastaan nyt ilkeästi. En ole luonteeltani veemäinen ämmä, en vaan JAKSA just nyt tätä vittuilua kaiken paskan päälle.¨¨



AP

Selvensi siinä että lapseni ei ollutkaan puhunut mitään äidin hylkäämisestä vaan HÄNEN lapsensa oli sanonut minun hylänneen kaverinsa, eli lapseni.



Vielä järjettömämpää siis. Käsitin väärin aluksi nuo tarhakaverin äidin jutut. Mielestäni tämä menee kokoajan absurdimmaksi vaan..



En taida edes vastata tälle äidille mitään. Olen erittäin iloinen että lapsestani huolehditaan, mutta jotain rajaa: kannattaisi varmaan kysyä suoraan minulta, eikä uskoa oman lapsensa juttuja (samainen lapsi on mm. kertonut mulle, että harrastaa balettia ja että lähtee Thaimaahan lomalle, molemmat jutut keksittyä).



AP

Kyllä minä vastaisin tuolle tarhakaverin äidille ja kehottaisin häntä selvittämään oman lapsensa käytöksen syyt. Lisäksi sanoisin hänelle, että olisi kohtuullista, että hän itse ilmoittaisi tarhassa olleensa väärän tiedon varassa puhuessaan teistä.



Älä ole lapatossu tässä asiassa. Sinulla on täysi oikeus pitää puolesi, sillä nämä asiat jäävät helposti kummittelemaan ihmisten asenteisiin.