Lue keskustelun säännöt.
Kaveri lenkkitsempparina
06.02.2013 |
Kaverini suuttui kun kieltäydyin hänen ehdotuksestaan alkaa säännöllisesti lenkkeilemään hänen kanssaan. Ajatuksena oli, että tulisi paremmin lähdettyä kun joku potkisi persuksille. Itse olen vuosia sitten laihduttanut 13 kiloa ja siinä yhteydessä tein itselleni selväksi, että jatkossa liikunta tulee olemaan osa elämääni, huvitti tai ei. Kaveri ei pidä mistään liikunnasta. Itse harrastan mm. maitohappolenkkeilyä (erittäin kovalla sykkeellä) ja se vaatii suunnitelmallisuutta levon suhteen. Kuntotasomme ovat täysin erilaiset. Harrastan liikuntaa mieluiten itsekseni, keskityn tekemiseen ja omien asioiden nollamiseen, en juoruiluun. Lisäksi oma suoritukseni loppuu suihkuun ja välipalaan, kaveri menisi kovin mielellään "palkinnoksi" tuopille tai parille. Satunnaisesti voin käydä lenkillä jonkun muun kanssa, mutta en halua sitoutua säännölliseen hommaan, saati sitten maanitella toista kun hänellä innostus lopahtaa, mielestäni se vastuu pitää itse kantaa. Olen sen työn tehnyt jo itseni kanssa. Mielestäni ammattitaitoinen henkilökohtainen kunto-ohjaaja olisi ennemminkin paikallaan tsempparina (ymmärrän, maksaa paljon). Tai joku kaverin kanssa vastaavassa tilanteessa oleva. Mietin vaan onko tässä jotakin näkökulmaa mitä en ymmärrä kun toinen tosiaan suuttui.
Kommentit (3)
Teillä on ihan eri tavoitteet ja mieltymykset. Aika vaikea niitä on yhteen sovittaa jos ne noin paljon poikkeavat toisistaan. Minun mielestä kaljan juonnilla ja lenkillä käynnillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Se on sitten ihan muuta yhdessäoloa. Ainoa mitä voin neuvoa on että yritä kannustaa häntä suullisesti terveellisille elämäntavoille tai etsimään joku samassa tilanteessa oleva kaveri. Itsestä se pitää lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy yrittää jutella kaverin kanssa kunhan vähän rauhoittuu. Ihmettelin miten niin kovasti suuttui kun yleensä rauhallinen ja asioihin järkevästi suhtautuva. Ehkä olen esittänyt asian jotenkin liian jyrkästi tai tahattomasti vähätellyt häntä. Ja vink vink siskon kanssa lenkkeilevä, joskus on niiiin ihanaa vetää lenkki löysemmin kun yleensä kun on heikompikuntoinen mukana! Eli parhaimmillaan kumpikin voittaa.
Minulla on kaltaisesi tuttava, joka otti tavakseen lenkkeillä sauvakävellen joka aamu ennen töihin menoa tunnin. Itse änkesin joskus mukaan, mutta minulla ei itsekuri riittänyt nousta joka aamu riittävän aikaisin. Olisi ollut täysi fiasko tuttavani liikuntaharrastuksen kannalta, jos hänen olisi pitänyt arpoa, tulenko mukaan, olenko ajoissa ja ehdimmekö töihin ajoissa.
Sinulle lenkkeily on omaa aikaa. Minusta on ihan ok, jos joskus lenkkeilytät ;) kaveriasi satunnaisesti, mutta hänen kannattaisi varmaan tosiaan etsiä joku toinen urheilua aloitteleva seurakseen.
Minulla oli nuorempana tapana lenkkeillä siskoni kanssa lähes päivittäin. Olimme samassa kunnossa. Nykyään minä olen lihavampi ja muutenkaan en jaksa niin paljoa. Oikeastaan on siskoni kannalta epäreilua, että hän "joutuu" lenkkeilemään huonompikuntoisen kanssa, mutta toisaalta on aika ihanaa, että hän jaksaa minua tsempata. :)
Onko kaverisi selvillä tuosta periaatepäätöksestäsi? Ehkä hän voisi yrittää jotain samaa, kuten luvata itselleen lenkkeillä viikottain tietyn verran ja jos hän saa kuntonsa tasollesi, niin voitte ehkä joskus tulevaisuudessa harrastaa säännöllisesti yhdessä.