Apua miehen lapsen äidin kanssa.

Eihän tyttö ole tietoinen, että olette muuttaneet ruokailut hänen vuokseen???

Tyttö ei tietenkään ole tietoinen. Emme ikinä halua noin nuoren vielä itse murehtivan painostaan kun kotioloissa siihen pystyy helposti vaikuttamaan, pahoittamatta toisen mieltä.

Ilmeisesti teillä on myös muita lapsia? Ilmoitatte tytön äidille, että teillä on samat säännöt kaikille lapsille, myös tälle 9-vuotiaalle. Hänellä ei voi olla siihen nokan koputtamista. Rajoituksenne kuulostaa erittäin järkeviltä.



Mitenniin ei tarvitse ulkoilla päivittäin? Tietenkin tarvitsee! Toki lapsella voi olla hienoinen shokki jos on saanut elää miten itse haluaa äitinsä luona. Hän kyllä tottuu.

miksei jo tuon ikäinen voi olla tietoinen että karkki yms herkut liiallisesti käytettyinä on pahasta painonhallintaa ajatellen? kyllä sitä vois jo hiemna kevyesti jutella ton ikäiselle että pitää pikkuisen keventää, ihan jo terveydellisistä syistä ! miks sitä pitää hyssytellä ja piilotella...?

Tuon ikäisille on yleensä jo koulussakin kerrottu terveellisestä ruokavaliosta. Pieni ongelmahan siinä on, jos oma äiti on muun maailman kanssa eri linjoilla, mutta luultavasti lapsi vielä myöhemmin kiittää teitä valitsemastanne linjasta. Vähärasvaisesta ja kasvispitoisesta ruokavaliosta ei varmasti ole haittaa kenellekään. Tietysti on joitain vinksahtaneita tapauksia, joiden mielestä näin on. Ja kyllä myös tuon ikäisen pitää ulkoilla päivittäin, aivan kuten minkä tahansa ikäisen ihmisen.

niin periaatteessa sitä voi syödä niin paljon, että ei jää nälkä.



Mitä jos ottaisitte käyttöön alkusalaatin? Eli kaikki söisivät ensin salaattia ja vihanneksia, porkkanaraastetta tai dippivihanneksia, ja vasta sitten pääruoka. Näin kovin nälkä taltutettaisiin tosi terveellisesti.

Erityisesti pisteet siitä, että asia hoidetaan hienovaraisesti! Nuoren naisen itsetunto on kovin heiveröinen. Voi toki sanoa, että karkit ei ole terveellisiä jos niitä syö joka päivä, mutta minä en 9-vuotiaalle vielä puhuisi lihavuudesta.



Mulla myös lapsi, joka söisi kaiken. Meillä on tehty tuota kasvisalkuaplaa niin, että pilkotaan läjä tuoreita kasviksia ennen ruokailua.

niin periaatteessa sitä voi syödä niin paljon, että ei jää nälkä.

Siis nälkä niin, että on nälissään, maha kurnii, ei jaksa kun ei saa tarpeeksi energiaa?!?

Eiköhän kyse ole vain syömisen ilosta ja tavasta ahtaa maha niin täyteen, ettei yksinkertaisesti jaksa palaakaan enempää? Jos on vaikka oppinut, että kylläinen = täynnä niin, ettei saa enää palastakaan alas? Kyllä näitä on.

niin periaatteessa sitä voi syödä niin paljon, että ei jää nälkä.

Siis nälkä niin, että on nälissään, maha kurnii, ei jaksa kun ei saa tarpeeksi energiaa?!?

Eiköhän kyse ole vain syömisen ilosta ja tavasta ahtaa maha niin täyteen, ettei yksinkertaisesti jaksa palaakaan enempää? Jos on vaikka oppinut, että kylläinen = täynnä niin, ettei saa enää palastakaan alas? Kyllä näitä on.

Kiitos kannustavista kommenteista. Kyllä tyttö tietää, että karkki ei ole terveellistä ja yksi herkuttelupäivä viikossa riittää.



Tyttö on siis todellakin tottunut aina syömään itsensä ähkyyn asti, eli ei varmastikkaan tunnista olevansa kylläinen ennen kuin mahalaukku on äärimmillään. Siksi rajoitamme ruoan määrää. Olemme myös alkaneet tarjoamaan lapsille vettä ennen välipalaa ja jos tulevat valittamaan nälkää, koska usein nuorilla lapsilla näläntunne menee sekaisin janonkin kanssa.



Olemme tytön äidille kertoneet, että meillä muutkin lapset noudattavat täysin samoja sääntöjä, mutta ei se kuulemma ole sama asia, kun ovat tottuneet tähän "ankeuteen". Tuntuu lähinnä että tytön äiti ottaa sen hyökkäyksenä häntä vastaan jos tyttären ylipainoon puututaan.

että olette puuttuneet hänen tyttärensä ylipainoon? Loukkaahan se toki sitä äitiä, mutta jatkatte samaa rataa ja kerrotte äidille, että samat säännöt pätee edelleen kaikille.

Minusta on outoa, että te päätätte herkkupäivän herkut ja lapsi joutuu tyytymään siihen, mitä saa eikä suinkaan niin, että hän saisi toivomaansa herkkua, vaikka miten muille vastenmielistä karkkia.



Systeeminne johtaa pian siihen, että lapsesi oppii kerjäämään kavereilta karkkia, jota ei itse saa kaupasta. Meillä lapset eivät karkista erityisemmin välitä, karkkkipäivää tai herkkupäivää ei ole, joten kummastuin, kun tyttö ryhtyi yllättäen ostamaan karkkeja. Kertoi sitten, että ne ovat Tiialle, jonka äitipuoli kieltää herkut ja Tiia saa vain yhden pastilliaskin karkkipäivänä. Maksu karkeista tuli vihkoina, hiuspinneinä ja muuna sälänä, jota Tiia sai karkkirahoilla herkkujen sijaan hankkia.

mutta tytön äiti se tässä hakoteillä on, kuinka se kehtaakin jos kerran terveydenhoitajakin on jo huomauttanut asiasta.



Tytön äidin pitäisi osata miettiä MIKSI tyttö syö paljon, MIKÄ on johtanut siihen että tyttö on normaalia paivavampi, siis miten tyttö kärsii henkisesti (ero?), mitä hän korvaa elämässään ruualla?



Tuon ikäisen olisi hyvä olla mukana jossain urheiluharrastuksessakin, tulisi muuta ajateltavaa kuin ruoka.



Siitä olen kyllä varma että kun tyttö on äidillään niin mamma kittaa ruokaa ja herkkuja kauhalla mielin määrin tytölle. Eli menee teidän elintavat vähän ns hukkaan.



Meillä on ollut aivan toisenlainen ongelma:

mieheni tytär suostui 7-vuotiaana syömään vain yhden lihapullan ja kasviksia! Ja tämä oli ihan jatkuvaa. Tytön äidille kun asiasta puhuttiin huolissamme niin hän vain tokaisi:"syöhän se tomaattia ja kurkkua" HEI HALOO. Tytön äiti on tosi lihava, ilmeisesti tytön kotona äidin ylipainosta on puhuttu niin paljon että tyttö on saanut siitä vaikutteita. Nykyisin tämä tyttö on 18v ja edelleen langanlaiha, näyttää aivan 13vuotiaalta kokonsa puolesta.

Muistan kun tyttö oli pieni niin hän ylpeenä selitti"kaikki aina sanoo että mä oon niiiiin laiha" Joo-o, aikuiset vois miettiä sanomisiaan, tyttö otti ne kehumisena.

Lisäksi hän kävi ala- ja yläkoulussa terveydenhoitajalla painon tarkkailussa, oli alipainoinen.

Kokee ilmeisesti jotain alemmuudentunnetta ja epäonnistumista. Ymmärrettävää, mutta ei saisi pelleillä silti lapsen terveyden kustannuksella. Jatkatte tietysti samaan malliin.



Meilläkin muuten miehen lasten äiti syöttää lapsille JOKA päivä karkkia/sipsiä/heseruokaa. Siis oikeasti joka päivä. Tiedän tämän, koska mies puhuu päivittäin lasten kanssa puhelimessa ja aina sieltä kerrotaan, että juu tikkaria saatiin ja pitsaa ja ja ja. Kiva nähdä mitä pulleroita niistäkin tulee parin vuoden päästä. Lapset luonnollisesti ruinaavat myös meillä herkkuja, ja mies antaa...

Tyttö siis saa ostaa viikkorahoillaan YHDEN karkkipussin tms, mutta ei koko rahalla karkkia! Tyttö siis saa 10e viikossa, mutta nykyään rahat ovat tosiaan meidän takana että tytöllä olisi sitten rahaa ostaa jotain muutakin kuin sitä karkkia.



Onneksi tyttö on äidillään enää 2 viikonloppua kuussa, niin ei haittaa vaikka siellä menisikin ihan överiksi tuo syöminen.



Ja lapsen äiti tietää näistä asioista, koska viimeksi koululla palaverissa oli paikalla hän, mieheni, terveydenhoitaja ja opettaja, niin siellä mies kertoi miten on ruokatottumuksia nyt muutettu jne.



Katsotaan jos saisimme tytön innostumaan ratsastuksesta, jossa oma tyttäreni käy. Ratsastus on hyvä laji joka ei välttämättä tunnu tytöstä liikunnalta (jota hän siis vihaa) ja siinä iso koko ei haittaa.

Olette paljon parempia ihmisiä, kun tytön äiti. Ja olette osoittaneet oman hienoutenne.

Tyttö siis saa ostaa viikkorahoillaan YHDEN karkkipussin tms, mutta ei koko rahalla karkkia! Tyttö siis saa 10e viikossa, mutta nykyään rahat ovat tosiaan meidän takana että tytöllä olisi sitten rahaa ostaa jotain muutakin kuin sitä karkkia. Onneksi tyttö on äidillään enää 2 viikonloppua kuussa, niin ei haittaa vaikka siellä menisikin ihan överiksi tuo syöminen. Ja lapsen äiti tietää näistä asioista, koska viimeksi koululla palaverissa oli paikalla hän, mieheni, terveydenhoitaja ja opettaja, niin siellä mies kertoi miten on ruokatottumuksia nyt muutettu jne. Katsotaan jos saisimme tytön innostumaan ratsastuksesta, jossa oma tyttäreni käy. Ratsastus on hyvä laji joka ei välttämättä tunnu tytöstä liikunnalta (jota hän siis vihaa) ja siinä iso koko ei haittaa.

opettaja, terveydenhoitaja ja vanhemmat eivät kokoonnu yhteen pelkän läskin takia! Kyllä lapsella nyt on joko koulukiusaamista, hylätyksitulemista, häiriköintiä tms. eikä pelkkää liikasyöntiä.

Oma epäilyni on, että lapsi syö lohtuna. Koska äiti ei kelpaa isälle eikä hänkään kelpaa, niin karkki on ainoa lohtu. Nyt siihen vielä lisätään äitipuoli, joka kaikin tavoin rajoittaa olemista ja elämistä, niin lopputulos on jo nyt sokean Reetankin nähtävissä: pari vuotta ja tyttö on osastohoidossa masennuksen takia!

Onko siinä lapsessa mitään osaa, joka kelpaa isän perheelle?

Exä se nyt naputtaa kyllä ihan turhasta. Kuulostaa siltä, että hyvä vaan kun tyttö muutti teille asumaan. Kyllä tuon ikäisen lihavuus alkaa olla riski myöhemmällekin lihomiselle. Lapsenahan ne tavat yleensä opitaan. Sanokaa sille äidille, että teillä on tässä huushollissa nämä säännöt ja ne koskevat myös tyttöä. Lapselle älkää vain antako vihiä, että on laihikselle, se vain lätsäyttää tytön itsetunnon. Saisitteko tytön kiinnostumaan jostain urheiluharrastuksesta? Uinnista, jalkapallosta, tanssista tms.? Ne varmaan voisi tuolla iällä vielä hyvin aloittaa. Teidän perheen arki kuulostaa kyllä tytön kannalta (ja yleisesti lasten näkökulmasta) tosi hyvältä =)!

santsaamiskertoja kieltämisen sijaan yrittää vähentää sillä, että muut syö normaalisti ja sopivan aikaa ruokailun jälkeen tehdään yhdessä jotakin lievästi fyysistä, jossa ähkyyn syömisen huomaa itsekin vähän ikävänä tunteena. Sen lisäksi että ruokaa on tiheästi, jolloin ei tarvitse ahmia, ruokaa ehkä ei tehdä niin paljon että siitä riittää "kahdelle ylimääräiselle" ja että ruoka-aikana keskustellaan ja muutenkin syödään rauhallisesti, niin että se täysinäisyyden tunne ehtii "iskeä". Tärkeämpää kuin laihtua olisi varmaankin oppia itse seurailemaan omia tuntemuksia, ja se että santsaa ainakin jonkun aikaa sitä terveellistä ruokaa on toki laihtumisen kannalta huonohko juttu, mutta saattaa edistää tervettä suhtautumista ruokaan. Huomaa että voi syödä niin paljon kuin haluaa (koska varsin pianhan hän jo voi syödä niin paljon mitä tahansa mitä haluaa, ja varmaan yhä siellä äitinsä luona), mutta ei ole pakko.



Ja olettaisin kuitenkin, että tuonkin ikäisellä on joku syy syödä paljon ja herkkuja. Jotakin tarvetta sillä paikataan, joten syömisen kieltäminen (vaikka olisikin vain että ei haeta kolmatta kertaa lisää) voi tuntua suhteettomalta vaatimukselta. Paljon hyvää teillä on kuitenkin, se että teette perheenä yhdessä eikä siitä "tavoitteesta" ole mainittu lapselle. Mutta ihmettelen jos 9-vuotias ei tänä päivänä tiedä olevansa lihava vaikka ei olisikaan. Silti hyvä että ette paljasta lapselle että tässä ollaan jollakin kuurilla ja kytätään hänen painoaan.



Toinen asia mikä tuli mieleen, niin jos lapsi on ennen syönyt epäterveellisesti, hänellähän voi olla joku oikea aliravitsemustila, eli puutetta jostain ravintoaineista. Sellainen saattaa johtaa siihen ruoan syömiseen yli energiantarpeen.

Öh, olipas taas erikoinen suhtautuminen.



Palaveri järjestettiin koululla, kun tyttö vaihtoi tuohon uuteen kouluun isälleen muuton vuoksi. Palaverissa siis käsiteltiin muitakin asioita.



Tyttö on oikein iloinen ja luova lapsi. Ei kukaan tässäkään perheessä häntä hyljeksi millään tapaa. Tuo syöminen ja ylipaino ovat siis olleet ainoa ongelma.



Mistä tuo äiti ei kelpaa isälle väite nyt tupsahti? Tytön äiti ja isä ovat eronneet tytön ollessa 3-vuotias ja tytön äiti on myöskin onnellisesti naimisissa.



Tytöstä ei ole huomattavissa mitään masennukseen viittaavaa, osaa pitää puoliansa ja kavereitakin löytyy. Oman tyttäreni kanssa ovat myöskin todella läheisiä. Koulussa menestyy myös ihan kivasti.



Miten nyt taas minusta saatiin paha äitipuoli? Luuletteko todellakin että minä yksin olen nämä asiat päättänyt?