Lue keskustelun säännöt.
BED:kkojen purkautumis-ketju
05.02.2013 |
Tänne saa tulla purkamaan syömisen aiheuttamaa ahdistusta ja kertoa syömisistänsä.
Itsellä ainakin ahmimisen jälkeistä ahdistusta helpottaa kun saa kertoa jollekin mitä kaikkea söi.
Eli sana on vapaa!
Kommentit (21)
Ajatus, et tajusin itse olevani ahmija. Oireet täsmää. Tänään tuli syötyä vähemmän, kun tili alkaa olla tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei mulla siitä mitään morkkiksia ole. Minua helpottaa se, että syön ja syömisen jälkeen on hyvä olo. Ruuasta saa mielihyvää.
Tuli taas vedettyä:
-litra hernekeittoa
-broilerin fileepihvin
-kurkkua ja 1prk kermaviiliä+dippi
-200g punajuurta
-appelsiini
-250g maitorahkaa
-300g mansikkarahkaa
-litra Valion tavis-vaniljajogurttia
-kiivi
-400g karkkia
-1,5 200g:n suklaalevyä
nim. 5kk +9kg
mutta aivan vasta tajusin että olen tuollainen ahmija.
Oikeastaan se ahdistaa ja masentaa, olen jotenkin lamaantunut.
Ainakaan minä en ole kenellekään kehdannut kertoa millaisia määriä välillä syön, en usko että läheisistäni edes uskoisi vaan vähättelisi kuitenkin.
mutta aivan vasta tajusin että olen tuollainen ahmija.
Oikeastaan se ahdistaa ja masentaa, olen jotenkin lamaantunut.
Ainakaan minä en ole kenellekään kehdannut kertoa millaisia määriä välillä syön, en usko että läheisistäni edes uskoisi vaan vähättelisi kuitenkin.
En minäkään kehtaisi kellekään tätä sairautta myöntää. En halua antaa itsestäni kuvaa, että omaan huonon itsekurin ja oon vaan laiska mässäilijä. Toisinaan taas silti toivoo, että lähipiiri ymmärtäisi, että mun lihomisen taustalla on jotain muuta kuin pelkät maistuvat makeiset.
Viimeiset pari kuukautta on sujunu tosi mallikkaasti, mutta eilen repsahti ja tänään jatkui taas samaan malliin. Kaapit on nyt tyhjiä, mitään en voi ostaa kaupasta etukäteen, sillä heikkona hetkenä ahmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä minkä sortin syömishäiriö mulla tarkkaan ottaen on, mutta suurimman osan ajasta vahtaan syömisiäni todella tarkkaan ja lasken kaloreita, en syö kuin minimimäärän hiilareita ja välttelen rasvoja.
Sitten napsahtaa päässä ja alan ahmimaan, johtuu varmaan siitä että ajattelen ruokaa ja syömistä jatkuvasti, ja pelkään lihomista ja koen olevani kamala läskikasa (mun mitat on 168/57).
Ahmimisen jälkeen useimmiten oksennan, mutta en aina. Syön niin paljon kuin napa vetää ja olen oikeasti sitten ihan toimintakyvytön ja kipeä yleensä vielä seuraavanakin päivänä. Tästä seuraa morkkis jonka johdosta saatan olla pari seuraavaa päivää käytännössä syömättä mitään. Aivan helvetin ahdistavaa. Luulen että läheiseni ovat huomanneet jonkin olevan vialla, mutta eivät kai kehtaa sanoa mitään.
Esimerkiksi viikko sitten sunnuntaina repsahdin viimeksi ja ruokalista oli suunnilleen tämä:
-pizzerian pitsa
-mäkkärin juustohampurilaisateria
-levy maraboun suklaata
-3 mustikkamuffinssia
-3 paahtoleipää juustolla ja kinkulla
-400g irtokarkkeja
-puolikas valkosipulipatonki
-ja varmaan jotain muutakin vielä, en enää edes muista...
Ja kyllä, kun annan itseni repsahtaa niin sitten haen vaikka kaupasta lisää jos herkut loppuu kesken, olen siis aivan totaalisen hullu, tiedetään.
En tiedä minkä sortin syömishäiriö mulla tarkkaan ottaen on, mutta suurimman osan ajasta vahtaan syömisiäni todella tarkkaan ja lasken kaloreita, en syö kuin minimimäärän hiilareita ja välttelen rasvoja.
Sitten napsahtaa päässä ja alan ahmimaan, johtuu varmaan siitä että ajattelen ruokaa ja syömistä jatkuvasti, ja pelkään lihomista ja koen olevani kamala läskikasa (mun mitat on 168/57).
Ahmimisen jälkeen useimmiten oksennan, mutta en aina. Syön niin paljon kuin napa vetää ja olen oikeasti sitten ihan toimintakyvytön ja kipeä yleensä vielä seuraavanakin päivänä. Tästä seuraa morkkis jonka johdosta saatan olla pari seuraavaa päivää käytännössä syömättä mitään. Aivan helvetin ahdistavaa. Luulen että läheiseni ovat huomanneet jonkin olevan vialla, mutta eivät kai kehtaa sanoa mitään.
Esimerkiksi viikko sitten sunnuntaina repsahdin viimeksi ja ruokalista oli suunnilleen tämä:
-pizzerian pitsa
-mäkkärin juustohampurilaisateria
-levy maraboun suklaata
-3 mustikkamuffinssia
-3 paahtoleipää juustolla ja kinkulla
-400g irtokarkkeja
-puolikas valkosipulipatonki
-ja varmaan jotain muutakin vielä, en enää edes muista...
Ja kyllä, kun annan itseni repsahtaa niin sitten haen vaikka kaupasta lisää jos herkut loppuu kesken, olen siis aivan totaalisen hullu, tiedetään.
Oot näköjään mun sielunkumppani. Itse en vaan oksenna.
t.5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää kuvailemanne määrät ei kuulosta musta lainkaan suurilta! Mitä se kertoo minusta? Olenko ahmija... Omat ahmimiseni keskittyy kyllä paljolti suklaaseen jota menee puoli kiloa päivässä. Mitat 170/67 eli en mielestäni mikään hillitön suklaan menekistä huolimatta..
Viime kesänä ahmiminen pysyi aika hyvin aisoissa, ulkoiltiin lasten kanssa tosi paljon ja tietysti mitä enemmän viettää aikaa julkisilla paikoilla sitä vähemmän ehtii ahmia. Elokuussa lopetin imettämisen ja ajattelin, että pitää vähentää syömisiä kun kulutuskin vähenee. No tämä ajatus laukaisi bedin taas huikeaan nousuun, mitä enemmän painoa tulee, sitä enemmän mietin kuinka pitäisi syödä vähemmän ja sitä useammin päätän aloittaa laihduttamisen huomenna. Ja jos alkaa huomenna laihduttamaan voi tänään tietysti syödä viimeisen kerran "kunnolla". Huomenna en kuitenkaan ala laihduttamaan vaan mietin, että jos nyt sitten tänään vielä viimeisen kerran...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kysyn uteliaisuudesta, ilman sen enempää pahaa tai hyvää tahtoa:
- Kun muutamassakin vastauksessa mainittiin pizzat, hampurilaiset ja patongit, niin käyttekö ko. paikoissa syömässä niitä, haetteko kotiin, tilaatteko, vai teettekö itse?
- Asutteko yksin?
- Kuinka pitkä aikaa kuluu aterioiden välillä? Tarkoitan: menettekö suoraan yhdestä paikasta toiseen, vai kulutatteko aikaa käyntien välillä? Mitä teette silloin?
- Onko paikkakunnallanne paljon pikaruokapaikkoja, joissa käytte syömässä?
- Haittaako teitä jos joku näkee teidät esim saman illan aikana syömässä useamassa eri paikassa?
- Ostatteko karkkinne ja suklaanne aina samoista paikoista, vai käyttekö eri kaupoissa/ kioskeissa?
- Onko helpompi ajatella olevansa BED kuin ahmimishäiriöinen, siis onko nimityksellä merkitystä omanarvontunnon kannalta.? Vrt. esim alkoholisti vs juoppo, OCD vs pakko-oireinen jne.
Tällaiset asiat kiinnostavat koska mulla on "jonkun verran" kokemusta riippuvuuksista, varsinkin viina-addikteista eli juopoista. Riippuvuudet eivät ole suoraan verrannoliisia, mutta niissä on samansuuntaisia piirteitä.
Kiva jos joku viitsii vastata, kiitos etukäteen.
Mä en syö koskaan pizzaa, hampurilaisia tai patonkia, eli tää kysymys ei varmaan ollut mulle. Mutta ahmin yleensä yhteen putkeen illalla pari tuntia.
Haen karkit ja suklaat yhdestä tai kahdesta eri kaupasta. Kahdesta silloin, kun ostan über-suuren määrän.
Nimityksellä ei ole mulle mitään merkitystä. Mulla on nuorempaan ollut myös anoreksia-taustaa, joka kääntyi tällaiseksi. Ensin niin, että ahmimisen jälkeen urheilin jopa 5-6 tuntia hullun lailla ja paastosin. Pikkuhiljaa muuttui niin, että jätin urheilun pois. Nykyään menen usein nukkumaan ahmimisen jälkeen ahdistuksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kysyn uteliaisuudesta, ilman sen enempää pahaa tai hyvää tahtoa:
- Kun muutamassakin vastauksessa mainittiin pizzat, hampurilaiset ja patongit, niin käyttekö ko. paikoissa syömässä niitä, haetteko kotiin, tilaatteko, vai teettekö itse?
*En käy, hoidan kotona lapsia ja eihän niiden kanssa voi koko päivää pyöriä pikaruokapaikoissa, eli ostan kaikenlaista syötävää kaupasta.
- Asutteko yksin?
*En, mies ja kolme lasta asuu täällä myös, ahmin päivisin miehen ollessa töissä.
- Kuinka pitkä aikaa kuluu aterioiden välillä? Tarkoitan: menettekö suoraan yhdestä paikasta toiseen, vai kulutatteko aikaa käyntien välillä? Mitä teette silloin?
*Aterioiden välit voi olla tosi pitkiäkin, mä usein "säästän" kaloreita pariin ruokailukertaan/päivä. Hoidan siis tosiaan syömisen kotona, joten tähän en pysty paremmin vastaamaan.
- Onko paikkakunnallanne paljon pikaruokapaikkoja, joissa käytte syömässä?
* En siis tosiaan niissä käy, mutta löytyisihän niitä Helsingistä...
- Haittaako teitä jos joku näkee teidät esim saman illan aikana syömässä useamassa eri paikassa?
*Todellakin haittaisi, taas yksi syy miksi ahmiminen tapahtuu monilla kotona.
- Ostatteko karkkinne ja suklaanne aina samoista paikoista, vai käyttekö eri kaupoissa/ kioskeissa?
*Käyn neljässä eri kaupassa ihan muista syistä, niin hoituu nuo herkutkin ilman järisyttävää häpeää.
- Onko helpompi ajatella olevansa BED kuin ahmimishäiriöinen, siis onko nimityksellä merkitystä omanarvontunnon kannalta.? Vrt. esim alkoholisti vs juoppo, OCD vs pakko-oireinen jne.
*Mielestäni ahmimishäiriöinen ja juoppo eivät ole toisiinsa rinnastettavia termejä. Juoppo on kansankielen haukkumasana kun taas ahmimishäiriöinen ( kuten pakko-oireinenkin) kuvaa enemmän ihmistä, jolla on sairaus.
Tällaiset asiat kiinnostavat koska mulla on "jonkun verran" kokemusta riippuvuuksista, varsinkin viina-addikteista eli juopoista. Riippuvuudet eivät ole suoraan verrannoliisia, mutta niissä on samansuuntaisia piirteitä.
*Riippuvuuksista eroon pääsemisessä saatetaan usein sanoa, että ilman alkoholia voi elää, mutta ilman ruokaa ei. Alkoholisteille suositellaan täysraittiutta, meille ruuan kanssa taisteleville ei valitettavasti voi suositella täyttä syömättömyyttä. Itse olen aikanaan onnistunut lopettamaan ahmimisen sillä seurauksella, että anoreksia olikin yhtäkkiä astunut elämääni ( tuolloin en sitä tietenkään ymmärtänyt ja esim. päivittäiset nenäverenvuodot, muistihäiriöt, jne. olivat mielestäni vain pakollinen paha, eivätkä oire jostain).
Kiva jos joku viitsii vastata, kiitos etukäteen.
ja ne täytyy piilottaa lapsilta etteivät syö herkkuja. ja sitten käydä ne itse napsimassa kaapista.
Minäkään en syö pitsaa, hampurilaisia yms. voi mättää ihan kunnon ruokaakin vaikka kuinka paljon jos "kohtaus" iskee.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on, että etanoll tuhoaa aivoja, mutta sen puute ei vie henkeä (lähinnä pänvastoin). Syömättömyys sen sijaan on riskaabelia :)
Läheis- ja seksiriippuvuudet tuhoavat ihmissuhteita, mutta eivät ole kuolemaksi.
Olen miettinyt sitä, että jos ahmiminen kohdistuu suklaaseen, aivot eivät tuota serotoniinia riittävästi, joten serotoniinin lisääminen voisi auttaa asiassa. Se voisi vähentää (suklaan sisältämän) rasvan ja sokerin tarvetta. Niitä on muussakin ravinnossa riittävästi.
Mutta suklaa on vain yksi esimerkki, en tiedä onko riippuvuus siitä edes sovellettavissa ahmimishäitiöön
Pähkäilen tässä vain, punnitsen erilaisia asioita.
Olen itse ollut suklaariippuvainen, mutta mitään syömishäiriötä (BED, anoreksia, bulimia) en ole joutunut kokemaan. Isäni oli alkoholisti, joka joi itsensä hengiltä vakain tuumin ja harkiten. Exäni on myös alkoholisti. Hän on, ihme kyllä, kuulemma vielä hengissä.
Kysyn vielä paria asiaa, joka oli rivien välissä jo tuossa ekassa viestissäni.
- Tietävätkö läheisenne ahmimisesta?
- Millaisia atunteita/ ruumiillisia tunemuksia ahmimisesta tulee? Miltä tuntuu ahmiessa, miltä heti sen jälkeen, miltä x tunnin kuluttua?
- Mikä on pahin asia mikä ahmijalle voisi tapahtua?
Kiitos taas mahd. vastauksista. Lupaan, etten enää kysy enempää :)
12
mutta kysyn uteliaisuudesta, ilman sen enempää pahaa tai hyvää tahtoa:
- Kun muutamassakin vastauksessa mainittiin pizzat, hampurilaiset ja patongit, niin käyttekö ko. paikoissa syömässä niitä, haetteko kotiin, tilaatteko, vai teettekö itse?
- Asutteko yksin?
- Kuinka pitkä aikaa kuluu aterioiden välillä? Tarkoitan: menettekö suoraan yhdestä paikasta toiseen, vai kulutatteko aikaa käyntien välillä? Mitä teette silloin?
- Onko paikkakunnallanne paljon pikaruokapaikkoja, joissa käytte syömässä?
- Haittaako teitä jos joku näkee teidät esim saman illan aikana syömässä useamassa eri paikassa?
- Ostatteko karkkinne ja suklaanne aina samoista paikoista, vai käyttekö eri kaupoissa/ kioskeissa?
- Onko helpompi ajatella olevansa BED kuin ahmimishäiriöinen, siis onko nimityksellä merkitystä omanarvontunnon kannalta.? Vrt. esim alkoholisti vs juoppo, OCD vs pakko-oireinen jne.
Tällaiset asiat kiinnostavat koska mulla on "jonkun verran" kokemusta riippuvuuksista, varsinkin viina-addikteista eli juopoista. Riippuvuudet eivät ole suoraan verrannoliisia, mutta niissä on samansuuntaisia piirteitä.
Kiva jos joku viitsii vastata, kiitos etukäteen.
Mutta siis. Mulla vaihtelee tosi paljon se mitä ahmin, ja oikeastaan useimmiten ahmin enimmäkseen karkkia ja muita herkkuja. Saatan vaikka alkaa leipoa kotona mustikkapiirakkaa tai paistaa lettuja ja syödä ne kaikki. Harvemmin lähden hakemaan mistään pikaruokalasta, nyt oli jostakin syystä poikkeus kun satuin olemaan autolla liikkeellä. Ja siis hain ensin pitsan, sitten hampparin ja vielä kaupan kautta karkit ja tulin kotiin ahmimaan. Söin kaiken suunnilleen parissa tunnissa, ja sitten oksensin. Jatkoin ahmimista vielä illemmalla (söin siis muut mainitsemani asiat silloin), ja niitä en sitten enää oksentanut vaan makasin loppuillan sohvalla toimintakyvyttömänä.
Ja yksin asun. Eihän tällaista toimintaa voisi toisten silmien edessä toteuttaa...
Mulle ei oikeastaan termeillä ole mitään merkitystä, voin olla bulimikko, BEDikko tai ihan vaan ahmimishäiriöinen. Ahdistava vaiva se joka tapauksessa on.
Eniten mua ahdistavat sellaiset tapaamiset joissa joutuu syömään jotakin. Pelkään, että esimerkiksi jossakin sukujuhlissa repsahdan ahmimaan koko täytekakun yksinään ja kaikki kummastelevat käytöstäni. Pelkään myös, etten löydä rauhallista paikkaa jossa voin oksentaa rauhassa.
ja muusta makean mättämisestä ja alkoholista vhh:n avulla(mutta en edelleenkää syö voita,kermaa enkä mitään rasvaista,vaan kasvis ja proteiinipainotteisesti).
En aio opetella mitään kohtuullisuutta,koska se ei onnistu minulla. Olen siis ainakin makean suhteen totaalikieltäytyjä. Hyvin on mennyt.Ei tee mieli ja painokin on pudonnut.
Jos otan ruokavalioon jotain hiilari pitoista niin tiedän että ratkean taas, siksi pidän hiilarit minimissä.
Ilmeisesti ahmimishäiriön tieteellinen nimi? Lääkäri totesi minulla olevan ahmimishäiriö. En tiedä asiasta sen enempää, eikä kyseistä lääkäriä kiinnostanut asia sen enempää. Kunhan nyt täräytti sen vaivoikseni.
En oksenna ikinä. Kun ahmin, etsin mielihyvää, tunnetta, että kaikki on hyvin ja saan rentoutua, mutta en oikeastaan enää koe sitä mielihyvää. Siksi siis ahmin lisää, että kokisin sen. Jossain vaiheessa tulee paha olo, ja vielä senkin jälkeen saatan jotain pusertaa alas. Menen usein nukkumaan ja otan särkylääkkeen, niin joskus saan nukuttuakin ahmimisen jälkeen.
Minulla on mies ja lapsia. Syön usein salaa autossa ja iltaisin. Minulla on salainen kaappi, jossa säilytän herkkuja ja syön sieltä salaa muilta. Ruokaa syön usein ihan moninkertaisesti niin kauan kuin sitä on jäljellä. Hampurilaisia syön ehkä 3-4 kertaa vuodessa, enkä koskaan yhtä enempää. Pizzaa tilataan vielä harvemmin, mutta teen itse sitä joskus pellillisen ja voin sen syödä yksinkin, jos muita ei ole kotona.
Ostan herkut usein ihan ruokakaupasta (Citymarket) muiden ostosten lomassa ja täydennän työmatkan Siwasta ja leipomosta.
olen yrittänyt,mutta siitä ei tule mitään, koska en ole oppinut. Mutta minulla on aina ollut sairaan huono omatunto asian suhteen ja olen morkannut itseäni,ruoskinut henkisesti päivä kausia ja välillä ollut masentunut. Niin ja olen ollut normaalipainon rajoissa suurimmaksi osaksi,koska ahmimisen jälkeen olen ollut tosi vähällä ravinnolla, ja liikkunut runsassti. Nyt syön tasaisesti, mutta aika askeettisesti.En tiedä koska uskaltaisin maistaa jotain makeaa, pelkään että kaikki leviää taas käsiin.
19
Kysyn vielä paria asiaa, joka oli rivien välissä jo tuossa ekassa viestissäni.
- Tietävätkö läheisenne ahmimisesta?
- Millaisia atunteita/ ruumiillisia tunemuksia ahmimisesta tulee? Miltä tuntuu ahmiessa, miltä heti sen jälkeen, miltä x tunnin kuluttua?
- Mikä on pahin asia mikä ahmijalle voisi tapahtua?Kiitos taas mahd. vastauksista. Lupaan, etten enää kysy enempää :)
12
-Läheiseni eivät tiedä ahmimisestani, tietävät kyllä, että voin syödä suurehkoja määriä tai paljon herkkuja kerralla, mutta koko totuudesta heillä ei ole aavistustakaan. Salaa syöminen pahentaa minulla ahmimista siinä mielessä, että jos ostan jotain salaa syötäväksi, on minun helpointa syödä koko pakkaus/pussi tyhjäksi ja piilottaa roskat roskikseen. Muuten jättäisin jälkeeni pullapusseja joissa on yksi pulla jäljellä, tms. "merkkejä" ahmimisesta.
-Nykyään ahmiminen ei saa minulla aikaan enää kummoisiakaan tuntemuksia. Tottakai ahmin ruokia/herkkuja joiden mausta nautin, se määrä kuitenkin tulee enemmän siitä tottumuksesta, että kaikki täytyy syödä. Usein palkitsen itseäni herkuilla ja se johtaa ahmimiseen. Ikinä en oksenna ja jos ahmimisesta tulee todella ähkyinen olo, se helpottaa kuitenkin parissa tunnissa ja sitten kun olo alkaa helpottaa minun tekee mieli syödä lisää. Esimerkiksi makeiden ahmimisen jälkeen saattaa verensokeri pudota korkealta äkkiä alaspäin ja tällöin minulla auttaa pieni määrä makeita lisää, muutoin tulee hieman krapulaisen kaltainen halju olo. Henkisesti tuntemukset ahmimisen jälkeen ovat minulla nykyään lähinnä harmistuksen tyyppisiä, ei minua hävetä, eihän kukaan tiedä...
-En äkkiseltään keksi mikä olisi pahin asia, rasittavia ovat kuitenkin esim. pitkät viikonloput appivanhempien mökillä. Appivanhemmat ostavat ja tekevät ruuat ja vaikka siellä voi syödä ihan reilustikin, ei siltikään saa juuri niitä tiettyjä tuotteita, jotka ovat minulle tärkeitä ( olen erittäin rajoittunut syömisteni suhteen). Nykyään saatankin ottaa omassa käsilaukussa mukaan vaikka pari suklaalevyä ( menevät huomaamattomasti pieneen tilaan), jotta voin sitten napsia niitä salaa viikonlopun varrella. Miehen lomat vaikeuttavat myös ahmimista ( mikä on tietysti järjellä ajateltuna hyvä asia).
En tiedä saitko näistä vastauksista mitään tolkkua, mutta yritin nyt jotain vastailla.
Tänään syöty mm. feta-kanasalaattia aivan älytön annos, kinkkupiirakkaa monta palaa, patonkia ja juustoja, suklaapatukka, pasta carbonaraa annos sekä monta juustonäkkileipää.
Ja juu, hävettää ja ahdistaa.