Olenko luovuttaja, jos laitan lapset päiväkotiin?
Olen nimittäin ihan pohjattoman rikki ja väsynyt. Olen itse alkoholistiäidin, sadistisen sellaisen tytär ja jotenkin olen yrittänyt olla täydellinen äiti omille lapsille: hoidan heidät itse, vien ulos joka päivä, puen lämpimiin ja sään kestäviin (eli kalliisiin) vaatteisiin, teen luomuruokaa luomutilan lihoista ja yritän, että ruoka ja välipalat olisi terveellisiä. Vauvan soseet tein aikanaan itse ja imetin pitkään.
Kotia pidän niin siistinä kuin jaksan, mutta siitäkin alkaa lipsua. Yritän olla läsnä, kuunnella, opettaa kaikki pukemiset ja piirtämiset ja askartelut ja värit ja kirjaimet ja numerot. Osaan laulaa, joten laulan lapsille paljon.
Mutta nyt on joku vaihe menossa niin minulla, kuin lapsilla. Ja tuntuu, että räjähdän ja kohta satutan heitä. EN jaksa sitä, että en saa tehdä mitään rauhassa loppuun. En saa edes ajatella asiaa loppuun kun jotain tapahtuu tai johonkin kysykseen pitäisi vastata. Ruokailutilanteet on kamalia, kumpikaan ei söisi mitään ja venkoilevat vain pöydässä. Juuri kun saan itse ruokaa suuhuni, toinen pelleilee lautasen kanssa ja toinen kaataa maidot. Tai kun istun pöytään, tajuan että olen unohtanut ottaa maidon ja pitää nousta taas. Ja taas. Ja taas.
Olen kuin joku tarjoilija ja kodinhoitaja. Vanhempi lapsi on tullut kovin vaativaksi ja erikoiseksi asioiden suhteen: hän ei halua oppia, ei halua opetella, jos jokin menee toisin kuin hän ajatteli, alkaa hirveä huuto. Hän valittaa koko ajan, vaatii koko ajan jotain ja minä en jaksa toitottaa koko ajan EI, EI ja EI!
Olen ollut subjektiivist hoitoa vastaan, mutta en jaksa enää. En saa mistään mitään palautetta, en tiedä onko esikoinen normaali. Koen olevani paska äiti koska en jaksa.
Kommentit (49)
itsellesi ja yrität liikaa. En mä olis tuollaista jaksanut päivääkään. Ihan tavallinen riittää. Luettelet valtavan määrän hienoja suorituksia. tietysti lapset tarvii ruokaa ja vaatetta yms mutta yhtä lailla itsestään tykkäävän äidin- eli hengen ravintoa. Itse olen oman lapsuuteni selvittänyt terapiassa ja siitä on ollut valtavasti hyötyä. Voin suositella. Alkoholistiäidin aiheuttamista vaurioista ei pääse eroon tuosta vain tahdonvoimalla vaan ne vie sulta koko ajan voimia. Vie vaan lapset hoitoon jos siltä tuntuu mutta etsi myös itsellesi hyvä teraupeutti/ryhmä. Elämäsi on kauhea suoritus, ja lapset varmasti reagoivat siihen. Kun selvität omia vammojasi, lapsesi saavat lähes uuden äidin. Alkoholismi varastaa lapselta lähes koko elämän ja nyt sä yrität luoda lapsillesi jotakin mihin sulla ei ole voimia koska sun äitisi on vienyt ne sulta. Uskon että olet rikki, ei kukaan jaksaisi tuollaista.
jumalauta näitä vastauksia ap:lle, tämä palsta on niin pullollaan hulluja ämmiä. ihan oikeasti.
Voimia ap. Tämä oli vaan niin väärä paikka avautua ja näyttää heikko puolensa, nämä petolinnut haistavat sellaisen kaukaa ja sitten raakkuna ja repiminen alkaa. Huh huh.
Toisaalta, näistä vastauksista tuli olo, etten ole ainoa joka voi pahoin. Kuka mistäkin syystä? Onneksi itse puran sen itseeni ja vaikka tyynyn repimiseen enkä toisten äitien loukkaamiseen.
Nukuin yön hyvin, sain illalla puhuttua miehen kanssa näistä. Ehkä tämä tästä.
itsellesi ja yrität liikaa. En mä olis tuollaista jaksanut päivääkään. Ihan tavallinen riittää. Luettelet valtavan määrän hienoja suorituksia. tietysti lapset tarvii ruokaa ja vaatetta yms mutta yhtä lailla itsestään tykkäävän äidin- eli hengen ravintoa. Itse olen oman lapsuuteni selvittänyt terapiassa ja siitä on ollut valtavasti hyötyä. Voin suositella. Alkoholistiäidin aiheuttamista vaurioista ei pääse eroon tuosta vain tahdonvoimalla vaan ne vie sulta koko ajan voimia. Vie vaan lapset hoitoon jos siltä tuntuu mutta etsi myös itsellesi hyvä teraupeutti/ryhmä. Elämäsi on kauhea suoritus, ja lapset varmasti reagoivat siihen. Kun selvität omia vammojasi, lapsesi saavat lähes uuden äidin. Alkoholismi varastaa lapselta lähes koko elämän ja nyt sä yrität luoda lapsillesi jotakin mihin sulla ei ole voimia koska sun äitisi on vienyt ne sulta. Uskon että olet rikki, ei kukaan jaksaisi tuollaista.
Kiitos asiallisesta vastauksesta ja ymmärryksestä. Aika usein alkoholistien lasten edessä vaietaan ja heihin jopa ärsyynnytään. En tiedä, miksi.
Käyn asioita läpi jo, ehkä nyt ne on mielessä enemmän?
vaan elämäsi höllentäjä.
Olet ollut liian vaativa itseäsi kohtaan alun alkaenkin. Olet pyrkinyt täydellisyyteen suorittamalla äitiyttä.
Löysää pantaa niin elämä helpottuu.
Olisiko jotain välimuotoa lapsuudenkotisi ja teidän tämänhetkisen tilanteen väliltä.
Mene töihin ja lapset hoitoon se auttaa kummasti.
Leikki- iässä kuuluu kysellä ja paljon miten muuten asioita opittaisiin. Lapsille on haaste opetella odottamaan vuoroa ja päiväkodissa siihen opitaan.
Laita lapsille joka tapauksessa rajat tuohon venkoiluun ja muuhunkin.
Tunnistan entisen minäni teksteistäsi hyvin,myös tuon haistattelun..
Kun sain esikoisen käyttäydyin juuri niinkuin sinä.
En missään nimessä halua syyllistää sinua siitä että yrität olla hyvä äiti! Jo pelkästään tuo kertoo paljon,rakastat lapsiasi ja haluat heille parasta.
Mulla kävikin niin että huomasin odottavani toista kun esikoinen oli 3kk :)
Kun kuopus syntyi pienikokoisena vaikean raskauden jälkeen ja esikoinen opetteli kävelemään jouduin luopumaan "täydellisyydestä". Tilalle tuli tarpeet,mitä lapsi oikeasti tarvitsee.
Ensin ruoka ja syli,puhtaus eli vaipat jne.
Mun oli yksinkertaisesti pakko luopua luomuvihannesten höyryttelystä ja virikkeiden miettimisistä.
Tavallaan toivoisin sulle samaa. Siinä kun miettii raatona asioita huomaa pian mikä oikeasti on tärkeintä lapsille.
Mieti asiaa näin,Kun olit itse lapsi mitä olisit äidiltäsi toivonut?
Että hän pitää kodin tiptop järjestyksessä ja muistaa että lihan täytyy olla luomua,pitää hermoromahduksen partaalla kirjaa kehitysvaiheista jne.
Vai äiti joka lelukasan keskellä nauraa lastensa kanssa ja vaikka lämmittää sen eines kiusauksen jotta voi ottaa rennommin ja aikaa jää myös vain olla läsnä.
Mieti.
Se että äitiydestä tulee suoritus ei auta ketään,se ei palvele sinua eikä lapsiasi.
Voit heti alkuun yrittää löytää maalaisjärkesi. Lakkaa käymästä esim.tällä palstalla ja lukemasta kasvatusvinkkejä.
Hengitä ja katso lapsiasi,sinä olet heidän äiti ja täydellinen sellaisenaan.
Pikkulapsivaihe menee muutamassa vuodessa ohi, yritä jaksaa! Päivähoitoon tumppaaminen ei ole mikään ratkaisu.
Kyllä se kuule on ratkaisu, ja se voi olla todella hyvä ratkaisu.
Asioita elämässä pitäisi aina tehdä siksi että siitä tulee itselle hyvä fiilis. Joko suoraan siistä suorittamisesta, tai läheisten kautta. En usko että kukaan haluaa tehdä mitään pitkään, jos ei siitä jotain hyvää fiilistä saa itselle. Tuossa kertomassasi sinulla ei ole hyvä fiilis, eikä lapsillasikaan. Siksi sinun tapa toimia ei välttämättä ole ollut niin onnistunut miltä se paperilla kuulostaa. Eli jotain on muutettava että kaikilla olisi hyvä olla. Vaikka sitten sinne päivähoitoon menemällä, sen tiedät itse paremmin. Tai ainakin kokeilemalla se selviää. Nuo kun ei ole mitään loppuelämän päätöksiä, niin aina voi palata entiseen, jos se vaikka siinä elämäntilanteessa taas toimisikin. Pääasia että itsellä on hyvä olla, eikä se hyvä olo tule läheisten hyvän olon kustannuksella, vaan toisiaan tukien.
itsellesi ja yrität liikaa. En mä olis tuollaista jaksanut päivääkään. Ihan tavallinen riittää. Luettelet valtavan määrän hienoja suorituksia. tietysti lapset tarvii ruokaa ja vaatetta yms mutta yhtä lailla itsestään tykkäävän äidin- eli hengen ravintoa. Itse olen oman lapsuuteni selvittänyt terapiassa ja siitä on ollut valtavasti hyötyä. Voin suositella. Alkoholistiäidin aiheuttamista vaurioista ei pääse eroon tuosta vain tahdonvoimalla vaan ne vie sulta koko ajan voimia. Vie vaan lapset hoitoon jos siltä tuntuu mutta etsi myös itsellesi hyvä teraupeutti/ryhmä. Elämäsi on kauhea suoritus, ja lapset varmasti reagoivat siihen. Kun selvität omia vammojasi, lapsesi saavat lähes uuden äidin. Alkoholismi varastaa lapselta lähes koko elämän ja nyt sä yrität luoda lapsillesi jotakin mihin sulla ei ole voimia koska sun äitisi on vienyt ne sulta. Uskon että olet rikki, ei kukaan jaksaisi tuollaista.
Kiitos asiallisesta vastauksesta ja ymmärryksestä. Aika usein alkoholistien lasten edessä vaietaan ja heihin jopa ärsyynnytään. En tiedä, miksi.
Käyn asioita läpi jo, ehkä nyt ne on mielessä enemmän?
sieltähän niitä ärtymyksiä tietysti nousee. Käytkö yksin vai onko sulla joku ryhmä tai terapeutti? Luulen nimittäin ettei ihan yksin pääse käsiksi niihin kaikkein kipeimpiin asioihin. Voimia, on niin epäreilua kun joidenkin vanhemmat sen sijaan että antaisivat lapselle elämäneväät, vievät niistä puolet. Ja lapsi joutuu aikuiselämästään hukkaamaan valtavasti energiaa hoitaaksen vanhempiensa laiminlyönnit. Suomi on alkoholismin ihannointimaa- eivätkä alkoholistit halua ottaa vastaan tietoa siitä kuinka pahoin he vaurioittavat teoillaan heihin luottavia läheisiään- siitä ainakin ärtymys. Ne jotka eivät ole kokeneet laimintyötyä lapsuutta luulevat usein, että kaikki on vain omasta tahdosta ja viitsimisestä kiinni ja ne jotka eivät uskalla kohdata omia laiminlyöntejään ärtyvät koska toisen heikkous herättää heidän omia tunteitaan. Voimia sulle ap- kannattaa hoitaa itseään kuntoon, siitä hyötyvät kaikki- eniten sä joka saat elämäsi takaisin:)
Pikkulapsivaihe menee muutamassa vuodessa ohi, yritä jaksaa! Päivähoitoon tumppaaminen ei ole mikään ratkaisu.Kyllä se kuule on ratkaisu, ja se voi olla todella hyvä ratkaisu.
Ahistuu koko elämänsä milloin mistäkin. Ainoa todellinen ratkaisu on selvittää solmunsa ja muuttaa asennettaan, oppia käsittelemään vaikeita asioitaan, oppia suhtautumaan toisella tavalla. Laittamalla lapset hoitoon lakaisee roskat maton alle.
Pikkulapsivaihe menee muutamassa vuodessa ohi, yritä jaksaa! Päivähoitoon tumppaaminen ei ole mikään ratkaisu.Kyllä se kuule on ratkaisu, ja se voi olla todella hyvä ratkaisu.
Ahistuu koko elämänsä milloin mistäkin. Ainoa todellinen ratkaisu on selvittää solmunsa ja muuttaa asennettaan, oppia käsittelemään vaikeita asioitaan, oppia suhtautumaan toisella tavalla. Laittamalla lapset hoitoon lakaisee roskat maton alle.
saa myös tilaa oikeasti hoitaa itsensä kuntoon- se ei pikkulasten hoidon ohessa oikein onnistu. Mä en tajua ollekaan mikä siinä hoidossa on paha asia? Jos on vaikeita laiminlyöntejä omassa lapsuudessa, niiden käsitteleminen vie paljon aikaa ja voimia, eikä todellakaan sovi lasten silmille tai korville. Kun menneisyyden asiat alkavat nousta esiin ja elämä niiden käsittelyn myötä muuttua, äidillä pitää olla edes hiukan aikaa levätä ja antaa näille asioille huomiota. Pienten kanssa se ei onnistu. Siksi mun mielestä on hyvä ajatus laittaa heidät edes lyhytaikaisesti hoitoon. Se kuinka paljon lapset hyötyvät paremin voivasta äidistä on moninkertainen ilo siihen verrattuna mitä he muka kärsivät ku ovat hoidossa. Mutta tämä on juuri niitä asioita mistä ei voi tietää, jos ei ole itse läpikäynyt. Luota ap omiin tuntemuksiisi ja toimi niiden mukaan. Ihme vauhkoamista täällä- niinkuin ihmiset muka tietäisivät mitä juuri sulle kuuluu.
Olet vastuullinen ja omat rajat tunteva ihminen. Painin itse vuosi sitten saman kanssa. Kun vihdoin tein ratkaisevan päätöksen, olo helpottui heti. Lapsi on viihtynyt päiväkodissa hyvin ja minä jaksan olla hänelle sellainen äiti kuin haluan. Jokainen tekee itselleen ja omaan tilanteeseen sopivat ratkaisut.
Pikkulapsivaihe menee muutamassa vuodessa ohi, yritä jaksaa! Päivähoitoon tumppaaminen ei ole mikään ratkaisu.Kyllä se kuule on ratkaisu, ja se voi olla todella hyvä ratkaisu.
Ahistuu koko elämänsä milloin mistäkin. Ainoa todellinen ratkaisu on selvittää solmunsa ja muuttaa asennettaan, oppia käsittelemään vaikeita asioitaan, oppia suhtautumaan toisella tavalla. Laittamalla lapset hoitoon lakaisee roskat maton alle.
saa myös tilaa oikeasti hoitaa itsensä kuntoon- se ei pikkulasten hoidon ohessa oikein onnistu. Mä en tajua ollekaan mikä siinä hoidossa on paha asia? Jos on vaikeita laiminlyöntejä omassa lapsuudessa, niiden käsitteleminen vie paljon aikaa ja voimia, eikä todellakaan sovi lasten silmille tai korville. Kun menneisyyden asiat alkavat nousta esiin ja elämä niiden käsittelyn myötä muuttua, äidillä pitää olla edes hiukan aikaa levätä ja antaa näille asioille huomiota. Pienten kanssa se ei onnistu. Siksi mun mielestä on hyvä ajatus laittaa heidät edes lyhytaikaisesti hoitoon. Se kuinka paljon lapset hyötyvät paremin voivasta äidistä on moninkertainen ilo siihen verrattuna mitä he muka kärsivät ku ovat hoidossa. Mutta tämä on juuri niitä asioita mistä ei voi tietää, jos ei ole itse läpikäynyt. Luota ap omiin tuntemuksiisi ja toimi niiden mukaan. Ihme vauhkoamista täällä- niinkuin ihmiset muka tietäisivät mitä juuri sulle kuuluu.
Siinähän sitä juuri harjoitusta saa, kun on lasten kanssa. Esim. päättää, että kun lapsi vänkää vastaan, en ärsyynny vaan lasken kymmeneen. Ajattelen jotain miellyttävää asiaa. Keksin tavan kiertää uhman, vaikka ehdottamalla paria vaihtoehtoa, josta lapsi voi valita.
Jos lapset olisivat hoidossa, niin miten äiti tätä pystyisi harjoittelemaan? Puhumalla seinillekö?
Pikkulapsivaihe menee muutamassa vuodessa ohi, yritä jaksaa! Päivähoitoon tumppaaminen ei ole mikään ratkaisu.Kyllä se kuule on ratkaisu, ja se voi olla todella hyvä ratkaisu.
Ahistuu koko elämänsä milloin mistäkin. Ainoa todellinen ratkaisu on selvittää solmunsa ja muuttaa asennettaan, oppia käsittelemään vaikeita asioitaan, oppia suhtautumaan toisella tavalla. Laittamalla lapset hoitoon lakaisee roskat maton alle.
saa myös tilaa oikeasti hoitaa itsensä kuntoon- se ei pikkulasten hoidon ohessa oikein onnistu. Mä en tajua ollekaan mikä siinä hoidossa on paha asia? Jos on vaikeita laiminlyöntejä omassa lapsuudessa, niiden käsitteleminen vie paljon aikaa ja voimia, eikä todellakaan sovi lasten silmille tai korville. Kun menneisyyden asiat alkavat nousta esiin ja elämä niiden käsittelyn myötä muuttua, äidillä pitää olla edes hiukan aikaa levätä ja antaa näille asioille huomiota. Pienten kanssa se ei onnistu. Siksi mun mielestä on hyvä ajatus laittaa heidät edes lyhytaikaisesti hoitoon. Se kuinka paljon lapset hyötyvät paremin voivasta äidistä on moninkertainen ilo siihen verrattuna mitä he muka kärsivät ku ovat hoidossa. Mutta tämä on juuri niitä asioita mistä ei voi tietää, jos ei ole itse läpikäynyt. Luota ap omiin tuntemuksiisi ja toimi niiden mukaan. Ihme vauhkoamista täällä- niinkuin ihmiset muka tietäisivät mitä juuri sulle kuuluu.Siinähän sitä juuri harjoitusta saa, kun on lasten kanssa. Esim. päättää, että kun lapsi vänkää vastaan, en ärsyynny vaan lasken kymmeneen. Ajattelen jotain miellyttävää asiaa. Keksin tavan kiertää uhman, vaikka ehdottamalla paria vaihtoehtoa, josta lapsi voi valita.
Jos lapset olisivat hoidossa, niin miten äiti tätä pystyisi harjoittelemaan? Puhumalla seinillekö?
et käsitä ollenkaan mistä ap;n tilanteessa on kyse. Vaikka et kykenekään ymmärtämään että joidenkin menneisyys/todellisuus on ihan erilainen kuin sulla, voisit siti yrittää olla hiukan myötätuntoinen toista kohtaan. Sä kerrto miten sulla menee ja onnistuu ja kuinka erinomainen SINÄ ITSE olet. Ap on kuitenkin ihan eri ihminen kuin sinä- oletko tullut ajatelleeksi että ihmiset ovat hyvin erilaisia ja heilla on myös hyvin erilaiset elämäneväät? Tekstistäsi voi päätellä että sinä et ole kokenut mitään vastaavaa kuin ap jos pelkät ajatukset sua auttavat- puhutaan aivan erilaisista asioista kun on kokenut lapsena laiminlyöntiä esim. alkoholistiperheissä. On kurjaa ettei sulla ole yhtään erilaisuuden ymmärtämiskykyä tai myötätunnon taitoa. Ne on äidille ihan tarpeellisia ominaisuuksia.
Jos olet hoitovapaalla ja työpaikka, niin ilmoita, että tuletkin aikaisemmin töihin tai etsi kokonaan uusi työpaikka. Tai hae opiskelupaikka, vaikka aikuiskoulutuskeskuksesta.
Töissä voit unohtaa lapset ja jaksat niitä taas paljon paremmin vapaalla.
Itseäni äsrsytti äityidessä kaikein eniten juuri nuo mainitsemasi asiat. Koko ajan kekseytettiin ja silmät piti olla selässäkin. Jatkuvaa uhmaa, kiljuntaa, tappelua.
Aikoinaan ajattelin, että mene töihin lomalle ja kun pääsen kotiin alkaa se työ. Paljon rankempaa oli kotona kuin työssä.
Meidän kunnassa ei saa hoitopaikaa lapselle jos on hoitovapaalla tai työtön. Silloin pysyy sielä jonossa hakemus.
Niin ja esikoisella todettiin asberger koluluikäisenä. Yritin sitä ehdottaa jo silloin, kun oli pieni perheneuvolaasa, mutta tutkimuksiin päästiin vasta, kun lapsi oli tokalla ja silloinkin psykiatrisen kautta.
murheen kokonaan. Töihinmenot ja sitäsuntätä ajatukset auttavat varmasti mainiosti, mutta jos on lapsena kokenut kovia, ne asiat kannattaa selvittää- ne eivät mihinkään lähde unohtamalla vaan vievät loppuelämän voimia ja siirtyvät myös lapsiin, halusi niin tai ei. On aivan eri asia uupua ja ärsyyntyä lapsiperhearjesta ihan niistä käytännön seikoista johtuen, kuin väsyä ja uuoua käytännön seikoista johtuen niin, että samalla kantaa valtavaa lapsuuden taakkaa mukanaan. Itse ihmettelin aikanaan tätä ymmärtämättömyyttä, kun olin pikkulapsiaiheessa ja nämä menneisyyden asiat aktivoituivat voimalla- tunsin itseni aivan epäihmiseksi kun mulle sanottiin että kato ei siinä mitään ongelmaa ja kun vaan jaksaa ja tahtoo niin kaikki sujuu. ja niinhän se ei mene, jos lapsuuden taakat oat suuret. Silloin yritin tätä asiaa selittää, todella huonolla menestyksellä. Ja sama näkyy jatkuva- on niin helppo päteä sillä omalla tavallaan- mutta onko han mahdotonta ymmärtää että jollakin se taakkojen ja tuskien määrä on paljonpaljon sitä omaa suurempi ja hän ihan oikeasti tarvitsee apua, tukea, lepoa?
vaan fiksu tyyppi.
Silloin kun omat resurssit eivät riitä kannattaa jakaa vastuita ja tehdä uudelleenjärjestelyitä.
Siitähän lapsen päiväkotiin laittamisessa on kyse teidän tapauksessanne.
Pidä ap huolta itsestäsi. Se on ainoa tapa jolla jaksaa olla hyvä äiti.
Etsi itsellesi joku kiva harrastus ja laita lapsi päiväkotiin. Tsempit :)
t. aktiivinen viiden äiti, joka EI laita lapsia päiväkotiin ja tekee lämpimän ruuan lapsilleen mielellään kaksi kertaa päivässä. Life is nice.
relaa vähän,äidit itse laittavat hirmuisia vaatimuksia itselleen ja sitten väsähtävät.Lapsethan voivat olla muutaman päivän viikossa hoidossa.Tsemppiä :)
jumalauta näitä vastauksia ap:lle, tämä palsta on niin pullollaan hulluja ämmiä. ihan oikeasti.
Voimia ap. Tämä oli vaan niin väärä paikka avautua ja näyttää heikko puolensa, nämä petolinnut haistavat sellaisen kaukaa ja sitten raakkuna ja repiminen alkaa. Huh huh.