Lue keskustelun säännöt.
Olenko luovuttaja, jos laitan lapset päiväkotiin?
05.02.2013 |
Olen nimittäin ihan pohjattoman rikki ja väsynyt. Olen itse alkoholistiäidin, sadistisen sellaisen tytär ja jotenkin olen yrittänyt olla täydellinen äiti omille lapsille: hoidan heidät itse, vien ulos joka päivä, puen lämpimiin ja sään kestäviin (eli kalliisiin) vaatteisiin, teen luomuruokaa luomutilan lihoista ja yritän, että ruoka ja välipalat olisi terveellisiä. Vauvan soseet tein aikanaan itse ja imetin pitkään.
Kotia pidän niin siistinä kuin jaksan, mutta siitäkin alkaa lipsua. Yritän olla läsnä, kuunnella, opettaa kaikki pukemiset ja piirtämiset ja askartelut ja värit ja kirjaimet ja numerot. Osaan laulaa, joten laulan lapsille paljon.
Mutta nyt on joku vaihe menossa niin minulla, kuin lapsilla. Ja tuntuu, että räjähdän ja kohta satutan heitä. EN jaksa sitä, että en saa tehdä mitään rauhassa loppuun. En saa edes ajatella asiaa loppuun kun jotain tapahtuu tai johonkin kysykseen pitäisi vastata. Ruokailutilanteet on kamalia, kumpikaan ei söisi mitään ja venkoilevat vain pöydässä. Juuri kun saan itse ruokaa suuhuni, toinen pelleilee lautasen kanssa ja toinen kaataa maidot. Tai kun istun pöytään, tajuan että olen unohtanut ottaa maidon ja pitää nousta taas. Ja taas. Ja taas.
Olen kuin joku tarjoilija ja kodinhoitaja. Vanhempi lapsi on tullut kovin vaativaksi ja erikoiseksi asioiden suhteen: hän ei halua oppia, ei halua opetella, jos jokin menee toisin kuin hän ajatteli, alkaa hirveä huuto. Hän valittaa koko ajan, vaatii koko ajan jotain ja minä en jaksa toitottaa koko ajan EI, EI ja EI!
Olen ollut subjektiivist hoitoa vastaan, mutta en jaksa enää. En saa mistään mitään palautetta, en tiedä onko esikoinen normaali. Koen olevani paska äiti koska en jaksa.
Kommentit (49)
t. aktiivinen viiden äiti, joka EI laita lapsia päiväkotiin ja tekee lämpimän ruuan lapsilleen mielellään kaksi kertaa päivässä. Life is nice.
Harrastan liikuntaa kolme kertaa viikossa, plus päälle vielä kerhomatkat kun vien esikoisen sinne kolme kertaa viikossa, edestakaisin. Ja muu hyötyliikunta. Syön myös vitamiinini ja kalani ja juon paljon vettä. Nukun hyvin, jos nuorempi vaan antaa nukkua. Aika usein antaa.
Mutta silti tuntuu, etten jaksa enkä kestä jatkuvaa huutoa, kiljumista, valittamista, taistelua asioiden tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. OIkeasti, en jaksa hokea että pue. Pue. PUE!!!! Syö, syö, SYÖ!!! Ala tulla nyt, et koske, et ota, anna sen olla se ei ole sinun (esim. kaupassa). En jaksa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, menneisyytesi on ollut todella rikkovaa. Usein lapsuuden kokemukset pyrkivät pintaan kun on omia lapsia. Se pieni tyttö sinussa vaatii nyt huomiota.
Mielestäni tekisit palveluksen itsellesi sekä myös lapsillesi, jos kohtaisit menneisyytesi ja hakisit apua terapiasta. Päivähoito voisi olla oikein hyvä myös. Saisit aikaa prosessointiin ja itsesi hoitamiseen. Vaikuttaa siltä että suoritat kovasti ja ehkä pelkäät epäonnistumista. Täydellisyytee pyrkiminen kuitenkin väsyttää ihmisen, parhaankin äidin, koska siihen ei koskaan voi yltää.
Jos voit huonosti (mikä ei ole ihme lapsuutesi huomioon ottaen), hae ammattiapua ja tilaa levätä. Se on lastenkin etu, joita varmasti paljon rakastat.
t. äiti joka masentui ja laittoi lapsen päiväkotiin
Noin se usein menee kun suorittaa elämää. Jossain vaiheessa ei enää jaksakaan. Ja sitten huomaakin, että ne ennen niin kamalaksi tuomitut asiat voivatkin olla oikeasti ihan toimivia juttuja. Kuten vaikka lasten päivähoito, einesruoka silloin tällöin, rutiineista luopuminen tarvittaessa jne.
Tarvitset kyllä jossain välissä omaa aikaa, vaikka pikkukakkosen ajan olla hetken yksin. Kaikilla tuee noita hetkiä kun rasittaa.
Mutt jos oma aika hetkittäin ei auta niin tarvitset apua, puhu auksi vaikka neuvoassa asiasta.
Noin se usein menee kun suorittaa elämää. Jossain vaiheessa ei enää jaksakaan. Ja sitten huomaakin, että ne ennen niin kamalaksi tuomitut asiat voivatkin olla oikeasti ihan toimivia juttuja. Kuten vaikka lasten päivähoito, einesruoka silloin tällöin, rutiineista luopuminen tarvittaessa jne.
En ole täydellinen sillä tavalla, että minulle olisi oikein olla ilkeä. En ole alentanut muita omilla toimilla, en itse asiassa ole välittänyt yhtään siitä, miten toiset äidit osansa hoitavat.
Eineksiä emme ala syömään, rutiineista voin poiketa ja olen poikennutkin.
En tiedä, miten haen hoitopaikkaa. Hävettää, että olen sitten itse kotona ja lapset päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai kuntasi päivähoidon johtoon. Soitat ja kerrot että tarvitset päivähoitoa ja sitten kerrot, miten paljon. Asiaa voi auttaa, jos saat lääkärin lausunnon puoltamaan sitä. Siis tarvitset hoitoa terveyssyistä. Päivähoitoon voi olla jonoa, uudet paikat tulevat jakoon nyt keväällä ja päätetään toukokuussa monin paikoin. Sitä ennen voit joutua tyytymään perhepäivähoitajaan. Voi olla vaikea saada monta lasta samaan hoitopaikkaan.
Voi hävettää, mutta eihän lapsia ole pakko pitää hoidossa joka päivä ja koko päivää. Voit ajatella, että he saavat siellä myös kavereita ja oppivatkin jotain. Kun lapset ovat hoidossa, voit tehdä asioita jotka antavat sinulle voimia olla heidän kanssaan. Jos taustasi painaa sinua tai aiheuttaa psyykkisiä ongelmia, voit mennä lääkäriin ja saada sitä kautta itsellesi hoitoa.
mutta yksin kotona, kun muksut hoidossa käy?
ookkei, haluat vähän vähän olla täydellinen äiti, kyllä se siitä alkaa sujumaan.
Vaadit itseltäsi luonnollisesti nyt liikaa, etkä samalla jaksa omia muksuja, jotka käyttäytyvät kuin muksut. Haluat oettaa niille kaikkea mahdollista, mutta se itse kasvatustyö ei sitten hotsitutakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta yksin kotona, kun muksut hoidossa käy?
ookkei, haluat vähän vähän olla täydellinen äiti, kyllä se siitä alkaa sujumaan.
Vaadit itseltäsi luonnollisesti nyt liikaa, etkä samalla jaksa omia muksuja, jotka käyttäytyvät kuin muksut. Haluat oettaa niille kaikkea mahdollista, mutta se itse kasvatustyö ei sitten hotsitutakaan...
Kuule.
Haista vittu.
mutta yksin kotona, kun muksut hoidossa käy?
ookkei, haluat vähän vähän olla täydellinen äiti, kyllä se siitä alkaa sujumaan.
Vaadit itseltäsi luonnollisesti nyt liikaa, etkä samalla jaksa omia muksuja, jotka käyttäytyvät kuin muksut. Haluat oettaa niille kaikkea mahdollista, mutta se itse kasvatustyö ei sitten hotsitutakaan...
Kuule.
Haista vittu.
Jos olet lopen uupunut niin silloin tarvitaan apua lastenhoitoon tavalla tai toisella.
Et todellakaan olisi Suomen ensimmäinen etkä viimeinen äiti jolle käy noin ja joka tarvitsee päivähoitoa vaikkei käy töissä. Jäähän ihmiset sairaslomallekin ja lapset on hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta yksin kotona, kun muksut hoidossa käy?
ookkei, haluat vähän vähän olla täydellinen äiti, kyllä se siitä alkaa sujumaan.
Vaadit itseltäsi luonnollisesti nyt liikaa, etkä samalla jaksa omia muksuja, jotka käyttäytyvät kuin muksut. Haluat oettaa niille kaikkea mahdollista, mutta se itse kasvatustyö ei sitten hotsitutakaan...
Kuule.
Haista vittu.
Mutta tottahan tuo on, sun tarvii oikeasti setviä asiat, mieti uudelleen, mitä haluat ja mikä on tärkeää. Ehdottomuudet on usein arseesta.
Joten, herää, ajattele, sitten toimi toisin.
Kasvua tarviit sinäkin.
eineksiä :D
t. epätäydellinen mamma, joka syötti eineksiäkin, mutta oli rento äiti ja pystyikin siksi hoitamaan neljä lastaan kotona.
Noin se usein menee kun suorittaa elämää. Jossain vaiheessa ei enää jaksakaan. Ja sitten huomaakin, että ne ennen niin kamalaksi tuomitut asiat voivatkin olla oikeasti ihan toimivia juttuja. Kuten vaikka lasten päivähoito, einesruoka silloin tällöin, rutiineista luopuminen tarvittaessa jne.
En ole täydellinen sillä tavalla, että minulle olisi oikein olla ilkeä. En ole alentanut muita omilla toimilla, en itse asiassa ole välittänyt yhtään siitä, miten toiset äidit osansa hoitavat.
Eineksiä emme ala syömään, rutiineista voin poiketa ja olen poikennutkin.
En tiedä, miten haen hoitopaikkaa. Hävettää, että olen sitten itse kotona ja lapset päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kotona siihen asti kun kuopus oli 3-vuotias (aloitti viime elokuussa päiväkodissa) ja totisesti meinasin tulla hulluksi viime talvena. Ei hetken rauhaa, lapset tappelivat paljon, jatkuvaa siivoamista ja pyykin pesua ja pukemista jne. Kyllä on ihan ok sanoa, että väsyttää ja että tarvitsee omaa aikaa. Nyt kun opiskelen niin päivät kuluvat nopeasti ja illat jaksan paremmin viettää laatuaikaa lasten kanssa, kuunnella heidän juttujaan jne. Ihania lapset toki ovat ja välillä on päivälläkin heitä ikävä, mutta tiedostan nyt, että tarvitsen älyllisiä haasteita ja aikuisseuraa pysyäkseni järjissä.
Ei sinun tarvitse mitenkään selitellä kenellekään päivähoidon tarvetta. Jos mitenkään jaksat elokuuhun asti niin saat luultavasti paikan sieltä, mistä haet tai ainakin lähialueelta. Elokuussa on eniten paikkoja tarjolla uusille lapsille. Hakuaikahan on sen neljä kuukautta, eli sen ajan joudut ainakin odottamaan, koska yleensä paikan saa pikaisesti vain, jos on pakko mennä töihin eli silloin ilmeisesti jo kahdessa viikossa.
Toki voit yrittää saada esim lääkärin lausunnon, jos se helpottaisi ja nopeuttaisi paikan saamista jo piankin.
Jaksamista!
Noin se usein menee kun suorittaa elämää. Jossain vaiheessa ei enää jaksakaan. Ja sitten huomaakin, että ne ennen niin kamalaksi tuomitut asiat voivatkin olla oikeasti ihan toimivia juttuja. Kuten vaikka lasten päivähoito, einesruoka silloin tällöin, rutiineista luopuminen tarvittaessa jne.
En ole täydellinen sillä tavalla, että minulle olisi oikein olla ilkeä. En ole alentanut muita omilla toimilla, en itse asiassa ole välittänyt yhtään siitä, miten toiset äidit osansa hoitavat.
Eineksiä emme ala syömään, rutiineista voin poiketa ja olen poikennutkin.
En tiedä, miten haen hoitopaikkaa. Hävettää, että olen sitten itse kotona ja lapset päiväkodissa.
Minusta tuossa ei ollut mitään ilkeää, toteamus vain (en siis kirjoittanut tuota yllä olevaa tekstiä). Usein se vain menee niin, että elämä opettaa ja mustavalkoisuus häviää iän ja kokemuksen myötä. On ihan tutkittu juttu, että ne kenellä on helpot lapset pitävät itseään hyvinä ja taitavina vanhempina kunnes saavat "vaikean" lapsen, joka ei teekään kuten kirjoissa käsketään.
Kodin ei ole tarkoitus olla oppimiskeskus. Kyllä meilläkin harjoitellaan eri asioita, mutta kyllä ne kirjaimet kerkeää oppia eskarissa ja koulussakin. Omat lapseni eivät ole ottaneet koskaan neuvoja vastaan. Esim. luistelu ja laskettelu ovat olleet yhtä huutoa. Mutta kun vieras ihminen on sanonut saman asian (näissä tapauksissa tietty koulutettuja opettamaan ko. asiaa), niin homma onkin lähtenyt kivasti käyntiin.
Mikä tekee sinut onnelliseksi 80-vuotiaana? Se, että oli siisti koti ja itsetehdyt luomuliharuoat, lapset kotona silläkin uhalla, että äiti ei jaksa? Vai se, että olit aidosti läsnä. Itse olen parempi äiti kun käyn töissä.
Jos luomulihojen keittely on se mikä sinut tekee onnelliseksi niin tee sitä! Jos taas jatkuva ruoanlaitto väsyttää mieti miten asian voisi ratkaista; ja mikä on kohtuullista.
Tuethan sinulta lähtee jos viet lapset päikkään, mutta sen varmaan otitkin huomioon. Päiväkotipaikkaa haetaan kunnan varhaiskasvatukselta. Suosittelen lämpimästi omaa aikaa ja sitten töihin menoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eineksiä :D
t. epätäydellinen mamma, joka syötti eineksiäkin, mutta oli rento äiti ja pystyikin siksi hoitamaan neljä lastaan kotona.
Meille lähin päiväkoti on yksityinen päiväkoti, jossa on peräti kaksi omaa keittäjää. Eineksiä siellä ei syödä. Jotenkin naurattaa tämä fakta, kun miettii sinun vahingoniloasi. Se tietysti maksaa enemmän, mutta rahasta ei nyt ole pula.
Teille muille vahigoniloisille vastaajille: en ymmärrä teitä. Saatteko te tuosta paremman mielen itselle? Vai yritättekö peittää omaa pahaa oloanne sillä?
Toivottavasti kakaras otettais huostaan hullulta äidiltään.
Mene kuule ihan oikeasti hoitoon.
eineksiä :D
t. epätäydellinen mamma, joka syötti eineksiäkin, mutta oli rento äiti ja pystyikin siksi hoitamaan neljä lastaan kotona.
Meille lähin päiväkoti on yksityinen päiväkoti, jossa on peräti kaksi omaa keittäjää. Eineksiä siellä ei syödä. Jotenkin naurattaa tämä fakta, kun miettii sinun vahingoniloasi. Se tietysti maksaa enemmän, mutta rahasta ei nyt ole pula.
Teille muille vahigoniloisille vastaajille: en ymmärrä teitä. Saatteko te tuosta paremman mielen itselle? Vai yritättekö peittää omaa pahaa oloanne sillä?
Koeta järjestää itsellesi välillä vähän omaa aikaa. Isälle hoitovastuuta työajan ulkopuolella ja viikonloppuisin! Ja kannattaa yrittää vaan oppia venyttämään sitä pinnaa ja olemaan välittämättä pienistä uhmista.
Pikkulapsivaihe menee muutamassa vuodessa ohi, yritä jaksaa! Päivähoitoon tumppaaminen ei ole mikään ratkaisu.
mutta yksin kotona, kun muksut hoidossa käy? ookkei, haluat vähän vähän olla täydellinen äiti, kyllä se siitä alkaa sujumaan. Vaadit itseltäsi luonnollisesti nyt liikaa, etkä samalla jaksa omia muksuja, jotka käyttäytyvät kuin muksut. Haluat oettaa niille kaikkea mahdollista, mutta se itse kasvatustyö ei sitten hotsitutakaan...
Kuule. Haista vittu.
et ole täydellinen äiti. Äskeinen vastauksesi kertoi sen meille. Näyttelet täydellistä.
Voisitko ajatella lapsiesi parasta?
Tuossa tilassasi heille se päiväkoti on parempi.
Jos haluat naapureille esittää hyvää äitiä, niin esitä sitten, lastesi kustannuksella.
Olen nimittäin ihan pohjattoman rikki ja väsynyt. Ja tuntuu, että räjähdän ja kohta satutan heitä. EN jaksa sitä, että en saa tehdä mitään rauhassa loppuun. En saa edes ajatella asiaa loppuun kun jotain tapahtuu tai johonkin kysykseen pitäisi vastata. Tai kun istun pöytään, tajuan että olen unohtanut ottaa maidon ja pitää nousta taas. Ja taas. Ja taas. Olen kuin joku tarjoilija ja kodinhoitaja.
ota vähän rennommin. Sun aikeet ovat olleet hyvät, mutta koska et ole ikinä selvittänyt oman ääsi sisältöä kuntoon, et voi olla sitä, mitä haluat.
Eli vähän rennommin, harrasta liikuntaa ja tee itsetutkiskelua, työstä menneisyyttäsi, jotta voit elää nykyhetkessä hyvin.