leikitkö lapsesi kanssa????

kiinnosta. Ei lapsi ymmärrä eroa, sen välillä mikä kiinnostaa ja mikä ei kiinnosta. Lapsen tärkein ajanviete ja se mitä sen päässä liikkuu esim. mielikuvituksessa ei sinua kiinnosta. Sen mielestä sen ukkelileikit on tylsiä ja lapsellisia, etkä halua osallistua.



Lapsi on kokonaisuus. Lapsi kokee sen niin, että jotkut asiat kiinnostaa, osa on turhaa ja äidin mielestä tylsää. Lapsella on myös lapsen logiikka.

Vanhemman ja lapsen lämmin vuorovaikutussuhde on kasvatuksen perusta. Lapsi, jota kuunnellaan ja arvostetaan, jonka kanssa leikitään ja jaetaan tunteita oppii todennäköisesti itsekin kuuntelemaan ja arvostamaan muita sekä oppii jakamaan leikkejään ja ajatuksiaan muille.



Lapselle syntyy luontainen halu toimia hyväksytyllä tavalla ja jakaa omaa tilaansa.

sinä onneksi tiedät täysin mitä lapsi päässään miettii... Minä olen lapselle sanonut että ei aikuiset niin jaksa leikkiä välttämättä,se on lapsen työtä se leikkiminen. Ja kyllä, poden siitä huonoa omaatuntoa mutta en oikein voi näille fiiliksilleni mitään- ihan älytöntä silti tuollainen pilkun viilaaminen ja asian paisuttaminen, mitä juuri teet.

Vähän kuin sun mies ei jaksaisi kuunnella sun ajatuksia tai kertomuksia päivästä.



Mielikuvitus jututhan on ihan parhaita. Ne kertoo mitä lapsi ajattelee!

sinä onneksi tiedät täysin mitä lapsi päässään miettii... Minä olen lapselle sanonut että ei aikuiset niin jaksa leikkiä välttämättä,se on lapsen työtä se leikkiminen. Ja kyllä, poden siitä huonoa omaatuntoa mutta en oikein voi näille fiiliksilleni mitään- ihan älytöntä silti tuollainen pilkun viilaaminen ja asian paisuttaminen, mitä juuri teet.

Lasta kantaa hyvin pitkälle aikuisuuteen se, miten omat vanhemmat ovat arvostaneet lasta ja hänen ajatuksiaan.

sitäkö olet mieltä että jos äiti ei lapsensa kanssa konttaa pitkin metsiä, niin äiti ei silloin ARVOSTA lasta. TUohan on ihan täyttä paskaa!!! Minä arvostan lastani ja keskustdlen ja kuuntelen ja touhuan kaikkea muuta hänen kanssaan!!!

Meillä on kaksi teiniä pienellä ikäerolla ja 6v. Isommat leikkivät aina keskenään, toki joskus harvoin kävin "kahvilla" tms., mutta en ollut kauaa lasten leikeissä.



Kuopus on leikkinyt pienestä pitäen paljon itsekseen, tykkää leikkiä yksin. Nyt hänellä on kyllä paljon kavereitakin, jotka asuvat lähellä, mutta leikkii kotona yksinkin, eikä edes halua aina kaveria.



Meillä koko perhe pelaa yhdessä lautapelejä, leikimme vesisotaa pihalla, joskus rakennamme legoista jotain hienoa, mutta en varsinaisesti koskaan ole leikkinyt lasten kanssa eikä mua siihen ole juurikaan pyydettykään.

JAKSAN kuunnella lapseni juttuja. EN JAKSA konttailla pitkin metsiä ja pihoja ja LEIKKIÄ!!

mutta se ei vaadi sitä, että täytyisi osallistua leikkiin. Meillä siis myös keskustellaan lapsen leikeistä niinkuin muistakin lapselle tärkeistä asioista, mutta ei leikitä yhdessä. Lapsen arvostaminen ei tarkoita sitä, että täytyis leikkiä lapsen kanssa. Arvostamisen voi tuoda muutenkin esiin, kuin leikkimällä prinsessaa tai Batmania.

Meillä on kaksi teiniä pienellä ikäerolla ja 6v. Isommat leikkivät aina keskenään, toki joskus harvoin kävin "kahvilla" tms., mutta en ollut kauaa lasten leikeissä.

Kuopus on leikkinyt pienestä pitäen paljon itsekseen, tykkää leikkiä yksin. Nyt hänellä on kyllä paljon kavereitakin, jotka asuvat lähellä, mutta leikkii kotona yksinkin, eikä edes halua aina kaveria.

Meillä koko perhe pelaa yhdessä lautapelejä, leikimme vesisotaa pihalla, joskus rakennamme legoista jotain hienoa, mutta en varsinaisesti koskaan ole leikkinyt lasten kanssa eikä mua siihen ole juurikaan pyydettykään.

kiinnosta. Ei lapsi ymmärrä eroa, sen välillä mikä kiinnostaa ja mikä ei kiinnosta. Lapsen tärkein ajanviete ja se mitä sen päässä liikkuu esim. mielikuvituksessa ei sinua kiinnosta. Sen mielestä sen ukkelileikit on tylsiä ja lapsellisia, etkä halua osallistua.

Lapsi on kokonaisuus. Lapsi kokee sen niin, että jotkut asiat kiinnostaa, osa on turhaa ja äidin mielestä tylsää. Lapsella on myös lapsen logiikka.

Samoin lapsen mielestä monet äidin jutut on tylsiä. Ei lapsi jaksa innostua jostain television dokkarista tai Me Naisten artikkelista tai pyykin ripustamisesta. Se on ihan normaalia. Lapsen tulisikin jo oppia, että kaikkia ei kaikki asiat kiinnosta. Kuusivuotiaan lapsen tulee jo pystyä leikkimään itsekseen, mitenkä se sitten koulussakin pärjää, jos ei tätä opi? Ei äiti ole huono äiti, jos ei jaksa jotain mielikuvitusleikkejä. Äiti voi sitten vaihtoehtoisesti pelaa vaikka lautapeliä lapsen kanssa, jutella ja kuunnella lapsen ajatuksia ja antaa aikaansa sillä tavoin. Jessus, millaisia kurlaajia tässä ketjussa taas on! Älä ap pahoita mieltäsi näiden pölöpäiden takia.

Leikkiminenhän on lasten hommaa, eikä aikuinen usein siihen luonnistukaan. Itse leikin joskus hetken, samoin mieheni, mutta ei todellakaan pitkiä aikoja kerrallaan. Tarkoitan siis juuri näitä pikkuautoilla ym leikkimisiä. En osaa/tykkää yhtään, mutta joskus pojan mieliksi hetken leikin ja se riittää.



Teemme kyllä sitten kaikkea muuta mahdollista: pelaamme joka ilta lautapelejä, teemme yhdessä ruokaa (lapsi siis ihan aktiivisesti mukana mm. paistaa lihaa jne), piirrämme, teemme askarteluja, "riehumme" ja pelleilemme sekä luemme ja etenkin kerromme mielikuvitustarinoita toisillemme. :D Meillä poika 4,5 vuotias ja ainokainen. Päiväkodissa sitten leikkii parhaan kaverinsa kanssa päivittäin, sekä kylässä käyvien lasten kanssa.



Niin ja tuosta leikkimisestä, eli jos poika haluaa leikkiä esim kauppaleikkiä tai ruokaleikkiä, niin toki ostamme ja syömme ja näin osallistumme hänen leikkiinsä. Samoin legot on meillä kovassa huudossa ja niitä kyllä mieheni rakentelee mielellään pojan kanssa, tykkäävät siitä molemmat. Mutta näitä ei kai lasketa "leikkimiseksi".

etkä jaksa jakaa sitä ja mielikuvitusleikkejä etkä ajatuksia, jotka liittyvät leikkimiseen. Voinhan mä jankata tätä ja sä voit jankata tota, mutta nämä ovat ihan psykologisia varhaiskasvatuksen faktoja. En minäkään pidä kaikista leikeistä, mutta ehdottelen usein leikkejä, joista molempi pitää. Lempparimme on rakentaa olkkariin petshop kaupunki. Paperia lattiaan ja kynät käteen...

Niin...meillä myös jutellaan, kuunnellaan, keskustellaan, myös niistä leikeistä. kuten sanoin niin pelaan luen touhuan paljon kaikkea muuta lasteni kanssa. Minusta sinä PSYKOLOGIAopiskelija voit heittää vesilintua noilla opinnoillasi jos ei sulla tervettä järkeä löydy... ei asiat noin yksioikoisia ole että jos äiti ei konttaa pitkin lattioita kuusivuotiaan kanssa niin lapsen tulevaisuus on suurinpiirtein pilalla just ja vain sen takia...

Eipä nuo näytä siitä kärsineen enkä todellakaan ole huono äiti.

eikä ole kyllä ollut tarviskaan. Kaksi tyttöä pienellä ikäerolla joten aina on jokin leikki menossa keskenään. En myöskään ymmärrä miksi aiskuiset tukevat siihen ettei lapsi itse kehitä leikkejään ja omaa mielikuvitustaan. Eim tuo leikkimökkileikki..todennäköisesti asikkaana olisi meidän tytöllä toiminut esim pehmopupu tai Barbinukke, jos siskoa ei ole paikalla. Ystäväni on leikkinyt lapsensa kanssa ja nykyään lapsi ei osaa mitään kehitellä itse, ei mitään. Roikkuu ystävässäni kiinni, johon äiti tietyti ihan kypsä. Tietää kyllä että teki aikoinaan karhunpalveluksen. Ja juu, en tarkoita etteikö lasta voisi ohajata ja tukea leikkeihin tai ettei mitään leikkisi.

ja minusta on hauskaa joskus "laskeutua" maailmaan leikkimään, tosin ihan liian harvoin. Sehän on loistava tapa tutustua lapseensa ja hänen ajatusmaailmaansa- asia jota murrosiässä on turha enää yrittää jos ei ole aiemmin kiinnostunut- ja murroikäisen kanssa sitä yhteyttä tarvittaisiin! Mun mielestä vanhempi on ensisijaisesti vanhempi joka opettaa lapselle arjessa tarvittavia taitoja ja pitää huolta. Mutta on aika ankea elämä jos siihen ei koskaan kuulu yhteinen ilo ja leikki, ja nimenomaan sellainen mistä ei ole mitään muuta hyötyä kuin yhdessäolon ilo. Ja onhan se aika surullista jos on saanut lapsia, eikä koskaan osaa iloita heidän kanssaan. Pienten leikit ovat aivan käsittämättömän valloittavia- yksi ilahduttavimmista asioista maailmassa. On aikuisellekin kurjaa jos sen kokonaan hukkaa.

välillä enemmän, välillä vähemmän. Joka päivä ei ehdi eikä jaksa eikä lapsikaan onneksi aina kaipaa leikkiseuraa, mutta toimii se toisinkin päin, eli välillä sitten minä olen se joka aloittaa jonkun leikin lapsen kanssa.

että minun äitini olisi koskaan leikkinyt minun kanssani mitään. Tosin opin lukemaan jo viisivuotiaana enkä sen jälkeen tarvinnut muita viihdykkeitä. Mummolassa oli iso lelukoppa, ja mummo joskus sitä penkoi kanssani, muttei hänkään varsinaisesti mitään leikkejä leikkinyt. Et ole mielestäni huono ihminen. Leikki on lapsen työtä, ei aikuisen, varsinkin kun on kyseessä jo melkein kouluikäinen. Kyllä hänen jo pitäisi oppia olemaan ilman äitiä.

enää tarvitse äitiä? Murrosikäkin vasta tulossa. Mä veikkaan että sun läheisyydentarpeesi on laiminlyöty omassa lapsuudessasi, etkä sitten aikuisena tajua mistä olet jäänyt paitsi, ja susta on ihan ok laiminlyödä omia lapsiasi. Sellaista ikää ei tule ollenkaan, missä ei enää tarvitsisi yhetsitä iloa ja läheisyyttä läheistensä kanssa. Et sinäkään ole huono ihminen, mutta selvästi laiminlyöty ja samaa kuviota ilmeisesti jatkat?

Mulla on avoin suhde kaikkiin mun lapsiin ja ne kertoo avoimesti asiansa, joskus vähän liikaakin pitäs analysoida joka asia.



Meillä on luettu paljon lapsille ja pidetty yhteisiä keskustelutuokioita sängyssä, saunassa, autoreissuilla yms.



t: 26, jonka vanhin lapsikin täyttää jo 19v

että minun äitini olisi koskaan leikkinyt minun kanssani mitään. Tosin opin lukemaan jo viisivuotiaana enkä sen jälkeen tarvinnut muita viihdykkeitä. Mummolassa oli iso lelukoppa, ja mummo joskus sitä penkoi kanssani, muttei hänkään varsinaisesti mitään leikkejä leikkinyt. Et ole mielestäni huono ihminen. Leikki on lapsen työtä, ei aikuisen, varsinkin kun on kyseessä jo melkein kouluikäinen. Kyllä hänen jo pitäisi oppia olemaan ilman äitiä.

enää tarvitse äitiä? Murrosikäkin vasta tulossa. Mä veikkaan että sun läheisyydentarpeesi on laiminlyöty omassa lapsuudessasi, etkä sitten aikuisena tajua mistä olet jäänyt paitsi, ja susta on ihan ok laiminlyödä omia lapsiasi. Sellaista ikää ei tule ollenkaan, missä ei enää tarvitsisi yhetsitä iloa ja läheisyyttä läheistensä kanssa. Et sinäkään ole huono ihminen, mutta selvästi laiminlyöty ja samaa kuviota ilmeisesti jatkat?

Miksi kuvittelet, että minun läheisyydentarpeeni olisi jotenkin laiminlyöty? Ei leikkiminen ole ainoa tapa äidin ja lapsen olla yhdessä. Sinulla taitaa nyt olla vähän vinoutunut käsitys tästä läheisyysasiasta.