Olen aloitteleva toimittaja

Av matkaraportti: En kakannut housuun enkä edes tuolille



Riennän ajatuksen siivin valkoisella kuvaruudulla kaamoslampun vakoisessa hämyssä.

Toimisto on hiljainen, vain minä, tuoli ja tietokone.



Sormet soljuvat näppäimistöllä.



Ajattelen itsekseni ja havahdun: "Ketään ei paikalla". Annan vapauden päästää hieman ilmaa.



Pieraisen. Kevyesti.



Olo ei helpotu. Vääntelen ajatuksissa naamaani ja kysyn lennonjohdolta lupaa päästää ilmaa. Hetken huomaan ajatteleveni olevani journalisti. Minun mahdollisuuteni olla 15 minuuttia julkisuudessa. Liian monen juodun kahvikupin voitelevalla voimalla se kävisi naaman väänteellä tai kahdella.



Mietin. Harkitsen. Harkinta on mielen vihollinen.



Nousen. Otan 7 askelta. Avaan oven. Nostan kannen. Lasken housut. Istun. Matka on päättynyt



.

.

.

Kaikkihan joskus miettivät, että olisivat hyviä toimittajia. En ole tänään. Rohkeus ja palo puuttuvat.