Pitäisikö minun antaa miehelle mahdollisuus biologiseen lapseen ottamalla anonyymin naisen munasolu?

Etkö sitten halua kokea raskautta ja saada vauvan omaksi heti syntymästä asti?

Kuvittele, jos repeät pahasti synnytyksessä. Ja ennen kaikkea mitä traumoja lapsi saa, jos ei saa yhteyttä biologiseen äitiinsä. Toisille nämä jutut ovat tärkeitä. Et tiedä syntymättömän lapsen kantaa. Voit vastata siis ainoastaan omista toimistasi.



Tukiperheeksi esim yh:n lapselle? Naapuriapua lastenhoidossa?

Adoptiossa on aina myös se "hylkääminen" taustalla ellei vanhemmat ole molemmat jostain syystä menehtyneet. Lahjamunasolun kanssa tilanne on aika lailla eri.

Terv, Isätön, jonka äiti ei pitänyt huolta oikeuksistani ajoissa

Kuvittele, jos repeät pahasti synnytyksessä. Ja ennen kaikkea mitä traumoja lapsi saa, jos ei saa yhteyttä biologiseen äitiinsä. Toisille nämä jutut ovat tärkeitä. Et tiedä syntymättömän lapsen kantaa. Voit vastata siis ainoastaan omista toimistasi. Tukiperheeksi esim yh:n lapselle? Naapuriapua lastenhoidossa?

revetä synnytyksessä? En ole koskaan kuullut mitään noin naurettavaa. Aina voi saada sektion, mikäli on vaara siitä, että lapsi on liian suuri suhteessa äidin lantion kokoon ja pikku repeämät taas paranevat nopeasti.

Tärkein kysymys varmaan on se, haluatteko perheeseenne lapsen. Ilmeisesti haluatte?



Helpoimmin luultavimmin saatte sen silloin "lainatulla" munasolulla ja miehesi siittiöillä, jos raskaus ei sinun munasoluillasi jostain syystä onnistu.



Tietenkin mahdollisia ovat myös adoptio, mutta silloin teidän on varauduttava useiden vuosien odotukseen, ja sijoituslapset, joiden sijoituksen kesto kuitenkin vaihtelee, joten he eivät siinä mielessä ole "pysyviä". Tukilasten kohdalla on samoin. Toki heihinkin voi silti luoda yhtä läheisen suhteen kuin "omiin" lapsiinsa.

enemmän omalta kun olet kantanut sitä kohdussasi,kuin adoptiolapsi.

Mitä jos miehelläsi ei olisi siittiöitä mutta haluaisitte tosi paljon lapsen? Ottaisitteko vastaan luovutettuja, jotta voisit tulla raskaaksi ja saada teille lapsen?

Tärkein kysymys varmaan on se, haluatteko perheeseenne lapsen. Ilmeisesti haluatte?

Helpoimmin luultavimmin saatte sen silloin "lainatulla" munasolulla ja miehesi siittiöillä, jos raskaus ei sinun munasoluillasi jostain syystä onnistu.

Tietenkin mahdollisia ovat myös adoptio, mutta silloin teidän on varauduttava useiden vuosien odotukseen, ja sijoituslapset, joiden sijoituksen kesto kuitenkin vaihtelee, joten he eivät siinä mielessä ole "pysyviä". Tukilasten kohdalla on samoin. Toki heihinkin voi silti luoda yhtä läheisen suhteen kuin "omiin" lapsiinsa.

Ja lisäksi tuohan on ihan "viittä vaille" sama kuin yhteinen biologinen lapsi. Puuttuu ainoastaan puolet sinun geeniperimästäsi. Raskausaika on monessa mielessä kaikkein tärkein äiti-lapsi-suhteen muodostumiselle.

Minä ainakin haluaisin ehdottomasit olla itse raskaana ja synnyttää ja plussana tulisi vielä, että lapsi olisi miehen biologinen.

Adoptio vasta jos tämä ei onnistu.

Lapseen kuitenkin kiintyy jo raskausaikanakin ja pääsee heti luomaan normaalin kiintymyssuhteen.

Raskaus- ja imetysaikana voi myös oikeasti vaikuttaa mm. lapsen tulevaan terveyteen.

Adoptiolapsesta ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, oliko äidillä päihteidenväärinkäyttöä, aliravitsemusta tms.

Jos tuntuu ettet pysty, et tee sitä.



Mitä lapsen traumoihin tulee, luovutussoluista syntyneet lapset eivät ole traumatisoituja. He ovat erittäin toivottuja ja kasvaneet kahden vanhemman kanssa. Tähän asiaan liittyy paljon kuvitelmia, mutta ottamalla selvää asioista ja asianosaisten kokemuksista harhaluulot korjaantuvat.



Itse olen kahden lahjasolulapsen äiti. Vaikka en epäröinyt ettenkö lähtisi hoitoihin lahjasoluilla, se on vaatinut paljon pohdintaa ja työstämistä. Tuli siitä sitten valmistakin siitä pohdinnasta. Tuskin enää koskaan mietin etteivät ole geeneiltään minun. Tuntuu niin pikkuasialta.

Kuvittele, jos repeät pahasti synnytyksessä. Ja ennen kaikkea mitä traumoja lapsi saa, jos ei saa yhteyttä biologiseen äitiinsä. Toisille nämä jutut ovat tärkeitä. Et tiedä syntymättömän lapsen kantaa. Voit vastata siis ainoastaan omista toimistasi.

Tukiperheeksi esim yh:n lapselle? Naapuriapua lastenhoidossa?

jolla ei nähtävästi mitään omakohtaisia kokemuksia asiasta..hitto tämä palsta on perseestä

Terv, Isätön, jonka äiti ei pitänyt huolta oikeuksistani ajoissa

ilmiselvästi tiedä mitään lahjamunasoluilla tehdyistä lapsista. He eivät ole hylättyjä isättömiä, äidittömiä raukkoja..voi hyvä luoja.

Heitä ei ole hylätty lapsuudessa tai kohdeltu kaltoin tms. he ovat syntyneet sen äidin vatsasta, joka tulee olemaan hänen äitinsä elämän loppuun saakka, se, joka on hänet imettänyt ja joka on ollut siinä lähellä aivan alusta asti ja joka kanssa on ensimmäinen kiintymysuhde solmittu ja sama pätee isään.

Lapsi ei eroa millään muotoa muista lapsista kuin ehkä siinä, että hänen vanhemmat ovat yleensä normaalia enemmän motivoituneita vanhemmuuteen.

Lapsi saa jo pienenä satujen muodossa tietää miten on saanut alkunsa ja voin sanoa, että se ei todellakaan ole traumaattinen kuten kuvittelette kun asiasta ei tehdä mitään traumaattista.

Lapselle äiti on se äiti, joka on ollut sitä koko elämän ajan ja sitten on se ihminen, joka on munasolun lahjoittanut ja sillä siisti.

Olkaa hiljaa kun kokemusta ei ole sen sentin vertaa näistä asioista...

Siis jos kuitenkin haluatte lapsen. Adoptio on hyvä vaihtoehto, mutta adoptiolapsi on harvoin pieni vauva - sinulla on mahdollisuus saada kokea raskaus, synnyttää ja saada hoivata vauvaasi alusta saakka. Äidiksi tullaan hoivaamalla lasta, ei jaetun DNA:n avulla.

munasolu vieraalle on valtava lahja naiselta.

Toivon, että joka ikinen sellaisen saaja osaa arvostaa sitä.

t. useamman vuoden jo jonossa ollut

Ensin nuo pari kertaa vielä omilla soluilla ja sitten luovutetut solut peliin jos vaan jaksat ja haluat itse käydä hoidot läpi.



Onko adoptio vaihtoehto? Itse kuvittelisin, että pelkkä raskauden, synnytyksen ja imetyksen kokeminen tekisi lapsesta mulle tarpeeksi "biologisen" vaikkei oikeesti samaa geeniperimää jaettaisikaan. Se, että geeniperimää olisi edes miehen puolelta olisi musta pelkkää plussaa.



Noista syistä itse ainakin kokeilisin luovutetut solut ensin ja adoptiota sitten viimeisenä keinona, siihen liittyy kuitenkin vähän erilaisia haasteita.



Näkisin kuitenkin, että syyt olisi teidän molempien mahdollisuus vanhemmuuteen - ei välttämättä niinkään miehen biologiseen isyyteen.

munasolu vieraalle on valtava lahja naiselta.

Toivon, että joka ikinen sellaisen saaja osaa arvostaa sitä.

t. useamman vuoden jo jonossa ollut

Muualta kuin Suomesta soluja tosiaan vain otetaan vastaan eikä tule paljoa kalliimmaksikaan.