Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko tyttären lapset aina tärkeämpiä ja läheisempiä kuin pojan lapset?
04.02.2013 |
Onko siis aina näin kuten otsikossa totesin? Ainakin omalta kohdaltani voin valitettavasti sanoa, että näin on :(. Anoppi hoitaa ja paapoo tyttären lapsia huomattavasti enemmän kuin poikiensa lapsia. Ei tarjoudu hoitamaan meidän lapsia, mutta tyttären lapsia hoitaa monta kertaa viikossa. Minusta voisi edes joskus soittaa ja osoittaa kiinnostusta myös pojan lapsia kohtaan. Tähän saakka suhde anoppiin on ollut ihan ok. Myös miehellä on hyvä suhde äitiinsä, mutta häntäkin on nyt alkanut ko. asia häiritsemään etteivät hänen lapsensa merkitse äidille yhtä paljon?? Tavallistako?
Kommentit (29)
mieheni äiti huomio lapsenlapsiaan aika tasapuolisesti (joo, meidän lapset on ehkä saanet vähemmän vaatteita, sillä anoppi tietää hyvin, että lastenvaatemakumme ovat niin erilaiset :))
Anoppi pitää tyttärestämme todella paljon, välimatkan vuoksi ei kuitenkaan tavata kuin 4-5 kertaa vuodessa. Aina siellä käydessämme on varannut jotain kivaa tekemistä yhdessä, hankkinut jonkin pienen osuvan lahjan yms.
Samoin mieheni veljen tytöistä pitää paljon, ja toimii heidän kanssa samoin.
Mutta, mutta tyttärentytöstään anoppi ei pahemmin välitä.
Eli meillä juuri toisin päin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä, huom yleensä näkyy riittävän selvästi lapsen naamasta. Ainakaan omissa neljässä lapsessani ei ole mitään mahdollisuutta erehtyä isästä tai sukulaisuudesta.
Oman tyttären lapsen ovat varmasti omia jälkeläisiä. Mitäs anoppi tietää, missä se miniä on käynyt? Tätäkin palstaa kun lukee, niin ihan tavallistahan se on, että petetään!!
meidän pojan isästä ja isoisästä ei voi erehtyä :)) kolme miestä alenevassa polvessa ovat niin häkellyttävän samannäköisiä.
Juu, ja kyllä anoppi tästä pojasta pitää :)
Ei meidän äidille ainakaan ole minun (tyttären) lapset yhtään läheisempiä kuin veljenikään lapset. Ehkä jopa toisinpäin, sillä veljeni asuu äidin kanssa samassa kaupungissa.
Aina mietitään näitä juttuja mikä poikien äideille ei ole suotuisaa mutta koskaan ei mietitä mikä on poikien äideillä paremmin kuin tyttärien äideillä. Yksi asia on esimerkiksi se, että pojat pysyy useammin lähenpänä vanhempiaan. Tyttäret muuttaa helpommin miehen perässä toiseen kaupunkiin kuin toistepäin. Näin ollen poikien vanhemmat saavat todennäköisemmin asua lähellä lapsenlapsiaan. Sitähän voi sitten itse luoda läheiset suhteet lapsenlapsiinsa. Tietysti miniälläkin on vaikutusta mutta kyllä minä ainakin aijon luoda poikiini niin läheisen suhteen, että siinä ei ole miniällä paljoa sanomista :)
jos ei pidän pojan lapsista tai jotenkin sorsii heitä. Anopillani on jotenkin etäinen suhde poikiinsa, ei siitä kyllä miniöitä voi syyttää, ja se näkyy myös suhteessa poikien lapsiin (6 kpl yhteensä).
Anoppi aina muka väittää, että tyttäreen on helpompi pitää yhteyttä. Minä en oikein usko tuohon kuitenkaan, itsellänikin on kaksi poikaa ja tytär ja mielestäni minun suhteeni poikiini on hyvinkin läheinen. Se tulee siitä, että keskustelen paljon heidän kanssaan ja olen kiinnostunut heidän tekemisistään. Tätä anoppi ei ole koskaan osannut valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta päätellen silloin menettää lopullisesti oman elämänsä, kun miniä sekunttikello kädessä mittaa hoitoaikoja ja tekee taulukoita siitä, mitne paljon olen kenenkin kanssa. Ja tietenkin on koko ajan oltava valmiina hoitamaan lapsenlapsia, koska muuten ei ole hyvä isoäiti.
Haluan olla minä! Haluan lukea rauhassa, matkustella, hoitaa puutarhaa, elää elämääni sen sijaan, että minun odotetaan olevan lasteni perheiden kotihengetär, joka jakaa aikansa vain lastenlapsille, ei esim, aviopuolisolleen lainkaan!
En halua lastenlapsista tehtyyn vankilaan! Hoitakoot lapsensa itse, ei se olé ollut liikaa vaadittu minunkaan sukupolveltani.
lapset ovat tärkeimpiä kuin pojan lapset. No muutama vuosi kului, niin eipä ole enää niin. Veljeni lapsille ostetaan kaikki mitä haluavat ja hoitavat heitä melkein joka viikonloppu ja usein arkenakin. Mun lapset pitää väkisin tunkea sinne ja silloinkin veljeni lapset ovat siellä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten anopilla on vain meidän lapset.
Äitini ei suosi ketään, hoitaa vaan pakon edessä, kun ei kehtaa sanoa ei.
Omalta kohdalta jos ajattelen, niin tuskin käy näin, koska pojat on mulle tärkeämpiä tietyllä tavalla kuin tytär. Joten en usko suosivani ketään.
osa tuosta jutusta juontaa juurensa anopin väleihin poikiensa kanssa. Joskus miehet ovat mammanpoikia, joskus ne tekevät hyvinkin tiukan pesäeron. Tyttö voi olla 'kiltimpi' ja sietää äitiään paremmin. Tai pojan äiti ei ehkä ole osannut olla pojan kanssa, tyttö on ollut hänelle helpompi lapsi. Tietyn ikäisille naisille poikien (yleensä) rajummat leikit, likaiset vaatteet on ehkä olleet kauhistus ja poika ei siksi koe äitiään kovin läheiseksi ja lempannut hänet hyvissä ajoin kauas henkilökohtaisesta elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osa tuosta jutusta juontaa juurensa anopin väleihin poikiensa kanssa. Joskus miehet ovat mammanpoikia, joskus ne tekevät hyvinkin tiukan pesäeron. Tyttö voi olla 'kiltimpi' ja sietää äitiään paremmin. Tai pojan äiti ei ehkä ole osannut olla pojan kanssa, tyttö on ollut hänelle helpompi lapsi. Tietyn ikäisille naisille poikien (yleensä) rajummat leikit, likaiset vaatteet on ehkä olleet kauhistus ja poika ei siksi koe äitiään kovin läheiseksi ja lempannut hänet hyvissä ajoin kauas henkilökohtaisesta elämästään.
juuri näin on käynyt hänelle. Tytär oli kauan odotettu ihana lapsi. Oikeasti anopin pojat ovat kuitenkin mielestäni 'onnistuneempia'. En vain usko, että anoppi on osannut olla poikiensa kanssa ja siksi heistä on tullut etäisiä. Siksi paapoo nyt tyttärensä lapsiakin enemmän kuin poikiensa.
tyttärensä lapsille paljon enemmän kaikkea kamaa, jo vauvana vaunut, turvakaukalot yms. Meille pojan perheelle ei. Lapsia molemmilla yhtä monta.
Olemme ehkä hieman parempituloisia mutta niin on kälynkin perhe aikuinen hyvätuloinen perhe ja mun mielestä eläkkeellä olevan anopin ei tarvitsisi ostaa kummallekkaan perheelle mitään isoa! Ihme juttu että tää häiritsee kun en itse kehtaisi edes ottaa vastaan mitään isoa..Kateus kuitenkin lastenlasten epätasa-arvoisesta kohtelusta siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin asiasta jo tohon toiseen anoppi-ketjuun, en jaksa tähän toistaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on läheisempi suhde kuin anopilla ja miniällä? Ei siinä sen kummemmasta asiasta ole kyse. Ei kannata olle myöskään kateellinen. Osoita sinä lapsillesi rakkautta. Osoita sitä myös anopille. Rakastaminen ei ole keneltäkään pois.
Appivanhemmat hoitaa enemmän meidän lapsia kun mun äitini puolisoineen tai isäni puolisoineen.
Mutta mä myös olen antanut appivanhempien olla mukana lasten elämässä ensihetkistä lähtien.
On aika turha itkeä ja inistä, jos hommat on menneet kuten av-palstalla tuntuu yleensä menevän: äiti muhii vauvan kanssa ja lähelle saa tulla vain äidin puolen sukulaiset tai äidin kaverit. Miehen sukulaiset on vihoviimeisiä vihollisia. Paitsi sitten kun äitsykkä alkaisi tarvita vähän lepoa ja rauhaa.
Yleensä sitä apua ei edes osata pyytää, vaan loukkaannutaan vaan itsekseen, kun anoppi ei TARJOUDU hoitamaan lapsia.
Meillä on appivanhempien kanssa mutkattomat suhteet: me kysymme voivatko he hoitaa lapsia, ja he sanovat kyllä jos ei käy.
johtuu siitä että sinä olet lasten äiti ja hoidat lapsia eri tavalla kuin anoppisi tytär hoitaisi (koska hoitaisi samoin kuin anoppi). Tämä tekee etäisyyttä. Tarjoa sinä lapsia sinne ja hae yhteyttä.
Anoppi paapoo _vain_ tyttärensä lapsia, ei poikiensa. Tämä ei ole kärjistys vaan valitettava tosiasia.
Mun äiti hoitaa enemmän veljeni lapsia kuin mun, mutta kohtelee tasapuolisesti molempien lapsia. On kasvatusalan ammattilainen, fiksu ihminen ja rakastaa kaikkia lapsenlapsiaan.
Toki minä olen äidille läheisempi kuin miniä, mutta siitä ei ollut kysymyskään. (Ja mä & veljeni ollaan varmaan suunnilleen yhtä läheiset äidin kanssa.)
Appivanhemmat hoitaa enemmän meidän lapsia kun mun äitini puolisoineen tai isäni puolisoineen. Mutta mä myös olen antanut appivanhempien olla mukana lasten elämässä ensihetkistä lähtien. On aika turha itkeä ja inistä, jos hommat on menneet kuten av-palstalla tuntuu yleensä menevän: äiti muhii vauvan kanssa ja lähelle saa tulla vain äidin puolen sukulaiset tai äidin kaverit. Miehen sukulaiset on vihoviimeisiä vihollisia. Paitsi sitten kun äitsykkä alkaisi tarvita vähän lepoa ja rauhaa. Yleensä sitä apua ei edes osata pyytää, vaan loukkaannutaan vaan itsekseen, kun anoppi ei TARJOUDU hoitamaan lapsia. Meillä on appivanhempien kanssa mutkattomat suhteet: me kysymme voivatko he hoitaa lapsia, ja he sanovat kyllä jos ei käy.
Ei sitä apua nyt aina halua pyytääkään kun ajattelee että ei halua vaivata. Joten miksi sitä ei voisi myös yhtä hyvin tarjota välillä? NÄin ainakin mun anoppini tekee ja joskus viedään sitten lapset hänelle. MInusta olisi kamala kerjätä jotain lastenhoitoapua joltain joka ei olisi kiinnostunut??
Nyt ei kyse ole siitä, etteikö koskaan olisi annettu anopin hoitaa. Hän hoiti kyllä normaalisti lasten ollessa pieniä, ei usein, mutta kyllä hän sai hoitaa jos ja kun halusi. Tietty olen sitä tyyppiä että mielelläni hoidan lapseni itse kun olen lapsirakas.
Enemmänkin on nyt kyse siitä, että meidän lapset JA MIEHEN VELJEN LAPSET ovat nyt jääneet ihan paitsioon kun tytär sai lapsia. Näistä 'vanhoista' lapsista ei enää välitetä!! Ei kysellä kuulumisia, ei käydä kylässä.
Aikaisemmin joo anoppi tarjosi myös apua ja tuli mielellään hoitamaan. nykyään ei koskaan tarjoa apua!!! Tietää kuitenkin että olen usein yksin lasten kanssa miehen ollessa töissä (iltaisin ja viikonloppuisin). Toki haluaisin välillä päästä jonnekin.
Äitini ei ole hoitanut lapsiamme sen enempää kuin anoppikaan, melkeinpä harvemmin.
Olen kyllä pettynyt tällaiseen takinkääntöön. Muutenkin anoppi ja appi auttavat tytärtään muissakin asioissa, mm. taloasioissa vaikka me muutkin olemme rakentaneet talon ja olisimme tarvinneet apua. :(
ap
Alue: Aihe vapaa
Yleensä, huom yleensä näkyy riittävän selvästi lapsen naamasta. Ainakaan omissa neljässä lapsessani ei ole mitään mahdollisuutta erehtyä isästä tai sukulaisuudesta.