Päätyminen yhteen erilaisen miehen kanssa kuin kuvitteli
Kenellekään käynyt näin? Minulle ilmeisesti kävi. Kuulostaa varmaan erikoiselta, mutta minun unelmien mieheni olisi opettaja joko lukiossa tai yliopistossa, aineena historia, uskonto, filosofia tai jokin kulttuuriaine. En niinkään välitä siitä, uhkuuko miehestä sitä perinteistä miehisyyttä, vaan seksikkäintä on älykkyys ja sivistyneisyys. Olisi ihanaa pystyä kysymään mieheltä vaikka mielipidettä jostain vähemmän tunnetusta sodasta tai merkkihenkilöstä tai jonkin intiaaniheimon rituaaleista.
Mutta koska elämä on loputtoman yllättävää ja ironista, päädyinkin yhteen jäyhän ja juurikin perinteisellä tavalla miehisen autokorjaamolla työskentelevän miehen kanssa. Oma valinta tämäkin tietenkin oli, ja mieheni on monin tavoin unelmamies. Mutta ei sellainen kuin alunperin kuvittelin nappaavani. Kysypä häneltä vaikka Ranskan vallankumouksesta, vastaus on todennäköisesti hämmästynyt "mitä tuollaisia kysyt, en muista koko asiasta mitään". Joskus tuo ärsyttää, joskus taas esim. jonkin kodinkoneen rikkouduttua olen tyytyväinen että osaa korjata kaiken sen sijaan, että vain haahuilisi kirjamaailmassa kuten minä.
Muilla samanlaisia kokemuksia? En itse koe olevani millään lailla onneton, mutta jotenkin asia huvittaa. Olin niin varma siitä mitä halusin, mutta kohtalo päätti toisin. Vaikka laaja tietämys esim. historiasta on edelleen mielestäni erittäin viehättävä piirre miehessä, en silti vaihtaisi siihen niitä ominaisuuksia joita miehessäni on.
Kommentit (8)
mutta mulla meni nuo unelmaominaisuudet just päinvastoin. Autokorjaamon Reiskan sijaan sainkin filosofisen pohdiskelijan, joka tietää kaiken mahdollisen muun muttei oikein mitään kodinkoneiden korjaamisesta tai muusta käytännön elämän ongelmista. Pisteenä i:n päälle - mies on vielä syvästi uskonnollinen. Ja minä ateisti... :-D
Huvittava on todellakin oikea sana kuvata tätä tilannetta, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Naimisissa jo 15. vuotta!
olen aina ihmetellyt miten ateistin ja uskovaisen suhde voi toimia! Tosin näitä pareja on lähipiirissäni yllättävän paljon, eli ilmeisesti ongelmia ei tule niin paljon kuin luulisi :D
mutta mulla meni nuo unelmaominaisuudet just päinvastoin. Autokorjaamon Reiskan sijaan sainkin filosofisen pohdiskelijan, joka tietää kaiken mahdollisen muun muttei oikein mitään kodinkoneiden korjaamisesta tai muusta käytännön elämän ongelmista. Pisteenä i:n päälle - mies on vielä syvästi uskonnollinen. Ja minä ateisti... :-D Huvittava on todellakin oikea sana kuvata tätä tilannetta, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Naimisissa jo 15. vuotta!
olen aina ihmetellyt miten ateistin ja uskovaisen suhde voi toimia! Tosin näitä pareja on lähipiirissäni yllättävän paljon, eli ilmeisesti ongelmia ei tule niin paljon kuin luulisi :D
Minä oon ateisti ja mieheni ex-lestadiolainen nykyinen tapaluterilainen... ei vaikuta elämäämme mitenkään.
Päädyin yhteen miehen kanssa, joka ei millään tavalla vastannut unelmieni miestä. 8 vuotta olimme "väkisin" naimisissa ja ero siitä sitten tuli. tämän jälkeen tapasin Unelmieni Miehen ja olemme onnellisesti yhdessä < 3
Päädyin yhteen miehen kanssa, joka ei millään tavalla vastannut unelmieni miestä. 8 vuotta olimme "väkisin" naimisissa ja ero siitä sitten tuli. tämän jälkeen tapasin Unelmieni Miehen ja olemme onnellisesti yhdessä < 3
siinä ensimmäisessä miehessä oli sitten vikana? Ei vain tuntunut oikealta vai jotain suurempaakin?
Mä päädyin ensimmäisellä kierroksella yhteen juuri sellaisen miehen kanssa, kun olin nuorena haaveillutkin: filosofinen, rohkea ja taidealalla työskentelevä monien ihailema viisas ihminen. Olimme superonnellisia monta vuotta.
Mutta kuinkas kävikään? Meistä tuli kuin sisko ja veli, sydänystävät, eikä kemiaa ei ollut enää lainkaan. Erosimme ystävinä.
Nyt olen toisella kierroksella täysiverisen duunarin kanssa, joka ei kouluja ole käynyt päivääkään pakkoa pidempään :) Olemme hyvin onnellisia - saas nähdä kuin käy!
Olen elämässä oppinut monesti, että aina se vaan yllättää, kun jotain varmaksi kuvittelee. Mieheni ei juurikaan osaa keskustella aiheista, joista olen kiinnostunut, mutta arvostan hänessä montaa muuta puolta: rauhallisuutta ja luotettavuutta, perhekeskeisyyttä ja lojaalisuutta.
Toisella kierroksella osaa itsekin jo antaa eikä vain vaatia. Osaa tehdä valinnan, että nyt minä olen tässä ja tässä pysyn. Osaa arvostaa pieniä, arkisia asioita ja voimistaa itsessään niitä tunteita, jotka ylläpitävät kiintymystä, rakkautta ja eroottista värinää.
Ja ennen kaikkea tietää sangen hyvin, ettei itsekään ole täydellinen, eikä edellytä sitä enää toiseltakaan.
Mä päädyin ensimmäisellä kierroksella yhteen juuri sellaisen miehen kanssa, kun olin nuorena haaveillutkin: filosofinen, rohkea ja taidealalla työskentelevä monien ihailema viisas ihminen. Olimme superonnellisia monta vuotta.
Mutta kuinkas kävikään? Meistä tuli kuin sisko ja veli, sydänystävät, eikä kemiaa ei ollut enää lainkaan. Erosimme ystävinä.
Nyt olen toisella kierroksella täysiverisen duunarin kanssa, joka ei kouluja ole käynyt päivääkään pakkoa pidempään :) Olemme hyvin onnellisia - saas nähdä kuin käy!
Olen elämässä oppinut monesti, että aina se vaan yllättää, kun jotain varmaksi kuvittelee. Mieheni ei juurikaan osaa keskustella aiheista, joista olen kiinnostunut, mutta arvostan hänessä montaa muuta puolta: rauhallisuutta ja luotettavuutta, perhekeskeisyyttä ja lojaalisuutta.
Toisella kierroksella osaa itsekin jo antaa eikä vain vaatia. Osaa tehdä valinnan, että nyt minä olen tässä ja tässä pysyn. Osaa arvostaa pieniä, arkisia asioita ja voimistaa itsessään niitä tunteita, jotka ylläpitävät kiintymystä, rakkautta ja eroottista värinää.
Ja ennen kaikkea tietää sangen hyvin, ettei itsekään ole täydellinen, eikä edellytä sitä enää toiseltakaan.
toinen kerta toden sanoo ;)
Mutta harmi että ensimmäisen kanssa kävi niin kuin kävi. Kuulostaa nimittäin juuri sellaiselta mieheltä josta itse olen haaveillut. Tuo muutos pelkiksi kämppiksiksi tai melkein kuin sisaruksiksi voi kai käydä kenelle tahansa, koska tahansa. Siitä on varmasti todella vaikea enää nousta...
Ap
mutta mulla meni nuo unelmaominaisuudet just päinvastoin. Autokorjaamon Reiskan sijaan sainkin filosofisen pohdiskelijan, joka tietää kaiken mahdollisen muun muttei oikein mitään kodinkoneiden korjaamisesta tai muusta käytännön elämän ongelmista. Pisteenä i:n päälle - mies on vielä syvästi uskonnollinen. Ja minä ateisti... :-D
Huvittava on todellakin oikea sana kuvata tätä tilannetta, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Naimisissa jo 15. vuotta!