Lue keskustelun säännöt.
Viikonloput teillä joilla eri-ikäisiä lapsia, minkälainen ohjelma?
03.02.2013 |
Tuolla oli jo tuo wt/yläluokkasunnuntaikeskustelu.
Mua kiinnostaisi, miten te kotiäidit, joilla pieni lapsi ja sit vähän isompiakin, jaksatte viikonloput.
Vietättekö aikaa koko perheen kesken, puolisot keskenään, kuinka paljon vahemmilla ihan omia menoja?
Mä jotenkin niin viikonloppuisinkin kaipaan omaa aikaa. Ja viikonloput on niin tylsiä. Ja arkikin tylsää. Ja maailman ihanimmat lapset, oma elämä vaan vähän hakusessa.
Aamulla jompi kumpi meistä lähtee urheilemaan. Toinen kotona tai pihalla tai jossain lasten (1,4,9) kanssa. Esikoinen saattaa myös olla kavereiden kanssa. 1-vuotias vaativassa iässä.
Sitten lounas ja sit on sellaista haahuilua. Kivoimmat menot on esikoisella, jolla usein synttäreitä ja urheiluharrastuksia (mähän olen sille kateellinen!).
Kun olen päivät 1-vuotiaan kanssa ja vien 4v päivåkotiin ja haen ja sit teen ruokaa ja iltaisin usein kaikki kotona, niin viikonloppuna en millään meinaa pysyä järjissäni sillä tunnin omalla jumppatunnillani, siis että sitten ei ole muuta omaa kivaa.
Se että vaan ollaan kotona ja leikitään 1v kanssa lattialla tai muuten vahditaan sitä ei mulle riitä.
Jotenkin kaikki on niin säätöä, lähteminen ja niin monen ihmisen tarpeet ja toiveet.
Kertokaapa teidän viikonlopuistanne jos vaan jaksatte sepustaa.
Kommentit (3)
mutta meillä myös tylsät viikonloput.
Säälin tuota kuopusta (3v), kun esikoisen ollessa samanikäinen, käytiin pulkkamäessä, hiihtämässä, sukulaisia tapaamassa ja aina oltiin menossa. Nyt vaan nyhvätään kotona takki ihan tyhjänä ja nukutaan miehen kanssa vuoronperään univelkoja.
Meidän viikonloput rytmittyy esikoisen harrastusten ympärille. Viikonloppuisi on usein jalkapallopelejä ja lisäksi sunnuntaisin harrastaa jääkiekkoa. Viikollakin illat hurahtaa harrastuskuskaamisissa, ja pienempi vain roikkuu mukana tai on toisen vanhemman kanssa kotona. Ihan säälittää.
Toivoisin niin, että saataisiin taas elämää järjestykseen, käytäisiin perheenä yhdessä hiihtämässä tai luistelemassa tai uimassa. Kuopuksella kun ei ole näistä oikein mitään muistoja ja koko talvi hurahtanut ohi koomassa.
Minulle ihanneviikonloppu olisi sitä, että tekisimme perheenä yhdessä jotain mutta olisi sopivasti aikaa vaikka kerääntyä tv:n äärellekin ja vain löhöillä. Ei siis kiirettä harrastusten ja kuskaamisten kanssa niin kuin meillä oli esim. eilen. Teen vielä viikonloppuisin töitäkin ja senkin takia tuntuu, että kuopus ei saa oikein mitään irti näistä viikonlopuista. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloput rauhoitetaan kotona ololle, olemme lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista.
PE: koulun jälkeen piirrettyjen katsomista, ihan vaan oleilua. Lapset ovat väsyneitä, ylirasitusta pitää välttää. Illalla saunaan 6v ja 7v kanssa, teinit käyvät enimmäkseen keskenään. Kun pienimmät nukkuvat, katsomme TV:tä.
LA: herään 06, hoidan lapset. Syödään aamupala. Lelujen kanssa touhuamista, vesivärejä yms. klo 10 herää mies, minä menen omiin oloihini 2-3 tunniksi. Nukun, luen, olen läppärillä, teen pihatöitä yksin. Iltapäivällä ulkoilemme yhdessä, käymme kaupassa. Iltakylvetykset yhdessä. Lapset nukkumaan klo 20-21, teinit 24-02 välillä.
SU: herään kuudelta. Sama kuvio. Pesen erityisesti pyykkiä tulevaa viikkoa varten. Iltapäivällä uimahalliin lasten kanssa. Illalla jälleen saunaan.
Jos mies on töissä, teen nuo kuviot yksin. Muuten vuorottelemme levon ja askareiden kanssa.
Eli, emme harrasta kodin ulkopuolella yksin mitään tällä hetkellä. Teemme kaiken yhdessä lasten kanssa. Kesällä käyn kävelylenkeillä yksin, samoin uimassa. Mies ajaa moottoripyörällä. Tähän on tottunut, meillä on raskashoitoiset erityislapset.
kerran kuussa kaikki lapset eli 4 kpl lähtee yöksi johonkin.Esikko on teini ja menee monesti kaverilleen ja pienenmät 10,5 ja 2-vuotiaat mummolaan.Ja silloin vaan ollaan ja nautitaan rauhasta miehen kanssa=)
Koko perheen voimin talvisin tehdään paljon retkiä pulkkailemaan eväitten kera ja uimassa käydään joka vko.Sunnuntaisin meillä on lasten harrastukset ja kuskataan niitä sinne.