En usko että lapsellani olisi ADHD

Mua on alkanut ärsyttää tarhasta tulevat vihjailut, että lapsellamme olisi ADHD. Poika on vilkas ja puhelias (puhuu päälle). Lisäksi on vielä epävarma itsestään, mikä purkautuu sellaisena "luokan pelle" -käytöksenä eli pyrkii miellyttämään tai naurattamaan muita saadakseen paikkansa.



Toisaalta sitten pärjää akateemisesti hyvin (osasi lukea ja kirjoittaa yksinkertaisia sanoja 5-vuotiaana, osaa eskarissa jo laskea ja lukea lauseita).



Eskariryhmän opet on sellaisia ihme kukkahattutätejä, joiden kanssa me ei tulla yhtään toimeen. Rehellisesti sanottuna musta tuntuu, että heillä on raskasta isossa ryhmässä ja olisi helpompaa kun kaikki lapset istuisivat hiljaa. Ja nyt kun yksi on sitten vilkas ja touhua ja toimintaa täynnä niin hänelle on pakko yrittää keksiä joku diagnoosi.



Mä olen lukenut noita diagnooseja netistä ja niissä koko ajan toistuu, että arki ADHD;n kanssa on raskasta ja levottomuus/impulssiivisuus esiintyvät useassa paikassa. Meillä siis ei mun silmään ole mitään normaalista poikkeavaa muuten kuin kuulemma siellä päiväkodissa.



Onhan se vilkas. Sitä en kiellä.

Ja puhelias, puhuu päälle. Ja saattaa mennä bussipysäkillä juttelemaan tuntemattomille ja kertomaan, kuinka saivat mökille hienon kalan -ymmärrän, että se on vähän epäsuomalaista.



Mutta mistä kumpuaa tää lasten tunkeminen samaan muottiin? Että heti kun on vilkas ja luokassa häiriötä aiheuttava (toisinaan) lapsi niin se on ADHD?