Tunnetko ihmisiä, jotka ovat "henkisellä tiellä"

so?

Muiden kirjoittamia oppaita luen hyvin vähän. Seuraan omaa polkuani ja luen merkkejä sen varrelta herkällä korvalla. Monien on vaikea ymmärtää tätä, koska tällä hetkellä arvostetaan kaikkea valmiiksi pureskeltua.

Muiden kirjoittamia oppaita luen hyvin vähän. Seuraan omaa polkuani ja luen merkkejä sen varrelta herkällä korvalla. Monien on vaikea ymmärtää tätä, koska tällä hetkellä arvostetaan kaikkea valmiiksi pureskeltua.

Tyyppi kokee erojen tms. kriisitilanteiden jälkimainigeissa aina valaistumisen. Sitten luetaan oppaita, vaihdetaan ruokavaliota ja pukeutumistyyliä, sekä hengaillaan samanhenkisissä piireissä. Onneksi hän on pienipalkkainen, tai varmasti hassaisi kaikki rahansakin tuollaisiin juttuihin. Ja näitä valaistumisia on siis ollut monta, ja joka kerta on uusi ja ihmeellinen ja nyt hän vasta tietää miten olla ja elää.



Oikeasti hän hyötyisi enemmän kognitiivisesta terapiasta.

erään, joka on mielestään eräänlainen henkinen johtaja... kirjoittaa blogia ja kuvittelee, että hänen tehtävänsä tässä maailmassa on auttaa muita etsijöitä.

Minusta se on aivan normaali tapa suhtautua itseensä ja elämäänsä. Siis että tunnistaa ja ottaa huomioon muutkin ulottuvuutensa kuin fyysisen ja tunnetason. Todella monet ystävistäni esim. meditoivat tavalla tai toisella.

Itseni ja monta ystävääni.



Ilman henkisyyttä elämä oli niin tyhjää.

"Kuitenkin olen huomaavinani vähän huolestuttavan trendin. Nimittäin jos aikaisemmin henkinen kasvu -hippeily oli maailmojen syleilyä, nykyään se tuntuu olevan yhä enemmän oman navan tuijottelua ja hemmoteltujen länsimaalaisten ihmisten vastenmielistä egorunkkausta."



http://www.lily.fi/juttu/jeesaa-ittees-mut-jeesaa-ny-hei-vahan-muitakin…

lähipiirissä on itseni lisäksi eri ikäisiä henkisen polun kulkijoita. Elämä on kovin mielenkiintoista ja antoisaa, kun on lähtenyt kulkemaan sielun viitoittamaa tietä :)

joitakin vuosia sitten tapahtui herääminen ja mut melkein pakotettiin tälle etsimisen tielle. oli kivuliasta kun kundaliinienergiat alkoi herätä, koin päänsärkyjä, jotka oli viedä tajun. kun vihdoin lähdin seuraamaan polkuani, loppuivat kivut.



merkkejä näytetään välillä. kun suunta on oikea. nyt on myös eräs ihminen tulossa seuraksi tielle, mutta hän ei ole vielä hyväksynyt asiaa, vaikka elämä tuo meidät yhteen aina uudestaan.

Olen vuosikaudet elänyt sitä ulkoisesti täydellistä elämää; on perhe, rahaa, tavaraa, työpaikka, säästöjä. Kaikki oli periaatteessa hyvin, mutta kärsin pari viimeistä vuotta selittämättömistä sydän- sekä vatsavaivoista. Hiljalleen aloin heräämään siihen, että suoritin kaiken vain muiden mieliksi, jotta ulkokuva olisi kiiltävä. Nyt vasta olen hiljalleen alkanut kuulla omaa sisäistä ääntäni siitä, mitä itse elämältä haluan ja minne polkuni vie. Ja vasta nyt olen ymmärtänyt, ettei raha tuo Onnea. Olen ollut vuosikaudet täysin miehen talutushihnassa ja hiljalleen revin itseäni irti.

"nyt on myös eräs ihminen tulossa seuraksi tielle, mutta hän ei ole vielä hyväksynyt asiaa, vaikka elämä tuo meidät yhteen aina uudestaan."

yksi ainakin kyllä sittemmin masentui, samoin joidenkin julkkisten henkiset heräämiset kuulostavat vähän "huolestuttavilta"- minusta tuota valaistumiskokemusten etsimistä ja ikuista zen- olotilan tavoitteluakin voidaan käyttää ulkoisena välttämiskeinona omien tunteiden, varsinkin negatiivisten ja pikkumaisten ja muiden pimeiden puolien käsittelyssä/hyväksymisessä. Että luulen sen henkisyysetsinnän olevan joillekin samanlainen pakokeino kuin alkoholi tai muut hetkellistä hyvää oloa aiheuttavat addiktoivat keinot. Sitten vaivutaan semmoiseen omaan euforiakuplaan niin ei tarvitse välittää siitä, että todellisessa elämässä olisi oikeita käsittelemistä vaativia ongelmia. Ei siis kaikilla näin, tällaisen kuvan vain olen joistakuista vähän saanut. Kyllä minä itsekin puoliksi uskon jonkinsortin "energiaan" mutta minusta se ei poissulje sitä, että saattaakin tarvita myös esim. ihan tavallista terapiaa eikä ne henkisjutut poista oikeita psyykkisiä ongelmia.

Läheisimmät ystävät ja pari perheenjäsentä ovat uskovia, yksi heistä tekee hengellistä työtä. Usko on minullekin tärkeä asia, se on perusta mille kaikki rakentuu. ilman Jeesuksen sovitustyötä elämä olisi pelkkää elämistä, harhaa.

Sukuun kuuluu myös pari new age -ihmistä, jotka ovat löytäneet oman juttunsa meditoinnista, joogasta, hindulaisuudesta, käyvät halaamassa äiti Ammaa jne.

muista en tiedä, kaikki eivät puhu asioistaan juuri minulle vaikka olenkin maailman napa.

"nyt on myös eräs ihminen tulossa seuraksi tielle, mutta hän ei ole vielä hyväksynyt asiaa, vaikka elämä tuo meidät yhteen aina uudestaan."

joo jännää on :) tietää varmaan tunnetasolla, että jotain on meneillään, mutta järki pistää vastaan. en voi muuta kuin odottaa ja antaa itse huomata asioiden laidan ja päättää mitä tekee.

elämä on ihmeellistä.

Tosin en lue itsensäkehittämisoppaita, niitä ei tarvitse.

aikamoisia ennakkoasenteita ihmisillä on näköjään tätäkin kohtaan. Kaikkea mahdollista mistä itse ei mitään tajua... Tuskin kukaan on valaistunut ja lähtenyt sitten jollekin tielle. Kyllä se useimmiten menee niinpäin että voi tavalla tai toisella huonosti- ne terapiatkin monella käytynä, mutta keski-iässä alkaa tajuta ettei tää elämä ole vain egon pönkitystä, ostamista, biletystä. Ihminen on henkinen olento ihan riippumatta siitä haluaako sitä asiaa tajuta vai ei. Ja jos ei tästä hengenpuolestaan pitä huolta, ei lopulta voi voida hyvin. SEn kummempaa hörhöilyä ei asiaan liity- paisti niillä jotka haluaa hörhöillä. Kyseessä on vain luonnollinen kasvun jatkumo ja halu jatkaa elämäntiellä eteenpäin. Joku ei halua vaan jää mieluummin ostelemaan mariskooleja tai baaritiskille pätemään. Ja niinkin voi tietysti elää. Eri asia on sitten se kuinka antoisaa se loppupelissä on. Voin lämpimästi suositella näiden asioiden tutkimista tykönään. Terapiaankin voi mennä jos on sen tarpeessa- moni on. Silloin henkinenkin tie aukeaa helpommin kun on maalliset kuormat pienempiä:) Ja lohduöllista on myös se, että kun itse lähtee kulkemaan jotakin tietä, ennenpitkää kohtaa samalla tiellä olevia muitakin. JOhti se tie sitten suurempaan henkiseen ymmärrykseen ja hyvinvointiin jota on varaa jakaa myös muilletai vaikkapa shoppailemaan. Valinta on ihan tasan sun. Varmin merkki pahasta olosta on muiden tuomitseminen ja negatiivinen suhtautuminen toisen ihmisen tapaan elää.

kysymys siis siitä, että ihmiset ovat tiettyyn pisteeseen saakka kuvitelleet elävänsä pelkkää kulutusta ja biletystä varten eivätkä ole missään vaiheessa tutustuneet itseensä, ja sitten kun asia valkenee, se aiheuttaa tällaisen hurahtamis-ilmiön? Selittäkää pakanalle.

kysymys siis siitä, että ihmiset ovat tiettyyn pisteeseen saakka kuvitelleet elävänsä pelkkää kulutusta ja biletystä varten eivätkä ole missään vaiheessa tutustuneet itseensä, ja sitten kun asia valkenee, se aiheuttaa tällaisen hurahtamis-ilmiön? Selittäkää pakanalle.

Minä en ole ikinä kuvitellut eläväni biletystä varten, henkisyysasia on aina ollut olemassa. Olen elänyt kaikenlaisia elämänvaiheita ja vanhemmiten henkisyys eroaa aikaisemmasta siinä, ettei tavoittele sitä enää niin kovasti vaan hyväksyy asiat sellaisena kuin ne tulee.