Lue keskustelun säännöt.
Onkohan mulla vaan huono tuuri ihmisten kanssa?
03.02.2013 |
Vai oliskohan mussa itsessänikin jotain vikaa?
Tällä hetkellä ympärilläni ei taida olla yhtäkään ihmistä, jolta saisin ns. positiivista energiaa. Kaiken näkemäni ja kuulemani perusteella en esimerkiksi usko, että on sellaista ihmistä, joka ei puhu selän takana pahaa toisista. Kun lähden tilanteesta pois, olen aina varma, että heti alkaa haukkuminen - niin monet kerrat olen itse kuullut, miten pois lähteneestä aletaan heti puhumaan ilkeään sävyyn, "olipas se taas ärsyttävä", "olipas se lihonut", "olipas sillä paskaset hiukset", miksei siis minustakin. En myöskään usko, että koskaan voin löytää miestä, joka KUNNIOITTAA tai pystyy olemaan pettämättä.
Saan kuulla, miten olen huono kaikessa, saan kuulla naljailua lihomisestani, kuittailua siitä, etten pääse mihinkään "hyvään paikkaan" opiskelemaan tai töihin (ihmisiltä, jotka ovat itsekin käyneet "vain" ammattikoulun).
Löydänköhän koskaan ihmisiä, joiden seurassa voin hyvin? Joilla on niin hyvä itsetunto, ettei tarvitse polkea muita alemmas? Jotka näkisivät minussa jotain hyvääkin? Vai olenko itse samanlainen, ja siksi ajaudun kaltaisteni seuraan?
Kommentit (3)
ja puheista on pääsi sisällä luulen. Itse tunnen ihan toisenlaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja puheista on pääsi sisällä luulen. Itse tunnen ihan toisenlaisia ihmisiä.
mutta jos kuulen, miten samat ihmiset puhuvat muista ihmisistä, niin eikö olisi aika naiivia olettaa, ettei musta puhuta samalla tavalla?
Rehellisimmät sentään arvostelevat päin naamaa.
ap
Tuollaistahan se oli nuorena. Tosin minusta tuntuu että nykyihmiset ovat vielä raadollisempia ja suorasanaisempia kuin minun nuoruudessani. Itse olen aina hakenut harrastuksia oman mukavuusalueeni ulkopuolelta, esim. opiskelemalla avoimessa yliopistossa ja kansalaisopiston eri piireissä vastapainoksi omaan ympäristööni. Pitäisi pyrkiä hankkiutumaan eroon ihmisistä jotka syövät liikaa energiaa.