Jos saisit muuttaa yhden asian itsessäsi (ulkonäkö, luonne, koulutus..) mikä se olisi?

riittävän hyvä. Maisterin paperitkin todennäköisesti saan jos vain jaksa opiskella.... eli muuttaisin varmaan jotain luonteenpiirteitäni. Sosiaalisesti aktiivisemmaksi ehkä! Nyt viihdyn liiankin hyvin itsekseni, niin että sitten kun kaipaa jotain tekemistä ei ole niin helppo alkaa soitella kavereille. Siinä sivussa voisi korjaantua kaikki mahdolliset pienet ja diagnosoimattomat mielenterveydelliset häiriöt, kuten läheisriippuvuudelliset ongelmat sisäisine ristiriitoineen.

Voi kun osin uskaltautunut opiskelemaan lastentarhaopettajaksi.. lähihoitaja koulutus mullakin, tosin en kyllä suostu häpeemään sitä vaikka täällä aina haukutaan...

Entä sinä? Minkä ikäinen olet?

Mistä päin Etelä-Suomea, ap? T: 8

-ap-

älykkyyttä->hyvä koulutus esim. juristi/KTM>hyvä työpaikka->hyvä palkka>hyvä taloudellinen asema ja sosiaalisesti arvostettu kolutus ja ura

sen jonkun piirteen mun luonteessa, minkä takia mulla ei ole ystäviä. En itse edes tiedä, mikä juttu se on, mutta sen muuttaisin.

Minäkään en tiedä mikä se piirre on. Olen ehkä jotenkin outo ja vaikeasti lähestyttävä.

Joko silmälasit pois, nenä paremman muotoiseksi ja/tai vatsanahka kuntoon.

Joten kuten pysyy vielä lapasessa (työllä) mutta noiden jälkeen toivoisin, että oppisin olemaan syömättä suruun, väsymyksee, vihaan tai tylsyyteen.

Lisäksi haluaisin tuuheammat hiukset ja vähemmän juonia ja ryppyjä kasvoihin.

Entä sinä? Minkä ikäinen olet?

Mistä päin Etelä-Suomea, ap? T: 8

-ap-

Olen 30. En viitsi täällä kertoa asuinpaikkaa, mutta ei ole kovin kaukana Vantaalta. :) t: 8

Voi kun osin uskaltautunut opiskelemaan lastentarhaopettajaksi.. lähihoitaja koulutus mullakin, tosin en kyllä suostu häpeemään sitä vaikka täällä aina haukutaan...

Lastentarhanopettaja koulutus on alempi korkeakoulututkimus ja kestää 3v. Ihan varmasti sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä sisään. Pääsykokeissa ei katsota yo-tutkintoa tai ammattikoulun päästötodistusta. Itse opiskelen luokanopettajaksi lähihoitajan pohjakoulutuksella.

Vanhempieni riitaisa ero ja yh-äitini supernegatiivinen asenne rakkautta kohtaan on saanut minut peruuttamattomasti uskomaan, etten voi koskaan kohdata koko elämän kestävää rakkautta.



Mutta silti, tälläkin hetkellä haluaisin vain itkeä, koska elämäni rakkaus on liian kaukana. Fyysisesti, toisella puolella maapalloa.

sen jonkun piirteen mun luonteessa, minkä takia mulla ei ole ystäviä. En itse edes tiedä, mikä juttu se on, mutta sen muuttaisin.

Minäkään en tiedä mikä se piirre on. Olen ehkä jotenkin outo ja vaikeasti lähestyttävä.

Nehän on sisäänpäinkääntyneitä ja mitä kaikkea.

älykkyyttä->hyvä koulutus esim. juristi/KTM>hyvä työpaikka->hyvä palkka>hyvä taloudellinen asema ja sosiaalisesti arvostettu kolutus ja ura

Jos noi kaikki voisi saada samalla kertaa...

ihmiset dissaamaan minua. En tiedä mikä se on, mutta tiedän liiankin hyvin miltä se dissaus tuntuu, niin töissä, harrastuksessa, jopa lasten harrastuksissa. Sen piirteen itsessäni vaihtaisin pois.

tai määrätietoisempi.



En saa asioita saatettua loppuun. Tämä koskee niin painonhallintaa, opintoja, suursiivousta kuin raha-asioitakin.

Entä sinä? Minkä ikäinen olet?

Mistä päin Etelä-Suomea, ap? T: 8

-ap-

Olen 30. En viitsi täällä kertoa asuinpaikkaa, mutta ei ole kovin kaukana Vantaalta. :) t: 8

Jopas sattui.

mutta valitsisin mieluummin sen että mahani olisi palautunut synnytyksistä kuin sen että luonteeni olisi parempi.



Jotenkin tuntuu että olisi helpompi olla luonteeltakin jotenkin proaktiivisempi jopa töissä jos en niin häpeäisi kroppaani. Ja vaikken olisikaan niin saisipa ainakin käyttää vapaa-ajalla bikinejä siitä kärsimättä.

Inhottavaa, kun kaikki pitää mua niin kamalan rumana. Mikä tietysti olenkin.

vaikken täydellinen ole kuten ei useimmat meistä :) Mutta yksi asia tulee mieleen; haluaisin että ihoni EI olisi atooppinen. Sitä on välillä raskasta hoitaa ja katsella kun on huonoja kausia.

negatiivisen, melankolisen luonteeni. Miksi en voi olla sellainen iloinen ihminen, joka innostuu kaikesta ja osaa ottaa vastoinkäymiset lunkisti. En usko että pystyn millään ihme ajatuskuvioilla muuttumaan.



Yllättävää kyllä ystäviä mulla on silti useita.



Muuten vinkiksi teille kellä ei ole ystäviä, annatteko itsestänne mitään kellekään? Siis osaatteko jutella pintaa syvemmällä olevista asioista ja tavallaan avata persoonaanne sekä olla aidosti kiinnostunut toisen ajatuksista ja tunteista? Vaikka itse olen melankolinen, olen hyvin seurallinen ja saan helposti keskustelua aikaan muustakin kuin säästä, olen huomannut että se on se juttu mikä vetoaa muihin ja muutkin haluavat avautua minulle asioistaan.

Yksi ainoa asia, mikä olisi saanut jäädä pois elämästäni. Ilman sitä olisin Ehjä.