Kaverini, ulkomaalainen, valittaa jatkuvasti Suomesta ja suomalaisista

Olen ihan suomalainen, mutta tuo on kyllä ärsyttävä piirre suomalaisissa, että jostain harmittavasta asiasta ei sanota vuosikausiin mitään, kerätään vaan pyhää vihaa ja sitten räjähdetään ja pistetään välit poikki. Ei kovin rakentavaa käytöstä.



Tuossa on kanssa oma pointtinsa, että suomalaiset ei keksimäärin paljon sosialiseeraa. Olen itse asunut kolmessa muussa Euroopan maassa ja kyllä perheelliset, työssäkävät ihmiset muualla keskimäärin harrastavat enemmän sosiaalisia aktiviteetteja kuin Suomessa. Suomalainen kotona ydinperheen kanssa kyhjääminen tuntuu oudolta, jos on muuhun tottunut.



Mutta totta on, ettei sun kaverin pitäisi siitä sulle valittaa! Sano sille siis asiasta nätisti.

vaikkapa vitsinomaisesti, että jos täällä on niiin kauheeta, pitäiskö sun palata kotimaahas. Ei kai hänen mikään pakko ole täällä olla?

Hän on naimisissa ulkomaalaisen kanssa ja ihannoi valtavasti puolisonsa kotimaan kulttuuria. Ihannointi on järjetöntä hehkutusta, siellä ihmiset kulkee sädekehä päänsä päällä, maa on paratiisi jonka hallitsija on viisas jumala.



Suomalaisten taas tulisi hävetä olemassaoloaan: me, kuten mutkin länsimaalaiset, olemme kulttuurittomia sortajia, joiden henkiset arvot ovat nollaluokkaa ja joilla ei ole oikeutta olla iloisia yhtään mistään. Joo, patologinen tapaus tuo mun kaveri...



Ihmettelen vaan miksei se muuta asumaan miehensä kotimaahan. Taitaa tuo sossun ilmainen raha voittaa asumisen paratiisissa.

Vielä jonakin päivänä sanon hänelle helvetin rumasti, en kauaa enää jaksa kuunnella tuota arvostelua. :( Hän on asunut täällä melkein 9 vuotta, mutta ei osaa kieltä vieläkään edes auttavasti. Jatkuvasti järjestää bileitä ym. ja sitten ruikuttaa kun (työssäkäyvät) suomalaiset eivät ihan joka viikko pääse tai jaksa tulla. Vähän väliä saa kuulla, miten olemme "outoja" tai muuten vaan viallisia. Kaikille selittää tätä ja kukaan syntyjään suomalainen ei tietenkään ole tarpeeksi epäkohtelias että kehtaisi sanoa vastaankaan. Minä kyllä sanon kohta, jossei ala loppumaan!!

Meinaan useimmat varmaan ymmärtää yskän jo asiallisella sanomisellakin eikä tarvi välttämättä mennä siihen rumasti sanomiseen ollenkaan... Minusta ei ole epäkohteliasta sanoa että Suomessa on erilaiset tavat sosiaalisen elämän suhteen ja että jos Suomessa aikoo asua olisi ehkä helpointa niihin sopeutua.

Kyllä tutullasi pientä asenneongelmaa on kun ei suostu hyväksymään että kun hän on tullut tähän maahan pitää sitten hyväksyä maan tavat, mutta ehkä hän voisi parantaa tapansa jos joku kertoisi että ärsyttää se valitus... Tuota en itsekin ulkomaalaistaustaisena ole koskaan jaksanut ymmärtää että miten ihmiset ei opettele kieltä jos kuitenkin vuosikausia täällä asuvat. Minulle oli ihan ensimmäinen prioriteetti että haluan oppia kielen ja hyvin.

Ja monesti valitan tästä asuinmaastani. Olen asunut myös muissa maissa ja joka paikassa on ollut angstisia aikoja, jolloin olen nähnyt vain huonoa siinä paikallisessa kulttuurissa. Että sinänsä se on ihan normaalia.



Mutta toi on totta, että kaikkialla muualla (tai ainakin niissä maissa, joissa olen asunut) työssäkäyvät perheelliset ihmiset ehtii sosialisoitua myös ydinperheen ulkopuolella. Ihmiset tapaavat toisiaan kahviloissa, käyvät kylässä jne. Suomessa kaikki rientää työpäivän jälkeen kotiin suorittamaan sitä täydellistä ydinperheen arkea, jossa lapsia kuskataan harrastuksiin ja niin edelleen. Muualla eletään rennommin. Se on tosi vaikeaa, itsekin muistan kun Etelä-Euroopassa vietettyjen vuosien jälkeen palasin Suomeen. Olin tottunut siihen sosiaaliseen vapaa-aikaan ja Suomessa kaikki rynnivät paniikissa paikallisjunaan, että ehtivät kotiin ajoissa.

ketäköhän me suomalaiset ollaan sorrettu?

ja karkotettiin heidät ikiaikaisilta asuinsijoiltaan, kun kömmimme tänne sieltä Volgan mutkasta. Sen jälkeen keskityttiin sortamaan toisiamme kirveellä aina, kun purossa lillui lastu.

Onneksi ruotsalaiset toivat sivistyksen valon, joka tosin loistaa vielä hyvin himmeästi näillä juoppojen metsäläisjörriköiden synkillä korpimailla.

ulkomaalainen, joka aina jaksoi ihmetellä meitä suomalaisia ja meidän elämäntapoja, että ollaan niin outoa kansaa. Että ei koskaan vietetä aikaa kavereiden tai sukulaisten kanssa ym. että nyhjätään vaan kotona eikä bussissa tai muissa julkisissa kulkuvälineissä ikinä jutella kenenkään vierustoverin kanssa. Piti sitä todella omituisena käytöksenä. Heidän kotimaassaan asiat oli juuri päinvastoin, kaikkien kanssa kuulemma juteltiin ja aikaa vietettiin. Noh, semmosia me suomalaiset nyt vaan ollaan. Kovasti teki minunkin mieli sanoa että muuta takas kotimaahan jos ei kerran miellytä, täällä ei ole pakko asua, mutta pidin mölyt mahassani.

mieltään painavista asioista. Kerrassaan outoa. Sano nyt sille kaverillesi että pää kiinni ja mene kotiis.

Meno- ei paluulippua.

Muualla eletään rennommin. Se on tosi vaikeaa, itsekin muistan kun Etelä-Euroopassa vietettyjen vuosien jälkeen palasin Suomeen. Olin tottunut siihen sosiaaliseen vapaa-aikaan ja Suomessa kaikki rynnivät paniikissa paikallisjunaan, että ehtivät kotiin ajoissa.

usein tuollainen vapaus koskee lähinnä miehiä tai varakkaita naisia joilla on mahdollisuus palkata lastenhoitoapua kotiin, tai sitten on esim. vielä hyväkuntoinen isoäiti kotona. Aika usein Etelä-Euroopassa keskiluokan perheissä on niin että isä on vapaa kuin taivaan lintu istumaan digestiiveillä ja aperitiiveilla ja ties millä lähikuppiloissa ja sosialisoimaan, mutta rouva on kotona tekemässä monen ruokalajin ateriaa jonka herra voi syödä kun suvaitsee tulla kotiin, ja puleeraamassa kotia siistiksi.

Muualla eletään rennommin. Se on tosi vaikeaa, itsekin muistan kun Etelä-Euroopassa vietettyjen vuosien jälkeen palasin Suomeen. Olin tottunut siihen sosiaaliseen vapaa-aikaan ja Suomessa kaikki rynnivät paniikissa paikallisjunaan, että ehtivät kotiin ajoissa.

usein tuollainen vapaus koskee lähinnä miehiä tai varakkaita naisia joilla on mahdollisuus palkata lastenhoitoapua kotiin, tai sitten on esim. vielä hyväkuntoinen isoäiti kotona. Aika usein Etelä-Euroopassa keskiluokan perheissä on niin että isä on vapaa kuin taivaan lintu istumaan digestiiveillä ja aperitiiveilla ja ties millä lähikuppiloissa ja sosialisoimaan, mutta rouva on kotona tekemässä monen ruokalajin ateriaa jonka herra voi syödä kun suvaitsee tulla kotiin, ja puleeraamassa kotia siistiksi.

Ihan normaaleja ihmisiä, ei mitään rikasta yläluokkaa.

silloin kun olin lapsi, vielä 80-luvulla, oli tapana piipahtaa perhetuttujen ja sukulaisten luona kylässä koko perheen voimin, etukäteen soittamatta. Nykyään äitinikin ärsyyntyy jos joku miehensä sukulainen tai työkaveri pärähtää pihaan etukäteen ilmoittamatta, vaikka lauantaiaamuna kun istutaan vielä aamupalapöydässä aamutakeissa ja kalsareissa, keittiö ja muukin kämppä siivoamatta raskaan työviikon jäljiltä. Tai jos joku tulee juuri kun on tullut väsyneenä töistä eikä ole ehtinyt edes syödä mitään.

a) ilmasto on ollut paska aina, ja se vaikuttaa historiallisesti,



b) ihmiset ovat vakavikkoja, ei täällä ole hauskat seuramiehet eikä -naiset pärjänneet. Se vaikuttaa historiallisesti.



c) kansa on keskimäärin köyhää, ja kaikki palvelut on verotettu kuoliaiksi, joten kahvila- ja ravintolakulttuuri ei vaan täällä toimi. Tavallisella ihmisellä ei ole varaa kovin usein syödä eikä juoda ulkona. Asunnot ovat keskimäärin pieniä, joten kotiinkaan ei voi ystäviä kutsua - ainakaan yhtä perhettä enempää kerralla.



Varmasti syitä on muitakin, mutta tuossa tärkeimmät.

Mun tutut ainakin oli ihan tavallisia ihmisiä, ilman isoäitejä tai muuta mystistä "lastenhoitoapua". Monessa muussa maassa vaan on väljyyttä enemmän ajattelussa.



Suomessa tosiaan ihmiset kiirehtii sinne kotiin, koska niin nyt vaan kuuluu tehdä. Mua ihmetellään, kun saatan mennä tuttavaperheen kanssa koulu- ja työpäivän (!) jälkeen luistelemaan. Eihän semmonen oo normaalia, hei! Kun lasten pitäis mennä yksinään sinne luistelemaan ja äiti ja isä käy kaupassa ja laittaa iltaruokaa! Ja on väsyneitä ja uupuneita, kun on sitä arki"rumbaa" ja perhe"kaaosta". Jostain einespastakeitosta tehdään hirveä numero.



Semmoseen en ole muualla törmännyt. Ihmiset osas sitä pasta bolgnesea keittää ihan vaikka 10 hengelle perjantai-iltana, että voitiin olla porukalla viikon päätteeksi, eikä ollut stressiä.

No ainakin ne mun tutut naiset pystyivät ulkoilemaan ihan normaalisti

Ihan normaaleja ihmisiä, ei mitään rikasta yläluokkaa.

oma kokemus 7 vuoden avioliitosta kreikkalaisen miehen kanssa ja siellä asumisesta. Minua oikein ärsytti se kuinka vähän vapautta mulla ja lähiseudun muilla muijilla oli. Se oli myös yksi iso eromme syy lopulta. Miehet luuhasivat aina jossain kafenioissa filosofoimassa ja politiikasta puhumassa ja milloin missäkin, tulivat ruoka-aikoina kotiin, ja muijat saattoivat korkeintaan välillä keskenään vähän tavata toistensa kotona. Ja jopa kun tuli vieraita kylään, naiset taas keittiössä omassa piirissään puhumassa kodista ja lapsista ja miehet olkkarissa puhumassa kiiinostavammista aiheista. Hyh ei sopinut mulle.

joka jatkuvasti puhuu tosi halventavasti Suomesta ja suomalaisista (yleisellä tasolla). Ja aina perään muistaa kehua omaa synnyinmaataan. Tekisi mieli kysyä, mikset sitten mene sinne maahasi, jos siellä on kaikki niin hyvin (hän on tullut Suomeen pakolaisena). Aluksi koitin puolustella meidän maatamme ja kulttuuriamme, mutta huomasin aika pian, että hän ei ymmärrä, joten sama se. Kavereita ollaan silti :)

Sinne ULKOMAILLE!!!

...ja mielestäni yhä enemmän laiskistuneita. Nimen omaan tässä sosiaalisen kanssakäymisen määrässä sen näkee.



En usko, että suomalaisia pidättelee kotona (ainakaan yksinomaan) huono sää, puhumattomuuden kulttuuri tai kallis ravintolaruoka.



Kotona pidättelee mielestäni ihmisiä eniten siellä viihtymisen helppous ja vaivattomuus. Koteihin panostetaan, jotta siellä viihdytään. Hankitaan taulu-TV:t, pelikonsolit, tietokoneet, IKEA-sisustukset ja suurikokoiset löhöilysohvat.



Kotona on helppo olla. Ei tarvitse erikseen soitella ja ilmoitella tutuille, pukea lapsia, pakata perhettä autoon ja ajaa johonkin tapaamispaikkaan tai kyläilemään. Ei haluta vieraita kylään, koska ei itse viitsitä siivota ja laittaa ruokaa, tai tarjota edes kahvia. Puhettakaan, että laittauduttaisiin itse sitä varten.



Okei, okei, työtä tehdään varmaan ihan OK ahkerasti, koska sieltä se toimeentulo tulee, mutta silti: leijonanosa meistä suomalaisista tekee kevyttä tai korkeintaan keskiraskasta työtä, jossa rasitetaan lähinnä istumalihaksia. Sen vastapainoksi pitäisi olla mukavaa ja virkistävää tekemistä, eikä kotona istumista, TV:n katselua, datailua tai muuten vaan istumista ja irvistelemistä, eli sosiaalista kanssakäymistä.



Harrastuksistakin tulee helpolla noidankehä, joka toki aika ajoin tuottaa palkitsevia elämyksiä, mutta silti muistuttaa lähinnä vapaaehtoista pakkoa. Parhaat hetket usein koetaankin, kun tullaan harrastusten jälkeen illalla kyllästyneinä kotiin ja röllähdetään sohvalle TV:n hempeään hehkuun tuijottaen.



Ihmiset vaan tuntuvat viihtyvän Suomessa kotonaan ja arvostavan sitä: moni laittaa kaiken liikenevän rahansa kodista maksamiseen ja sen sisustamiseen. Monissa eurooppalaisissa maissa ei tosiaankaan panosteta kotiin samalla tavalla, vaan tärkeämpää on se kaikki muu, mikä näkyy ulospäin. Siksi myös sosiaalista elämää arvostetaan enemmän.

Oma mieheni on ulkkari, oli kanssa tutustunut sellaiseen ulkkarisakkiin, joka ei muuta kuin valittanut. Suomi on vaikea kieli, suomalaiset ihmiset on tylyjä, ei saa töitä ei sitä ei tätä vali vali vali. Järkyttävintä oli, että niillä pyöri mukana suomalaisia, jotka kaikkein innokkaimpina haukkuivat suomalaisia ja Suomea, ihme wanna-be ulkkareita.

Minuun tutustuttuaan mieheni jätti jengin, kun tutustui sitten niihin suomalaisiinkin eikä vain niihin wanna-be -ulkkareihin. Tietääkseni samat ihmiset hengaa edelleen valittamassa, kukaan ei kait töissä käy tai ole pariutunut. Eivät ole keksineet kotimaihinsakaan lähteä ihme kyllä.

Anteeks nyt vaan, mutta kun Suomessa on oikeasti aika ankeeta. Pimeys ja kylmyys lienee useasta suomalaisestakin aika rankkaa, saati sitten jos sellaiseen ei ole tottunut. Välimatkat on kauhean pitkiä ja julkinen liikenne enimmäkseen tosi kallista ja huonoa, eli on vaikea tehdä muuta kuin nököttää kotona. Kieli on oikeasti tosi vaikea oppia, kun se ei ole sukua millekään muualla yleisesti käytetylle kielelle tai kieliryhmälle. Ihmisten epäsosiaalisuus on ihan omaa luokkaansa, ja siihen on monen muualta tulevan todella vaikea koskaan sopeutua.



Ei tää kaikki tietenkään tarkoita sitä, että Suomi olisi huono maa, vaan sitä, että se on todella erilainen kuin monet muut maat, ja tänne on todella vaikea sopeutua jos tulee erilaisesta kulttuuriympäristöstä. Ihan samallalailla monen suomalaisen on vaikea sopeutua sosiaalisempaan kulttuuriin tai ihan erilaiseen ilmastoon.



Minä olen sentään suomalainen, ja silti on todella vaikea sopeutua takaisin usean ulkomailla asutun vuoden jälkeen. Ja kyllä muuten siellä valitin kaikesta mahdollisesta mikä siellä oli huonommin kun Suomessa, ja ihan samallalailla voin valittaa täällä kaikesta mikä on huonommin kun jossain muualla.



Olen itse aika tyypillinen suomalainen siinä mielessä, että musta on vaan ihan kiva, ettei ole pakko tervehtiä tuntemattomia ihmisiä tai jäädä niiden kanssa juttelemaan. Kyllä silti ahdistaa kasvattaa lapsia tällasessa ympäristössä jossa niistäkin todennäköisesti tulee tällasia epäsosiaalisia arkoja nyhvöttäjiä kun musta. Ja kyllä, osittain sosiaalietuuksien takia olen muuttanut takaisin Suomeen, kun toisessa asuinmaassa ei olisi ollut mahdollista jäädä vauvan kanssa kotiin kuin pariksi kuukaudeksi, enkä mä millään hentoisi niin pientä laittaa hoitoon. Silti mulla on aivan varmasti oikeus sanoa, että vaikka jotkut jutut Suomessa on paremmin kuin muualla, niin jotkut jutut täällä on myös tosi ahdistavia (esim. ilmasto, ja sehän ei ole kenenkään vika, se vaan on niin).



Ihan naurettava ajatus muutenkin, että ei saisi edes valittaa. Muuttakaapa itse jonnekin ulkomaille, ja kattokaa kuinka paljon alkaa ärsyttää jokainen pieni asia, joka on huonommin tai hämmentävästi erilailla kuin Suomessa. Ja tää ihan huolimatta siitä, että jotkut asiat vois olla teidän mielestä paljon paremmin ja mukavammin kuin Suomessa. Mä pidin toisesta asuinmaastani huomattavasti Suomea enemmän, mutta jaksoin silti valittaa loputtomiin siitä, että kirjastokortti oli maksullinen, koska se nyt vaan yksinkertaisesti oli huonommin kuin Suomessa.