Onko kukaan miettinyt pärjäisikö lasten kanssa yksin?

Mutta hän on vakavasti sairas, joten olen varautunut siihen, että jossakin vaiheessa voin olla yh ja olen järjestänyt asiani siten, että pärjään ilman häntäkin jos tarve tulee.



Toki moni suunnitelma menisi uusiksi, mutta noin periaatteessa.

Eri asia, jos on mies tai muita tukiverkkoja, joita KUVITTELEE voivansa käyttää lastenhoitoapuna saadakseen itselleen jotain omaa aikaa.



Pahinta on se, että haluaa jotain, jota kuvittelee voivansa saada ja sitten näkee, että ei saa, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi. Kyllähän sellainen ottaa päähän.

Eikö se nyt ole täysin selvää, että sellainen ärsyttää, kun toinen laistaa velvollisuuksiaan ja PETTÄÄ LUPAUKSENSA.



Ei siinä ole tietenkään kyse siitä, tulisiko nainen lastensa kanssa toimeen, jos olisi pakko.



Vaan kun ei PITÄISI olla pakko, mutta mies pyyhkii perseensä sovituilla tapaamisilla...

niin olisi pakko jotenkin järjestää asiat niin että setvii tämän yksin.



Mutta en ymmärrä miksi ihmeessä pitäisi avioeron sattuessa kohdalle pärjätä yksin????? Siis ei kai se mies niistä lapsista eroa, vaan vaimosta... äly hei. Kun siittämään menee, niin siinä vaiheessa kantsii miettiä niitä seur. 20 vuotta, mitään juridista mahdollisuutta ei ole ottaa eroa vanhemmuudestaan. Uskomattoman leväperäistä Tauskeilun hyväksyntää ap:n viesti(kin) taas henkii...pojat on poikii, kyllä hei teidän naisten kuuluu vaan jaksaa kaikki naisten hommat, tai muuten tulee turpiin

Hänelle on katastrofi, jos mies ei pystykään ottamaan lapsia sovittuna aikana tai jos aikataulut venyvät miehen takia johonkin suuntaan. Kun aina on just jotain menoa (=juhlimaan) eikä vaan voi olla menemättä, vaikka miehellä olisi miten hyvä syy. Esim. jokin aika sitten mies joutui sairaalaan päiväksi, kun lapset oli meillä. Mies joutui sitten viemään lapset mummolaan hoitoon siksi aikaa, koska lasten äiti "ei voinut" ottaa lapsia, koska hänellähän on vapaata, kun on tapaamisvkl! Ihan sama vaikka mies makaisi toinen jalka haudassa...



Meillä on miehen kanssa 1 lapsi. Toista emme edes harkitse ennen kuin tämä ensimmäinen on 4-5v, koska tiedän, etten jaksaisi kahta ihan pientä. Tämän yhdenkin olen halunnut niin, että tiedän jaksavani hänen kanssaan yksinkin. En ikinä voisi tehdä lapsia niin, että luottaisin miehen olevan siinä hamaan hautaan saakka. Pitää tehdä vain sen verran kuin jaksaa itse hoitaa.

Hänelle on katastrofi, jos mies ei pystykään ottamaan lapsia sovittuna aikana tai jos aikataulut venyvät miehen takia johonkin suuntaan. Kun aina on just jotain menoa (=juhlimaan) eikä vaan voi olla menemättä, vaikka miehellä olisi miten hyvä syy. Esim. jokin aika sitten mies joutui sairaalaan päiväksi, kun lapset oli meillä. Mies joutui sitten viemään lapset mummolaan hoitoon siksi aikaa, koska lasten äiti "ei voinut" ottaa lapsia, koska hänellähän on vapaata, kun on tapaamisvkl! Ihan sama vaikka mies makaisi toinen jalka haudassa...

Meillä on miehen kanssa 1 lapsi. Toista emme edes harkitse ennen kuin tämä ensimmäinen on 4-5v, koska tiedän, etten jaksaisi kahta ihan pientä. Tämän yhdenkin olen halunnut niin, että tiedän jaksavani hänen kanssaan yksinkin. En ikinä voisi tehdä lapsia niin, että luottaisin miehen olevan siinä hamaan hautaan saakka. Pitää tehdä vain sen verran kuin jaksaa itse hoitaa.

sähän ole fiksu, kun teit vain sen verran kuin jaksat hoitaa... entä jos se onkin miehesi, joka jää yksin? Jaksaako hän hoitaa sen teidän rakkauden hedelmän??? Ei ainakaan jaksanut niitä ekan liittonsa hedelmiä hoitaa edes fifty-fifty, vaan juoksi karkuun? Otatte joka toinen vl ja silloinkin sitten mummola hoitaa, jos teillä voimat ehtyy... mieti nyt hetki, kuinka ristiriitainen ja hölmö kommentointi...