Muistatko illon tajusit, ette ole kaunis? Ja miten se vaikutti sinuun?

koska tahansa voi nähdä totuuden.

Ai sen totuuden, että muut pitää rumana? Joo, tiedän sen jo. Mitä helvetin väliä on sillä, vaikka pitäisin itseäni kauniina, jos muut vaan haukkuu?

En mä ole ikinä pitänyt itseäni kauniina. Varmaa siitä asti ku on mistää mitää tajunnu ni on tienny et en ole normaalin näkönen. ja kouluiässä sitten ekat kolme vuotta kuuntelin törröhuuleksi haukkumista. Huulessa siis halkioarpi vauvasta asti ollut.



Nyt 21 vuotiaana oon jo useamman vuoden hyväåksyny itteni sellasena kuin olen. Mut joo ei tää naama miehille kelpaa, neitsytki vielä olen. Mut eipä se niin itteä häiritte. Oon aika sinut itteni kanssa nykyisin, teininä oli vähä vaikeaa.

kun isäni äiti mummolassa käydessä alkoi päivitellä, että sus siunatkoon miten on tytöstä tullutkin niin ruma vaikka on äiti ja isä komeita ihmisiä ja velikin on kaunis kuin nukke. Sitä ennen en ajatellut ulkonäköäni lainkaan, sen jälkeen siitä tuli pakkomielle. Kysyin äidiltäkin että olenko minä ruma ja hän yritti kierrellä kysymystä. Ei edes vaivautunut valehtelemaan vaikka että olisin persoonallisella tavalla söpö tms. Tosin enhän minä ollut. Punakka iho, harmaanruskea tukka, värittömät silmäripset ja kulmakarvat, huonoryhtinen pikku ruipelo. Kuin kääpiökokoinen vanhus oikeastaan.

Tekisi mieli päästä kertomaan pikkusinulle, että olet oikeasti aivan ihana pikku ihminen.

Ei ihme, että itsetunto menee, jos oma mummo latelee tuollaista tekstiä, oli ulkonäkö mikä hyvänsä.

tajusin koulukuvasta, että näytin kaljulta pojalta. Olin aina ollut vähän ylipainoinen ja siinä mielessä ruma, mutta lapsuudenkuvissa olin vielä sellainen keskimääräistä söpömpi. Mutta sitten jotenkin kasvaessa ne söpöt piirteet hävisivät ja lapselliset, mutta aikuisella rumentavat piirteet jäivät.



Itse hain huomiota juuri baareissa itseäni paljon vanhempien miesten seurassa, siellä ei tuntunut olevan niin paljon väliä kunhan oli blondi ja ikää oli vähän.



Nykyään on vähän enemmän itsekunnioitusta, mutta surettaa koko ajan, etten koskaan tule saamaan parisuhdetta, sillä vaikka muuten jutut osuisivatkin yksiin, niin minua ei voisi pitää seksuaalisesti viehättävänä. Ulkona liikkuessa pelottaa, että joku huomaa minut ja alkaa huudella perään - lähinnä siis teinien ja juoppojen osalta. Ja kosmetiikka- ja vaateosastoilla en saa palvelua samalla tavalla kuin kaunispiirteiset ihmiset.



Ja samaten aina kun tapaa uusia ihmisiä, niin tarkkailen hirveän itsetietoisena, että katsovatko he minua kauhistuneena, tuijottavatko jotain kohtaa kasvoistani pitkään, pitävätkö jotenkin tyhmänä tai huonompana koska olen ruma jne.

Vastaukseni oli enemmänkin kannustusta - koska tahansa voi nähdä totuuden. Joko omin tai toisen silmin. Kukaan ihminen ei ole täysin ruma.

että kukaan ei tosiaan ole täysin ruma, ja tiedän itsessänikin yksittäisiä kauniita piirteitä. Esimerkiksi minulla on ihan nätit silmät ja hyvät tissit.

Mutta jotkut yksittäiset kauniit kohdat ei paljoa auta jos vastakkaisen sukupuolen mielestä kokonaisuutena on ei-kiinnostava tai suorastaan luotaantyöntävä. Ja tästä saa todisteita ulkomaailmasta koko ajan. Olin hiljattain esimerkiksi laivalla parin ystävän kanssa. Nämä ystävät on hyvän näköisiä ikäisiäni naisia. Siinä sitten yökerhossa tuli 3 miestä pöytäämme jututtamaan meitä tyttöjä. 2 asettui juttelemaan kaverieni kanssa, ja jäljelle jäänyt tuli sitten mua vastapäätä - ja sanoi suoraan minun kuulteni kavereilleen: "hyi vittu täällä on ihan kauhean näköinen akka, tulkaa katsomaan". Tokaisin vain jotain sarkastista tyyliin että et ole kuule mikään adonis itsekään mutta sisäisesti itketti, taas.

Vastaukseni oli enemmänkin kannustusta - koska tahansa voi nähdä totuuden. Joko omin tai toisen silmin. Kukaan ihminen ei ole täysin ruma.

että kukaan ei tosiaan ole täysin ruma, ja tiedän itsessänikin yksittäisiä kauniita piirteitä. Esimerkiksi minulla on ihan nätit silmät ja hyvät tissit.

Mutta jotkut yksittäiset kauniit kohdat ei paljoa auta jos vastakkaisen sukupuolen mielestä kokonaisuutena on ei-kiinnostava tai suorastaan luotaantyöntävä. Ja tästä saa todisteita ulkomaailmasta koko ajan. Olin hiljattain esimerkiksi laivalla parin ystävän kanssa. Nämä ystävät on hyvän näköisiä ikäisiäni naisia. Siinä sitten yökerhossa tuli 3 miestä pöytäämme jututtamaan meitä tyttöjä. 2 asettui juttelemaan kaverieni kanssa, ja jäljelle jäänyt tuli sitten mua vastapäätä - ja sanoi suoraan minun kuulteni kavereilleen: "hyi vittu täällä on ihan kauhean näköinen akka, tulkaa katsomaan". Tokaisin vain jotain sarkastista tyyliin että et ole kuule mikään adonis itsekään mutta sisäisesti itketti, taas.

ihmisiä!? tässä viestissä ja se yksi mummo jne?? Mun on vaikea tajuta että tuollaista kukaan täysjärkinen ihminen sanoisi ääneen, ajatella voi mitä tahansa mutta sen verran pitää olla sivistynyt että pitää sen omana tietonaan. Ja vaikkei olisi täyden kympin kaunotar tai komistus voi olla ihmisenä täysi 10!

Onko kaunis vai ruma . Mistä sen voi tietää? Jos miehet ovat niin sanoneet niin oletan että heillä olllut mielessä jotain..

Isäni kertoi minulle että olen ruma. Olin yli 10-v. silloin.

Kertoi mulle, että mulla ei ole rintoja ja mulla on pihtikintut ja kukaan mies ei ikinä tule rakastamaan mua. Olin 13 v. Ei varsinaisesti liity rumuuteen, mutta kuitenkin. En unohda noita sanoja ikinä, enkä kyllä olisi itse noita vikoja tajunnut.

kun isäni äiti mummolassa käydessä alkoi päivitellä, että sus siunatkoon miten on tytöstä tullutkin niin ruma vaikka on äiti ja isä komeita ihmisiä ja velikin on kaunis kuin nukke. Sitä ennen en ajatellut ulkonäköäni lainkaan, sen jälkeen siitä tuli pakkomielle. Kysyin äidiltäkin että olenko minä ruma ja hän yritti kierrellä kysymystä. Ei edes vaivautunut valehtelemaan vaikka että olisin persoonallisella tavalla söpö tms. Tosin enhän minä ollut. Punakka iho, harmaanruskea tukka, värittömät silmäripset ja kulmakarvat, huonoryhtinen pikku ruipelo. Kuin kääpiökokoinen vanhus oikeastaan.



Koulussa jouduin sitten kiusatuksia ja käsitykseni itsestäni rumana vahvistui. Kiusaamista jatkui yläasteen loppuun asti. Minusta kasvoi lyhyt, persjalkainen ja edelleen kyömyselkäinen punanaama. Pojat nauroivat mulle kun muita jututtivat flirtaten. Vanhojentansseihin lukiossa en voinut osallistua koska yksikään luokan poika ei suostunut tanssimaan minun kanssani. Opettaja yritti pakottaa, mutta siinä vaiheessa sanoin että jään pois, koska en halunnut kellekään pojalle sitä osaa että joutuu pakotetuksi tanssimaan luokan hirviön kanssa. Enkä itselleni sitä nöyryytystä, että sitten pojat jälkeenpäin naureskelee minua taas enemmän.



Ensimmäisen kerran seurustelin kolmekymppisenä, minua 30 vuotta vanhemman ulkomaalaisen miehen kanssa. Sen jälkeen kun se meni poikki (mies oli väkivaltainen) minulla ei ole ollut yhtään minkäänlaista suhdetta, ei edes yhden yön juttuja. Olen nyt 38-vuotias ja seurustellut vain vuoden yhden kanssa, en koskaan asunut kenenkään kanssa. Minua surettaa että rumuuteni takia olen jäänyt lapsettomaksi ja perheettömäksi, mutta minkäs voit. Tässä tapauksessa ei auta mikään meikki ja kampaukset paljoakaan, meikkaan kyllä joka päivä, värjään hiuksia jne.