Outoa kemiaa kahden ihmisen välillä - onko sulle käynyt näin?
Kävinpä tuossa taas isossa tavaratalossa ostoksilla. Menin osaston kassalle ja huomasin tuijottavani ' tuttua' miesmyyjää joka myös tunnisti minut, näin sen hänen katseestaan. Olen reilut viisi vuotta sitten asioinut hänen kanssaan ja juteltiin silloin lyhyesti ja asiallisesti. Sen jälkeen kun olemme kohdanneet, vaikka tavaratalon liukuportaissa, niin aina sama juttu, hätkähdys=ikäänkuin salama löisi.
En tiedä mistä tämä oikein kertoo ja kuvittelenko vain kaiken...olen naimissa oleva perheenäiti ja muutakin tuumattavaa kyllä riittää. Tämä kohtaaminen vain jäi mieleen, kun se ' salama' taas tuntui. Hölmöähän tämä on, vai kuinka???!
Kommentit (47)
Löysin unelmieni miehen juuri tuollaisen kemian johdattelemana. Jotenkin vain ekasta sekunnista lähtien tuntui, että minun paikkani on juuri tämän miehen vieressä! Koko maailma pysähtyi sillä sekunnilla. Nyt ollaan oltu puoli vuotta yhdessä, ollaan kihloissa, lasta yritetään jne. Nopeaa toimintaa, mutta koskaan aiemmin ei ole kolahtanut yhtä pahasti, vaikka suuria ihastuksia onkin ollut useita ja olen ollut naimisissakin.
Tilanne on molemmin puolinen. Mutta kumpikin tahollaan varattuja.
yksi on ystäväni mies. sellainen outo sähköinen tunne tuli jo ekalla kerralla kun näin. Mutta ihmisenä ollaan tosiaan niin erilaisia kuin vain mahdollista, täysin eri maailmoissa eletään.
Toinen on töissä asuntotoimistossa, ja kävin kirjoittamassa vuokrasopimuksen hänen luonaan. en siis tutustunut enempää tietenkään, mutta outo tunne se oli.
ja se yksi... nähtiin ekan kerran hississä. hitsi mikä tunne, olisi mieli tehnyt painautua vasten. Myöhemmin kamala kyllä, täytyy myöntää että tuli joitakin suudelmia vaihdettua hänen kanssaan eräässä ravintolassa. Jollakin tavoin tuli siis petettyä. Olisi kumpikin halunnut enemmän, mutta järki voitti.
Itsellänikin tulee aina välillä noita miehiä. Yhden muistan erityisen hyvin kun olin kesän kahvilassa tarjoilijana ja hän kävi muutaman kerran.... ei montaa sanaa vaihdettu mut ei ollut tarviskaan.
mulla kans sama tunne meidän marketin kalakauppiaan kanssa =) En saa sanaani kunnolla suusta kun asioin sielä.Joskus olen jättänyt kalat ostamattakin kun menen aivan kipsiin! ;) Hassua...
Itsellenikin on joitakin kertoja käynyt näin.Ei siinä kyse ole mistään " oikeasta" ,eihän sitä ihmistä tunne ollenkaan.Jokin hormonaalinen hurmos siinä käy molemmilla,ihan puhtaasti biologiaa.Minulle näin käy vain tietyntyyppisten ihmisten kanssa.Se on jokin piirre ulkonäössä ja tyylissä mikä saa aikaan tämän " salaman" .Oman miehen kanssa tunsin ensinäkemällä jotain tuttua ja turvallista mutta sellainen salama se ei ollut.Silti sovimme täydellisesti yhteen.Minulla tämä salama liittyy puhtaasti ulkonäköön esim.ruskeat silmät tekevät näin usein.
ihan uskomatonta, ikinä ei olla juteltu tai mitään, mutta silti se kemia on siinä vaikka ympärillä olisi sata ihmistä!
mieskin huomasi tuijotuksen kaupassa mutta onneksi ei ole kovin mustis=)
En tunne tuota ihmistä sen kummemmin, mutta asui entisellä kotipaikkakunnallani. Joskus olimme olleet pikaisesti asiallisissa tekemisissä. Joka kerta, kun tapasimme, taikka käveli vastaan, tuntui tosiaan kuin olisi salama lyönyt enkä saanut silmiä irti ihmisestä. En edes ajatellut, että olisin ollut häneen ihastunut taikka muuta sellaista, tuli vain sellainen kumma tuttuuden tunne - ihan kuin olisin muistanut jotain tosi tärkeää tästä ihmisestä pitkän pitkän ajan takaa. Mietin monta kertaa, että olikohan me tunnettu joskus lapsena, mutta en usko, että olisi ollut mahdollista. Kaverini, joka uskoo jälleensyntymään (ja vähän kaikkeen muuhunkin), selitti asiaa tietenkin sillä, että ihminen on ollut jotenkin tärkeä edellisessä elämässä. En itse usko moiseen, mutta jotenkin sellaiselta muistan sen kuitenkin tuntuneen.
" mun" kalakauppias on jyväskylästä... ;)
T:28
Olen myös kokenut vastaavan tunteen. Ensimmäisen kerran oman nykyisen mieheni kanssa (tunne on edelleen olemassa). Ja toisen kerran erään toisen miehen kanssa. Asuimme hetken kumpiki kaukana kotoa, tapasimme paikassa jossa oli muitakin suomalaisia.
Tämä mies oli todella suosittu naisten keskuudessa ja minäkin huomasin hänet heti. Välillämme todella oli jotain käsittämätöntä. Hänen kanssaan oli alusta alkaen todella helppo olla. Muutkin vaistosivat kemiamme, vaikka emme todellakaan tietoisesti sitä osoittaneet.
Seurustelin tuolloin nyk. mieheni kanssa ja tämä toinen tiesi sen. Joten välillemme ei syntynyt mitään. Olen kuitenkin tämän jälkeen törmännyt useasti kyseiseen mieheen ja aina sama tunne.... suuressakin joukossa katseemme kohtaavat ja mahan pohjassa tuntuu hurjalta. Tiedän missä törmäisin häneen helposti, mutta vältän paikkaa.
Mieheni on myös vaistonnut kemiamme ja pitää minua todella tarkaan silmällä kun tämä mies on näköpiirissä.
En usko että välillemme koskaan tulee sen enempää, mutta kieltämättä on kutkuttava tunne upota silloin tällöin hänen silmiinsä....
Voi ei, nyt mä olen taas aivan toisessa maailmassa.....
Mutta sillä ei liene olevan merkitystä, koska olemme molemmat varattuja :' /
Joskus, hetken verran, olisi ihana olla tabula rasa.
Mutta tietenkin ah niin ihania kokemuksia. Voivat tietenkin olla jotenkin surullisiakin jos niitä jää miettimään.
Totuus taitaa olla se, että nainen ja mies tiedostamatta tunnistavat sellaiset kumppanit, joiden kanssa olisi mahdollisuus saada mahdollisimman terveitä ja hyvillä ominaisuuksilla varustettuja jälkeläisiä. Minä uskon tähän teoriaan.
Se teoria on siitäkin kiva, että ei tarvitse jäädä ajattelemaan että iik, tuo oli elämäni mies ja nyt se jäi tonne kalatiskille tai hissiin tai minne sitten jäikin. Voi vaan nautiskella siitä salamaniskusta ja ihanasta tunteesta, ja jälkeenpäin ajatella että tuossa kohtasin miehen, joka oli yksi potentiaalisista lapsieni isistä.
Ja siihen että ihminen tuntee jotain vetoa toista kohtaan.Jokin piirre olemuksessa josta heti pitää.Ehkä näin ihminen tiedostamattaan tunnistaa luonteeseensa sopivat ystävät tai juuri tuon että syntyisi erittäin hyviä jälkeläisiä joilla on erinomaiset edellytykset terveeseen elämään.Tuosta on kyllä jotain tutkimustietoakin olemassa,että ihminen " haistaa" ne hormonit jotenkin.
En usko mihkään huuhaa-edellisessä elämässä-juttuihin
ja tuleviinkin, mutta tuo, että jossain tuntemattomassa ihmisesä huomaisi " eläimen vaistolla" sopivat piirteet, saattaa myös pitää paikkansa.
Kerran tuli aiheesta dokkari, siinä tultiin sellaiseen tulokseen, että jokainen mies tavatessaan naisen, ajattelee alitajuisesti seksin mahdollisuutta tämän kanssa. Naisilla sama juttu.
Itse olen tätä koko asiaa ajatellut muutaman päivän, ja huomasin, että nyt 3-kymppisenä huomioin ihan erilaisia miehiä kuin 2-kymppisenä....mikähän siihen olis syynä??
Itse ajattelen, että nämä ovat " kohtaamisia" . Tapaat ihmisen, joka koskettaa, liikutta sisintäsi. Näistä kohtaamisista saa positiivista energiaa, tulee hyvälle tuulelle pitkäksi aikaa. Huonokin päivä muuttuu valoisammaksi kun suo itselleen pienen ajatuksen...
Mutta, nämä kohtaamiset ovat nimeenomaan elämän pieniä valopilkkuja ja arvoitukseksi jääviä, ei vakavasti otettavia.
Viimeksi kohtasin erään lääkärin ;)
Itse täällä 53v. Kateellisena lueskelen ku en koskaan oo tuntenu mitään tollasta ): Oon ollu avioliitossa n. 30v, mut kohdannu eri tilanteissa erilaisa miehiä ja aina toivonu, et tuntuispa joltain " salamaniskulta" tms. mut ei. Jään siis viel odottaan (:
Mutta ihan omaa luokkaansa on kohdata sieluntoveri, oli se sitten mies tai nainen. 5 minuuttia ja pang- huomaat TUNTEVASI tuon ihmisen vaikket ole edes vielä tutustunut häneen tarpeeksi kauan voidaksesi oikeasti tuntea hänet. Uskon että näissä tapauksissa on juuri kyse entisistä elämistä. Yleensä näillä ihmisillä on suuri merkitys elämässäsi. Sitten on vielä tuo vastakkaisen sukupuolen tapaaminen ja kun kohdalle sattuu vielä se sieluntoveri niin sitten vilkkuu kaikki valot yhtäaikaa! =)
Aloitin noin kuukausi sitten työt uudessa paikassa ja yllätys oli suuri, kun ensi kertaa tapasin työpaikan johtajan...siis uskomaton fiilis! Se tyyppi on nuori ja komea ja atleettinen ja kaikkea muuta, mitä voi kuvitella firman johtajasta. Näin hänet ekaa kertaa hyvin istuvat farkut jalassa, valkoinen rento kauluspaita päällä ja siistit aurinkolasit...jotenkin tosi rok! Mahtava ilmestys, joka ei häivy mielestä! Siis siinä häkeltyy jotenkin, kun näen hänet ja varsinkin, kun katseemme kohtaavat. Ainoa harmi on, että meillä on viereiset työhuoneet, näemme muutamia kertoja viikossa vähintään ja olemme molemmat varattuja tietty. Tämä on oikeastaan eka kerta sen jälkeen, kun tapasin mieheni useita vuosia sitten, että edes joku muu mies herättää kiinnostusta ja varsinkin seksuaalista! Kuvittelen aina hänen ohi kävellessään, että millaista olisi rakastella tuon miehen kanssa! joo, taitaa aivot tehdä tepposia.
On se vähän niin kuin salama iskisi..