Me taidetaan sitten olla hieman erilainen perhe...

Oikeastaan kutkuttavan ihana ajatusleikki, kun tarkemmin ajattelee :D



Mies on rakas, mutta välillä tuntuu, että välttyisimme niin monilta turhilta riidoilta, kun voisimme asua kahta eri asuntoa. Siis kämpät voisivat olla vaikka vierekkäin, vain väliseinä erottamassa, mutta seinän toisella puolella toimittaisiin minun sääntöjen mukaan ja toisella puolella miehen sääntöjen mukaan. Jopa väliovi saisi olla, josta lapset saisivat mielin määrin juosta edestakaisin.



Minusta on kiva, että meitä on erilaisia perheitä ja järjestelyjä. Uskon että tuo voisi tosiaan sopia monelle muullekin, mutta siihen ei ryhdytä, kun ei olla totuttu tuollaiseen.

Sun luonasi tietenkin? Että miehesi saa elellä täysin vapaasti ja sinä olet käytännössä yh, niinkö?

Itsekin ehkä haluaisin tuollaisen järjestelyn, jos toinen vaan asuu tarpeeksi lähellä.



Tarvitsen paljon tilaa ja itsenäisyyttä.

Olen naimisissa lasteni isän kanssa, mutta asumme eri osoitteissa. Olemme yhdessä, mutta kummallakin on oma talous. Välillä vietämme enemmän aikaa yhdessä ja välillä taas vähän vähemmän. Erilleen muutimme pari vuotta sitten, kun saman katon alla asumisesta oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Tapamme pyörittää arkea ja hoitaa esim. raha-asioita olivat niin erilaiset, että konflikteja tuli jatkuvasti. Omat taloudet ovat kuitenkin pelastaneet kummankin mielenterveyden ja jopa parisuhteemme. Onko muilla vastavia järjestelyjä?

Tietyllä tapaa olen yksinhuoltaja, mutta en kuitenkaan itseäni sellaiseksi täysin miellä. Jos joskus tulee rankempia päiviä niin voin aina soittaa miehelle, että tulisi auttamaan jne. Muutenkin miehen vastuulla on esim. lasten kuskaaminen harrastuksiin ja aina jos minulla on menoa niin mies tulee tänne kotiin lapsista huolehtimaan.



Minä olen hyvin sosiaalinen ihminen, mutta mieheni kaipaa enemmän hiljaisuutta ja yksinoloa. Senkin takia tämä järjestely on ollut hyvä juttu. Mieheni on ihana ihminen ja rakastava isä, mutta hän on luonteeltaan aikamoinen erakko eikä kestä samalla tavalla lasten metelöintiä kuin minä. Sen jälkeen kun muutimme erillemme hänestä on tullut parempi ja jaksavampi isä kun taas aikaisemmin saman katon alla asuessa hän hermostui huomattavasti herkemmin.



Nyt voin sanoa, että olemme kaikki onnellisia ja pystymme kumpikin olemaan mahdollisimman hyviä vanhempia kun ne turhat stressin ja kitkan aiheet on poistettu. Lapset ovat kaikessa etusijalla ja puhumme heidän kanssa paljon ja pidämme huolen siitä, että heillä on hyvä olla. Ja uskallankin väittää, että hekin ovat erittäin onnellisia lapsia.