Linda Lampeniuksen sektiokuvia sen blogissa (ei herkille)

Kuka sitten mukaan?Sori vaan jos jotain loukkasin.

aika monen kohdalla isoin leikkaus johon tulee elämänsä aikana joutumaan. Se ei ole mikään pikkujuttu! Upeasti on kyllä palautunut, ja hitsi ei ainuttakaan raskausarpea. Mulla ei ole lapsia, mutta arpia on jo nyt (ei tosin mahassa). Huonot geenit siis, en halua edes ajatella miltä näyttäisin yhdeksän kuukauden raskauden jälkeen....:(

Keräsi verihyytymää alleen , tihkutti verta ja kudosnestettä ja sitten tulehtui ja tulehdus avasi haavan reunaa ja sitä hoidettiin suihkuttelemalla, antibiootein ja tukiteipillä. Oli tosi kipeä ja vuotava 3 viikkoa. Parantui sitten muhkuraiseksi ja leveäksi arpimakkaraksi.

Mulle sanottiin , että 10 % sektiohaavoista jonkunasteisesti tulehtuu ja joskus haava joudutaan kokonaan avaamaan ja hoitamaan viikkoja avonaisena ennenkuin tulehdus alkaa helpottaa ja haava voidaan sulkea.

Toivon todella , että kolmas suostuisi syntymään alteitse.

ja se vielä ompeleista huolimatta repsahti toisesta päästä silleen et siinä oli sellainen "vereslihainen" lippa/uloke, ja olihan se shokki kun itseään peilistä katsoi. Mutta ei huolta! Nyt, 3,5 vuotta tapahtuman jälkeen mulla on mitä kaunein sektioarpi! :) Hieman siitä reunasta näkyy että arpikohta on siinä leveämpi kuin toisella puolella, mutta minun arpeni on kyllä paljon lyhyempi kuin Lindan, ehkä n. 12 senttiä. Alku oli karu, mutta tulos tosi hieno.

No, enpä mene katsomaan, koska ei kiinnosta.

Mulle tehtiin suunniteltu sektio ja haava ei todellakaan ollut tuon näköinen, vaan lyhyempi (n. 15cm) ja parani nopeasti.



Lisäksi mulle laitettiin metalliset hakaset pitämään haavaa kasassa, jotka terveydenhoitaja kävi kotona poistamassa, olisko ollut viikko sektiosta.



Onnea Lindalle vauvasta!

Joskus se haavan paraneminen vaan on tuollaista.

kaksi ekaa kertaa oli melkein rumemmatkin, kiireelliset sektiot. Nyt sain liimatun haavan eikä verta näkynyt ekan päivän jälkeen enää missään.



Suosittelen, jos valita saa.

Eikö oikea termi vain ole että LEIKKAUS?

Kuka synnytti ja mitä?

Lindata leikattiin vaavi ulos ja thats it!

Eihän niitä kahta voi mitenkään edes verrata toisiinsa. Sektiossa makaat aloillasi, et tee yhtään mitään sen eteen että saisit vauvan ulos.

voin kertoa omasta kokemuksestani, sillä arvaan että joukossa on myös heitä, jotka kentie jännittävät sektioon joutumista parhaillaan. Minä olen ollut suunnitellussa sektiossa ja haava-alue oli kaikkea muuta kuin tuollainen verinen ja ällöttävä. MInulle laitettiin perinteiset tikit, joita oli melko vähän, siihen päälle valkoinen lappu joka otettiin pois seuraavan aamuna. Haava-alue oli siisti eikä siitä tihkunut verta lainkaan. Mustelmia tuli kaksi kolikon kokoista haavan reunoihin. Tasan viikkoa myöhemmin neuvolassa otettiin tikit pois ja jännitin kovasti että haava repeää ja vähintäänkin suolet tursuaa ulos. Näin ei käynyt. Haava oli punainen, noin sentin levyinen viiru jo siinävaiheessa ja parani hyvin nopeasti. Vatsa oli siisti kaiken aikaa, myös tikkeineen eikä näyttänyt ällöttävältä tai kuvottavalta. Haavan arpi pysyi punaisena noin vuoden kunnes vaaleni aika nopeasti. Nyt kolme vuotta myöhemmin arpi on niin ohut ja huomaamaton että ei edes uskoisi että olen ollut leikkauksessa.



Kuunnelkaa tarkkaa hoito-ohjeet, eli riittävä tuuletus (ei sa hautoa sitä vaatekerroksien alla) ja päivittäinen vesihuuhtelu suiskussa. Ja liikkukaa. Näin vilkastutatte verenkiertoa ja haava paranee nopeasti. Hidas ja mataleva varovainen kävely käyntii heti sairaalassa noin vuorokauden kuluttua, se auttaa myös kipuihin, jotka ovat hyvin pieniä loppukädessä. Mitä vähemmän liikut, sen kipeämpi olet. Ja alkuun lähtö on vaikeaa, mutta ekan liikkumispäivän (pari tuntia kävelyä pienissä osissa vauvakaukalon ja käärön kanssa sairaalan käytävillä) jälkeen olo on jo hyvä.

Näkisittepä miltä meikäläisen maha näytti kun sieltä oli kiireellisenä leikattu kaks kersaa pihalle, vähän toista joutui kaivelemaan, kun oli huonossa asennossa, ennenkuin sai pihalle.

Muutaman päivän päästä maha oli täynnä tummanpunaisia ruhjeita, puhumattakaan siitä haavasta. Kyllä järkytyin kun näin sen, ei kukaan ollut varoittanut.

Vapaaehtoisesti en sektioon menisi.

Nyt on sitten kiinnikkeitä mahassa, ja kipeä harva se päivä.

eikä siitä jäänyt mitään jälkeä.



Juu ei. Tuohan on ihan luonnollinen kuva. Ei se synnytys kenelläkään ole siisteimmästä päästä, mutta jos se on hyvin hoidettu, lopputulos on siisti. Alatiesynnytyskin on sotkuisa ja äiti on kaikennäköisessä hyhmässä ennen kuin on siivottu. Verta, limaa ja vähän sitä sun tätä. Vauvakin on sotkussa, kun se nostetaan sieltä syliin.

se ihme vouhkaus ja kateus ja katkeruus jota täällä viljellään sektioon joutuneita kohtaan. OLi juuri noin rumaa ja kipeää - ei mikään ykkös- valinta

Luojan kiitos sai synnyttää alateitse. Varsinkin kun nyt näki ensimmäisen kerran millaista jälkeä siitä voi tulla.



Miten muuten kymmenen sentin haavasta saa kaivettua liki 5- kiloisen tenavan?

se halusi osoittaa, että ei ne haikarat tuo julkkistenkaan lapsia. Ja näin (vielä) lapsettomana on ihan kiva nähdä realistista materiaalia tilasta.

Julkisuudessa on roikuttava hinnalla millä hyvänsä, ärsyttävä akka.

Riittäähän sama mitta alapäässäkin. Ja ulosautto sektiossakin voi olla tiukka, ei sitä nosteta sieltä nätisti kuin jostain kopasta. Minustakaan kuvat eivät ole pahoja, silti en olis kyllä nettiin laittanut. Tulehtuneet, auenneet haavat on kyllä inhottavia ja niitä hoidetaan pitkään!Ihan hyvä tosin, että näytetään vähän sitä todellisuutta tässäkin. Sektio on loistava, kun sillä pelastetaan ihmishenkiä. Mutta riskejä ja kipuja on. Ei voi tietää etukäteen, kenen kohdalle osuvat.

eli pystyssä. Minulla haava oli siisti alusta asti. Haavalappu siinä oli ekan päivän (molemmat sektiot tehty n. puolenyön aikaan) ja sitten se on otettu pois jotta haava saa ilmaa.

Kummalakaan kerralla ei ole ollut edes mustelmia mahassa, pelkkä siisti viiltohaava ja tikit.

ole kyllä normaali sektion jälkeinen tilanne tuo, omat 2 haavaa on ainakin olleet hyvin siistit ja pienet, sellainen joitain millejä paksu viillon jälki on näkynyt kun ompeleet/hakaset poistettu. Ompeleiden jälkeen haava punoitti pitkään, hakasten kanssa oli heti siistin näköinen. Mutta ei tuollaista verimäärää ja punoitusta isolla alueella ole ollut todellakaan.

hui kamala. Osahan haavoista ei parane hyvin. Se on yksi leikkauksen riskeistä. Itselläni meni nuorena ja terveenä kaikki tosi hyvin sektion jälkeen. Tunto palasi tosi nopeasti, kaikki vetoliikkeet vihloivat kuin puukolla olisi viilletty. Ja sitten sattui hakasten ottaminen pois ihan sairaasti. Muuten kaikki tosi hyvin.



Nyt vanhempana en enää uskaltaisi komplikaatioiden vuoksi.