mistä ihmeestä miehenne kanssa keskustelette

No yleensä " keskustellaan" jokapäiväisistä asioista: kuka käy kaupassa ja mitä sieltä pitää ostaa, muistellaan lääkäriaikoja ja muita menoja jne. Kasvatuksesta tulee puhuttua aika usein. Siis siitä mikä on yhteinen linjamme johonkin asiaan.

Parisuhteen hoitaminen jää valitettavasti arjessa hiukan vähemmälle. Käymme ulkona syömässä kahdestaan, jolloin on aikaa jutella kaikista omista asioista. Tätä tapahtuu valitettavan harvoin, muutaman kerran vuodessa. Seksi on mielestäni tärkeää parisuhteen hoitamista (toisille tärkeämpää kuin toisille). Yhteinen aika on kortilla. Iltaisin tietysti pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, mutta mitään laadukasta yhdessäoloa se ei meillä ole. Katsotaan televisiota tai jutellaan työpäivän kulusta, esimerkiksi.

Vierailija:

vai keskusteletteko ylipäätään mistään? KUinka hoidatte parisuhdetta vai pysyykö se hoitamattakin? Entä yhteinen aika?

Vielä pari vuotta sitten ei oikeastaan keskusteltu keskenään, mutta nyt suhteessa menee hyvin ja joka ilta lasten mentyä nukkumaan otetaan yhteistä aikaa, jolloin on aikaa juttelulle rauhassa, seksiin, tv:n katseluun ym. Jos juttu loppuu kesken niin sitten suudellaan ja vain istutaan tiiviisti yhdessä jonkin aikaa. Lähes joka päivä siis suhdetta hoidamme eli suhdettahan hoidetaan yhdessä olemalla ja keskustelemalla usein, ei millään hotelliöillä kerran vuodessa.

Keskustellaan kaikista mahdollisista asioista maan ja taivaan välillä.



Yhteinen aika on viikolla kortilla,lähinnä iltaisin on sitten hetki aikaa köllötellä kainalossa.

Parisuhdetta hoidamme siten,että käytämme apunamme mummia,joka hyvin mielellään ottaa laset yökylään luokseen ja me pääsemme välillä risteilemään,hotelliin jne.Mutta toisinaan olemme ihan kahden kotona,teemme hyvää ruokaa ja vietämme aikaa lakanoiden välissä;)

Eniten puhutaan iltaisin kun lapsi on mennyt nukkumaan. Eilenkin rupateltiin tunti tolkulla ja katseltiin samalla sivusilmällä telkkaria.

Pitäisi ehkä enemmän käydä jossain, että näkisi toista vähän uusinkin silmin. Kotona keskustellaan ihan kaikesta, joskus väitellään eri teorioista tai muista tieteellisistä jutuista, kun katsomme paljon tiedeohjelmia... pääasiassa kuitenkin jutellaan päivän ja lähipäivien tapahtumista ja ihmisistä.



Joskus se menee niin, että mies juttelee autoista ja itse juttelen ihmisistä ja keskustelu onnistuu erittäin hyvin, vaikka kumpikin puhuu ihan eri asiasta :)

Ystävistämme, elämästämme, tulevaisuudesta, lapsista, töistä, politiikasta, päivän tapahtumista, sukulaisista jne. Ihan kaikesta.

Lapsia meillä on kaksi. Esikoinenkin on vasta kaksi, eikä ole koskaan ollut missään yökylässä ja hoidossakin on ollut vain muutaman tunnin yhteensä, joten kahdenkeskinen aika rajoittuu siihen kun lapset on saatu nukkumaan.

Emme hoida parisuhdetta mitenkään erikoisesti, ehkä parasta on illat yhdessä maailmaa parantaen ja joskus viiniä nautiskellen. Tärkeintä meille on se, että me viihdymme yhdessä ja nauramme myös paljon.

Vierailija:

vai keskusteletteko ylipäätään mistään? KUinka hoidatte parisuhdetta vai pysyykö se hoitamattakin? Entä yhteinen aika?

Hänen traumoistaan, ongelmistaan, hänen työstään. Plus joistain käytännön asioista.

Alkaa pikkuhiljaa uuvuttaa.

sillä puhuimme vain käytännön asioista, kuka tekee mitä ja milloin.



Olisin halunnut syvällisempää keskustelua meistä, paisuhteesta, unelmista, tulevaisuudesta, mutta mies ei sellaista kaivannut.. Tämä vaatiikiin rennompaa aikaa ja nimenomaan aikaa onnistuakseen ainakin meillä..



Lisäksi mieheni keskustelutaidot ovat olleet vähän niin ja näin. itsestään osaa puhua, kuunteluun ei ole mielenkiintoa, hermostuu nopeasti jos ei jostain muka osaa keskustella.. Niin ja mielellään höpöttää meidän kodin asioita kotonaan äitinsä ja siskonsa kanssa, mutta minun kanssa ei.. olen edelleenkin aika loukkaantunut

mitä ruokia tehdään itse, mitä ostetaan, entä joulukoristeet, lahjat jne.



Ehkä hömpää ja turhaa vouhotusta, mutta meillä kaivataan arjen keskelle juhlaa ja toisaalta joulu on mainio tapaa luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja välittämistä.. Minä haluan suunnitella näitä asioita miehen kanssa enkä yksin.

Ei meillä miehen kanssa ole paljon hiljaisia hetkiä. Nauretaan mahamme kipeiksi joka päivä ainakin kerran ;) Meillä on tämä ollut tällaista alusta lähtien, vitsit lentää ja jokaisesta vakavastakin asiasta revitään jotain huumoria, vahingossa toki. Ei me saada koskaan vakavasti keskusteltua lasten kasvatuksesta tai mistään muustakaan asiasta, kun jommalle kummalle tulee joku läppä mieleen, mikä on sitten pakko sanoa ääneen,ja siitä se lähtee...



En tosiaan muista milloin viimeksi oltaisiin puhuttu vakavasti ilman vitsejä ja naureskelua.



Monesti kyllä jompi kumpi kertoo jotain työpäivästään, lapsista, yhteisistä kavereista (heidän kuulumisia, jos on tavannut) yms. Mutta aina siinä mukana heitetään läppää ja naureskellaan. Ei tietenkään muille ihmisille yleensä, vaan meidän keskustelut aina kääntyy vitsailuksi, eikä kumpikaan osaa puhua " vakavasti" .



Ehkä tämä on ongelma, en tiedä... Mukavampi silti näin päin, kuin että riideltäisiin ;D Ja nyt siis kuudetta vuotta ollaan yhdessä, toinen lapsi tulossa, naimisissa kohta 2 vuotta.

Eli joskus muinoin emme niin keskustelleetkaan paljon, mutta nykyään reilun kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen on juttu alkanut oikeasti luistaa. Mies ei koskaan ole ollut kova puhumaan joten olen ollutkin välillä hämmästynyt.



Keskustelemme kaikesta mahdollisesta, työstä, lapsista jne. Olemme myös alkaneet juoruilemaan miehen kanssa muiden tekemisistä, ja sekin on aika hauskaa. Miehellä kun on vähän erilainen käsitys maailmasta kuin naisella.



Parisuhdetta hoidamme illalla lasten mentyä nukkumaan, joten onneksi lapset menevät aikaisin nukkumaan niin yhteistä aikaa jää edes jonkin verran.



Olemme miehen kanssa nykyään parhaita ystäviä, sekä rakastajia toisillemme.

kun oma mieheni on aina niin väsynyt että simahtaa jo iltaseitsemältä sohvalle josta kymmenen kieppeillä kömpii makuuhuoneeseen paitsi niinä päivinä kun on omista harrastuksista kysymys, silloin jaksaa ja aikaa riittää, mutta verottaa sitten seuraavaa iltaa taas. En tiedä olenko nipo kun nipotan yhteisen ajan puutteesta, mies kun ei sitä tunnista. On mielestään ihan riittävästi kotona. Onkin aina silloin tällöin mutta en muista aikaa milloin on ollut viimeksi läsnä - ei jaksa kuunnella mun juttuja vaan puhuu omiaan päälle, ei ota kantaa mihinkään ja yleensä ei muista että olisin asioista maininnutkaan vaikka kysyn vielä jälkeenpäin että " kuulitsä?" . Joojottelee ja on totaalisen poissaoleva. Tiedän että sillä töissä paineita ja rakentaa meille taloa, mutta silti nyppii toi äijä taas kybällä!



ap

Mietitään yhdessä miten erilaiset lapsenkasvatuksen ongelmatilanteet tulisi hoitaa. Usein jutellaan myös tulevaisuuden suunnitelmista: lomamatkoista tai kylpyläreissuista. Silloin tällöin muistellaan menneita ja kiusoitellaan toisiamme suhteen alkuajan jutuilla tyyliin Muistatko kun silloin ekan kerran tavattiin ja ...



Yhteistä aikaa on usein iltaisin kun lapset nukkumassa. Ei me parisuhdetta erityisillä kikoilla tai tempauksilla hoideta: pusutellaan, halataan, jutellaan, hierotaan toisiamme, juodaan iltateetä ja jutellaan telkkarin ääressä.

Tilanne vaan on se, ettei mieheni ole kovinkaan henkeviä juttelevaa tyyppiä. Puhutaan aika harvoin jostain muusta kuin lapsesta, päivän tapahtumista, uutisista tai työstä.



Harmi sikäli, että miehelläni olisi todella mielenkiintoisia mielipiteitä moneenkin asiaan.



=(

aikaa ja voimia ei millekään muulle jää. kahdestaan ei olla oltu vuosikausiin hetkeäkään. Suurperhe ilman tukiverkostoa on aika rankka juttu.

Oman aidin ja veljen vaimon sun muiden ' sukulaisnaistensa' kanssa keskustelee lastenkasvatuksesta yms. mutta ei mun kanssa!!!



Ja muutenkin ukko ' juttelee' mielummin tietokoneen tai playstationin kanssa, kuin mun kanssa=(