Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen ihminen tuli haasteelliseksi kokemastasi lapsesta?
30.01.2013 |
Täällä eletään mukana kanssaihmisten haastavissa kasvatustilanteissa, mikä on hieno juttu.
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia esim teinejä ja aikuisia on kasvanut lapsista, joiden vanhemmat on aika ajoin olleet epätoivoisia heidän kanssaan. Ja keksitkö jossain vaiheessa, mikä haasteellisen käytöksen aikoinaan aiheutti? Ja mikä oli suurin oivallus kasvattajana?
Kommentit (15)
Ymmärtääkseni sitä käytetään nykyään vaikka mistä tapauksista.
Lellitty ja oikeiasti häiriintynyt lapsi voi olla kamalan rasittava ja hänestä sanotaan kauniista, että hän on HAASTEELLINEN.
Ympäristöään älykkäämpi tai lahjakkaampi lapsi ON TODELLA HAASTEELLINEN kaikille, joiden kanssa joutuu tekemisiin ja nykyään semmoisia lapsia hoidetaan varmaan jotenkin ja SIIS AIVAN VÄÄRÄLLÄ TAVALLA. Poikkeusyksilöillä ei ole tilaa tasapäistettyjen yhteiskunnassa. Miten tämmöinen sitten alkaa "häiriökäyttäytyä" reagoidessaan häneen reagoiviin ihmisiin. Voi syntyä joku mammuttitilanne. Ja kaikki vaan sen kun paisuu. Saadaanko tämä paskakärpänen sitten nitistettyä olemattomiin? Tulokset voivat kyllä olla vaikka mitä. Joku jopa eliminoi itsensä kokonaan paskaympyröistän ja tekee itsarin. Joku haihtuu jonnekin vaikka ulkomaille, jossa voi hengittää. Mutta pieni lapsi ei voi todellakaan itse tietää, että tämmöisestä olisi hänen kohdallaan kyse, vaan taistelee jotain idiootteja tuulimyllyjä vastaan. Joku jonkunlainen katastrofi on lopulta odotettavissa tommoisen kohdalla. Turha edes aikuisten mennä sellaisen kanssa leikkimään. Voi olla, että jos ei ole muuta tarjottavaa, niin netistä voisi tulla paras kaveri. Se on hiljaa ja tekee vaan mitä käyttäjä käskee. Antakaa netti sille ja nettiraha ja -rauha, jos teillä ei ole muuta annettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulin pitkään olleeni haasteellinen lapsi. Tai sitä mulle erityisesti isäni toimesta jankutettiin kyllästymiseen asti. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että oikeasti se haasteellinen osapuoli lapsuusperheessäni oli/on juuri isäni. Hänellä oli vain tarve saada omat paheensa ja pahat tekonsa jonkun toisen kannettaviksi. Minä olin tuo kantaja.
Olin näin jälkeenpäin ajatellen kyllä syntynyt aivan vääränlaiseen ympäristöön. Olin aivan liian älykäs, liian hyvä koulussa, ylipäätään liian kiinnostunut älyllisistä ja taiteellisista asioista. Eihän se sopinut kouluttamattomaan duunariperheeseen: minun olisi pitänyt olla maksimissaan kutosen oppilas ja haluta peruskoulun jälkeen amikseen siivous-linjalle. En olisi missään nimessä saanut haluta mitään enempää, erilaista tai parempaa kuin isäni oli halunnut tai mihin hän oli ylipäätään kyennyt.
Joka tapauksessa, on varmasti olemassa ns. "haastellisia" lapsia. Mutta enemmän on olemassa haastellisia (ja monin tavoin rajoittuneita) vanhempia, jotka eivät ymmärrä vanhemmuuden velvotteita ja omaa rooliaan.
Toivottavasti hän nousee aikuisena jaloilleen eikä tuhoudu jonain syrjäytyneenä, "paperittomana" ryysyläisenä ilman kotiakin.
Päivän provo? Ehkä? Mutta voisihan sitä katsoa vähän toiselta kantilta noiden syrjäytyneiden tilannetta kuten myös niiden ihmisten joita ikään kuin enää ei ole edes olemassakaan...
ja jolla autistisia piirteitä(eli ennen dg oli varhaislapsuuden autismi) tuli hyvin itsenäiseen elämään pystyvä mahtava tyyppi! ihan paras meidän lapsista, on jo 21v.
Haastavaa temperamenttia?
Haastavaa käyttäytymistä?
Nykykielessä ongelman synonyyminä voidaan käyttää haastetta, mikä tekee termeistä sekavia. Eli tarkenna ap vähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ollut haasteellinen tai haastava lapsi. Se on edelleen haastava teini, vaikka aivan eri tavalla. Sillä oli sosiaalisia ja käytösongelmia - nyt sillä on kavereita ja se osaa käyttäytyä ja olla vastuullinen (esim tpiää kavereista ja hiihtoladulla tuntemattomasta kaatuneesta pikkukoululaisesta huolta) mutta akateemisella puolella koulunkäynti on ihan surkeaa ja jatko-opintopaikka on onnenkantamoinen jos yleensä irtoaa. Sen ongelmat johtuvat siitä, että sillä on asperger, adhd ja lukivaikeus.Matemaattisesti olisi lahjakas, mutta sekin jää tuon ongelmakimpun alle täysin hyödyttömäksi.
Minä en itse tajunnut koskaan olleeni haastava lapsi, mutta näin mulle on jälkeenpäin kerrottu opettajien valittaneen, eikä kavereitakaan juuri ollut, jote ehkä he olivat oikeassa. Minusta on tullut tietyn tutkimusalan professori yliopistossa, mulla on perhe ja jonkunverran omaisuutta ja ikinä en ole tehnyt mitään vilpillistä tai epärehellistä enkä joutunut poliisin tai agressiivisten ihmisten kanssa ongelmiin.
Mä luulin pitkään olleeni haasteellinen lapsi. Tai sitä mulle erityisesti isäni toimesta jankutettiin kyllästymiseen asti. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että oikeasti se haasteellinen osapuoli lapsuusperheessäni oli/on juuri isäni. Hänellä oli vain tarve saada omat paheensa ja pahat tekonsa jonkun toisen kannettaviksi. Minä olin tuo kantaja.
Olin näin jälkeenpäin ajatellen kyllä syntynyt aivan vääränlaiseen ympäristöön. Olin aivan liian älykäs, liian hyvä koulussa, ylipäätään liian kiinnostunut älyllisistä ja taiteellisista asioista. Eihän se sopinut kouluttamattomaan duunariperheeseen: minun olisi pitänyt olla maksimissaan kutosen oppilas ja haluta peruskoulun jälkeen amikseen siivous-linjalle. En olisi missään nimessä saanut haluta mitään enempää, erilaista tai parempaa kuin isäni oli halunnut tai mihin hän oli ylipäätään kyennyt.
Joka tapauksessa, on varmasti olemassa ns. "haastellisia" lapsia. Mutta enemmän on olemassa haastellisia (ja monin tavoin rajoittuneita) vanhempia, jotka eivät ymmärrä vanhemmuuden velvotteita ja omaa rooliaan.
Sinusta sitten tuli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastavaa temperamenttia?
Haastavaa käyttäytymistä?
Nykykielessä ongelman synonyyminä voidaan käyttää haastetta, mikä tekee termeistä sekavia. Eli tarkenna ap vähän!
jossa vanhempi on kokenut lapsen käyttäytymisen haastavan hänen kykynsä kasvattajana.
Haastavaa temperamenttia?
Haastavaa käyttäytymistä?
Nykykielessä ongelman synonyyminä voidaan käyttää haastetta, mikä tekee termeistä sekavia. Eli tarkenna ap vähän!
jossa vanhempi on kokenut lapsen käyttäytymisen haastavan hänen kykynsä kasvattajana.
Eli kyse onkin loppujen lopuksi vanhemman omista puutteista ja kyvyttömyydestä kasvattajana?
Haasteet ja haastellisuus nouseekin vanhemman omista ongelmista, ei välttämästä lapsesta ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina kylässä ja aina täynnä ideoita jotka olivat ikäiselleen täysin ylimitoitettuja.
Kylässä hän loisti mutta kotona oli äärimmäisen mutis,kiusasi nuormpia ja myös meitä vanhempia. Itki raivokkaasti eikä antanut minun esimerkiksi hymyillä tai istua jossain tietyssä tuolissa.Aina määräilemässä kaikkia.
Kuria hänelle pidettiin mutta luonne oli hyvin vahva.
Nyt hän on 30-vuotias erittäin hyvin menestynyt myyntipäällikkö, sinkku, seurapiireissä pyörivä ja aivan erilainen kuin minä harmaavarpunen kotiäiti.
Monesti tyttäreni sanoi minulle pienenä että äiti. meidän erimielisyydet johtuu siitä kun me ollaan ihan erilaisia.
Haastavaa temperamenttia?
Haastavaa käyttäytymistä?
Nykykielessä ongelman synonyyminä voidaan käyttää haastetta, mikä tekee termeistä sekavia. Eli tarkenna ap vähän!
jossa vanhempi on kokenut lapsen käyttäytymisen haastavan hänen kykynsä kasvattajana.Eli kyse onkin loppujen lopuksi vanhemman omista puutteista ja kyvyttömyydestä kasvattajana?
Haasteet ja haastellisuus nouseekin vanhemman omista ongelmista, ei välttämästä lapsesta ollenkaan?
mutta ei varmastikan aina. Esim tällä palstalla koetetaan usien keksiä ratkaisuja erialaisiin ongelmakäyttäytymisiin ja tempperamenttiyhteentörmäyksiin. Yleensä keskustelun aloittaja vaikuttaa hyvin perehtyneeltä ja haluaa oikeasti lapsen parasta. Jos lapsen ongelmat johtuvat vanhemmista, ei vanhempi sitä kuitenkaan tietoisesti aiheuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin varmaan jossain määrin haastava, ainakin perheen muihin lapsiin verrattuna. Olin vilkas, temperamenttinen ja äänekäs. Eli ehdin joka paikkaan ja aina sattui ja tapahtui ja minulla oli laaja kaveripiiri jo lapsena. Olin siis tytöksi hyvin näkyisä lapsi ja viihdyin isossa porukassa pikemmin kuin kaksin bestiksen kanssa. En ollut ilkeä tai kiusannut muita, mutta minulla oli vaikeaa alistua auktoriteetteihin ja olin omapäinen. Pärjäsin koulussa aina hyvin, mutta olin ehkä hieman häirikkö tunneilla, sillä kommentoin ja kyseenalaistin paljon. Vaikka keskiarvoni oli aina ysin kieppeillä tai hieman yli, en ollut opettajien suosikki juuri tuosta syystä.
En siis ollut ongelmalapsi, mutta luonteeni puolesta hieman haastava. Minusta tuli myös oman oppiaineeni professori ja teen suhteelisen kansainvälistä uraa, mikä on ollut monille yllätys. Jostain syystä ihmisillä oli mielikuva, että en olisi hyvä koulussa tai älykäs, koska olin niin vilkas ja äänekäs, etenkin tytöksi.
Tottakai kyseessä on subjektiivinen kokemus.
Enpä ole törmännyt yksiselitteiseen määritelmään siitä minkälainen on haastava lapsi, oletko sinä?
Oman adhd-lapseni kasvattaminen on mielestäni erittäin haastavaa, jonkun mielestä homma olisi ehkä lasten leikkiä, kolmas olisi ehkä menettänyt jo järkensä ja tappanut lapsen. Ymmärrätkö?
t. ohis
Haastavaa temperamenttia?
Haastavaa käyttäytymistä?
Nykykielessä ongelman synonyyminä voidaan käyttää haastetta, mikä tekee termeistä sekavia. Eli tarkenna ap vähän!
jossa vanhempi on kokenut lapsen käyttäytymisen haastavan hänen kykynsä kasvattajana.Eli kyse onkin loppujen lopuksi vanhemman omista puutteista ja kyvyttömyydestä kasvattajana?
Haasteet ja haastellisuus nouseekin vanhemman omista ongelmista, ei välttämästä lapsesta ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Pienestä asti vahva oma tahto, lisäksi pessimistinen ja äksy märisijä. Teini-ikä oli valtavan vaikea, oli karkailua, alkoholia, seksisekoilua. Vanhemmilla ei ollut yhtään mitään otetta minuun vaikka parhaansa yrittivät, niin hyvällä kuin "pahallakin" (kurinpidolla). Minusta tuli kuitenkin ihan fiksu ihminen. Minulle sopi huonosti vanhempien määräysvallan alla oleminen. Kun siitä pääsin ja sain itsenäistyä, loppui kapinointitarve ja aloin rakentaa elämääni kuten halusin. Akateemisen koulutuksen hankin ja perheen ja ihan tasapainoista elämää olen elänyt.
Meillä tytär on hyvin samanlainen kuin itse olin lapsena, mutta en ole hänestä erityisen huolissani koska näen hänessä samanlainen "tahtonaisen" kuin mitä itse olin, sellaisen jolla vaan kestää vähän tavallista kauemman saada oma mieli ja temperamentti hallintaan mutta joka älykkäänä ihmisenä siinä kyllä tulee onnistumaan. Enemmän olen itse asiassa huolissani pojastamme, joka on ns. helppo lapsi aina ollut, miesten maailmassa kun ei aina ole helppoa sellaisella peräänantavalla, hieman nössönluonteisella tyypillä.