erottiin mutta miehellä ei ole kiire kuitenkaan toteuttaa eroa
Mikä ihme minua vaivaa!! Ollaan miehen kanssa viikko sitten päätetty että me erotaan ja olen todella helpottunut kun ei tartte enää yrittää jaksaa toisen kanssa. Ei muuta tehty kun riideltiin ja se söi aikalailla meitä molempia. Miehellä ei vaan tunnu olevan mikään kiire tän eron toteuttamiseen. Puhuu edelleen että meidän pitäisi hankkia sitä ja tätä ja hänellä ei ole mikään kiire muuttaa pois. Hänestä voidaan hyvin jatkaa näin vielä monta kuukautta. Itse en vaan jaksaisi enää, olisi helpompi jos voitaisiin vaan muuttaa omillemme.
Toki lasten kannaltahan tämä on vielä ihan hyvä, ei tarvitse heille kertoa tästä vielä ainakaan.
Ahistaa vaan tää koko tilanne, mies itse sanoi minulle että hän ei ole koskaan edes halunnut lasta silloin kun aloin esikoista odottamaan. Hän halusi minun tekevän abortin mutta kun en sitä itse halunnut tehdä niin hän itse sanoi että sitten pidetään lapsi ihan vaan sen takia että minä lopettäisin asiasta miettimisen ja puhumisen. Ei ihmekään että mies on ollut poissa kaikki viikonloput siitä lähtien kun lapsi syntyi, ja huutaa hänelle kaikesta kun mikään ei koskaa ole hyvä mitä lapsi tekee. Ja minua taitaa kanssa ei nyt vihaa mut ei kuitenkaan rakasta. Olen ilmeisesti pilannut hänen elämänsä. Sanoin hänelle että kukaan ei ole pakottanut häntä jäämään, sen kun olisi ottanut jalat alleen ja viettäny sitä mahtavaa viinanahuuruista poikamieselämää ilman mitään vastuuta.
Kommentit (13)
että lapsia halutaan mutta raskaus yllätti meidät molemmat täysin. Oltiin siis puhutu että tehdään lapsia ja mietittiin että vuoden päästä vois olla hyvä aika, tulin vaan raskaaksi vuotta liian aikaisin. Molemmat oltiin jo silloin vakitöissä. En pakottanut miestä olemaan läsnä, olin surun murtama siitä että mies pakottaa aborttiin vasten mun tahtoa ja juteltiin asiasta yhtenä iltana kun mies rupesi miettimään että kyllä hän on miettinyt miltä vauva näyttää, onko tyttö vai poika ja sit ilmottaa että haluaakin että pidetään vauva. En voinut silloin tietää että hän haluaa tehdä vain näin miellyttääkseen minua.
mä en kattelis enää päivääkään kun kerran lapsi tuntuu olevan pelkkä rasite miehelle. Mieti mitä se tekee lapselle, kun isi vaan mollaa joka asiasta, johan tossa itsetunto kärisii lapsiparalta.
Nyt otat ite ohjat käsiin, pakkaat sen kamat ja sanot että heippa. nähdään lastenvalvojan luona, ilmoitan ajan sulle.
Tai toinen vaihtoehto on se että pakkaat omat ja lapsen kamat ja lähdet vaikka vanhempien luokse siksi aikaa että saatte uuden kodin. Täytyyhän teistä toisen sellaista kuitenkin hakea. Vai meinasitko jäädä odottamaan että se mies tekee kaiken sun puolesta ??? Nyt otat sen ensimmäisen askeleen kohti itsenäistä elämää ja teet asioille jotain !!!
Eikö teitä kuitenkin ole kaksi itsenäistä toimivaa aikuista. Voisit yhdenosapuolen syyttämisen sijaa miettiä, että voisiko kummassakin olla vikaa.
Ainahan sitä voi hankkiutua raskaaksi silloin, kun itse sitä haluaa, välittämättä niinkään tulevan isän mielipiteestä. Kyllähän se mies sitten velvollisuudentunteesta saattaa jäädä, jos on hyvä jätkä, mutta mitä sellaisella miehellä sitten tekee?
meillä on syyt miksi tätä nyt muutamalla kuukaudella siirretään tätä eroa, lapsella kohta synttärit ja koska ne osuu kuun vaihteeseen niin halutaan antaa hänelle kunnon synttärit eikä muuttaa silloin. Mutta eniten ärsyttää se että mies edelleen puhuu kaikesta mitä meidän pitäisi hankkia. Ei meidän tarvitse hankkia yhtään mitään enää yhdessä. Minun tarttee hankkia kaikki maholliset huonekalut itselleni, mutta meidän ei yhdessä tarvitse enää hankkia mitään.
Välillä tuntuu että mies toivoo että tämä kaikki muuttuis paremmaksi ja voitaisiin jatkaa yhdessä. En vaan jaksa enää. En ole sen jälkeen kun tuo lapsi synty niin saanu mennä minneen koska mulla ei ole lapselle hoitajaa ja hän ei halua niitä vahtia. Olen väsynyt ja oikeesti haluaisin vaan lähtä kävelemään tuosta ovesta ulos ja jättää kaiken. Pelkkä ylösnouseminen aamulla on voimia vievä prosessi.
Ja se miks mies jäi en tiedä. Hyvä jätkä se ei ainakaa ole, enkä kyllä ole tehnyt tästä helppoa minäkään. En tykkää kun joka viikonloppu pitää ottaa alkoholia ja sen takia olen huono ihminen. Olen pyytänyt anteeksi että olen hänen elämän pilannu tulemalla raskaaksi koska sehän siis on ollu vaan mun vika kun mies ei halunnu kondomia käyttää vaikka pyysin kun hän tiesi että muuta ehkäisyä ei ole.
Niin oliko niitä lapsia useampi? Joka toisessa lauseessasi puhutaan monikossa ja joka toisessa yksikössä? Miksi niitä piti tehdä lisää, jos ensimmäinenkin oli vahinko (tai siis "yllätys")?
Mikä siinä ehkäisyn käyttämisessä on niin helvetin vaikeaa?
Toinen on tehty ihan yhteisymmärryksessä ja tarkotuksella. Molemmat kuitenkin haluttiin sisarus vanhemmalle. Ehkäsyn käyttö ei ole mitenkään vaikeeta ja pilleri resepti oli olemassa mut noudatin lääkärin käskyä ja odotin seuraavia kuukautisia että voin ne aloittaa mut niitä ei sit vaan kuulunu koskaan. Mulla ei ole hajuakaan missä kohtaa kiertoa ne voi aloittaa kun en ollut koskaan aikasemmin sellasia tarttenu.
Ap
ja ollaan molemmat muuttamassa pois. Mä en tänne lasten kanssa jää missä ei julkiset kulje ja autoon ei ole varaa nyt.
Mulla on muutenkin ajatukset niin hukassa kaiken suhteen. Eikä ole ketään kelle puhua asiasta.
Monesko ero tämä oli suhteenne aikana. Ehkä mies ei ota eroa tosissaan. Oletko kenties suhteenne aikana uhannut erolla, kun hän esim. palannut viikonloppu reissuiltaan.
hän sitä ehdotti ja nyt aina kun kattelen jotaa huonekaluja niin ihmettelee miks sellasia etsin kun meillä kuitenkin kaikkea on. Minä suostuin eroon koska en jaksa enää riidellä samoista asioista. Olen kyllä joskus riidan päätteeksi ilmottanut että haluan erota.
Miksi ihmeessä mies pitää pakottaa isäksi vaikka on tehnyt aivan selväksi ettei lasta halua?
Onko ap hedelmöittänyt itse itsensä,ehkä ensimmäisenä koko maailmassa?
onnettomia ja sekopäitä lapsia tulee!
vaikka on tehnyt aivan selväksi ettei lasta halua?