Lue keskustelun säännöt.
DIAGNOOSI miehestäni, kiitos!!!!
29.01.2013 |
NYT KAIKKI:
miltä kuulostaa, millaisia ajatuksia? palaan kohta kertomaan, miksi kysyin.
- ei voisi ikinä tunnustaa heikkouttaan, osaamattomuuttaan, tietämättömyyttään seurassa. Toisaalta ei pyri olemaan mitenkään "Pätevä" näkyvästi, mutta ei ikinä sanoisi mihinkään keskusteluun vaikkapa "en todellakaan ymmärrä autoista mitään", vaan istuisi hiljaa ja ottaisi sen verran kuin ikinä kykenisi osaa keskusteluun, ettei tietämättömyys paljastuisi toisille.
- on kykenemätön millään tavoin erittelemään OMIA tunteitaan. Minun ongelmiini ottaa kantaa ja kykenee ihan rakentavan keskusteluun ja analyysiin. Mutta omia tunteitaan ei osaa eritellä.
- kaiken negatiivisen kohtaaminen on pahaa. Emme riitelisi IKINÄ, jos minä en suuttuisi mistään. maailma, joka on riidaton ja jossa kaikki on hyvin (ei pessimismiä, uupumista, normaalia arkeen kuuluvaa väsymystä) on hänelle normaalitila, kaikki negatiivinen on poikkeavaa ja siitä on pyrittävä kokoajan pois.
- on mahdoton pyytää anteeksi. myöntää olevansa väärässä, heikko, kohdelleensa huonosti tms. Ei yksinkertaisesti kykene nöyrtymään. Riita päättyy siihen, että viha vain laimenee ja muutaman vrk kuluttua sekä on ohi ja arki jatkuu. kunnes seuraavan kerran suutun, olen pahalla tuulella tms.
- en ikinä ole nähnyt äänen itkevän. Yhdessä 15v.
On hyvin rakastava isä, näyttää tunteensa ja osoittaa välittämisensä. koen olevani rakastettu ja hyväksytty, kun olen hyvällä tuulella, pirteä, positiivinen ja iloinen. kun väsyn, valitan väsymystä tms. koen olevani hänelle taakka ja epänormaali. Usein tuolloin sen sanoo ääneenkin.
Kommentit (7)
Mutta selittääkö tuo kaikki kertomani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jokaisella on omat pienet juttumme, joissa emme ole täydellisiä tai toimimme erilailla kuin esim. puoliso. Näitä lukiessa herää paremminkin kysymys siitä mikä on sinun diagnoosisi ap.
kykene osoittamaan negatiivisia tunteita. Tai kohtaamaan niitä ollenkaan, kuten ap:n kirjoitukseta välittyy? Itse sanoisin tuohon, että kodissa on vältetty vaikeista asioista puhumista ja hyssytelty kaikki ei-mukavat puheenaiheet. Lisäksi annettu arvostusta suoritusten mukaan = tuollainen vääränlainen "vahvuus" ja oman heikkouksien kieltäminen / piilottelu / ei-tunnustaminen viittaisi tähän.
siinä mielessä, että on meidän yhteiskunnassa varsin yleistä. Ei tietenkään se hyvä tapa toimia, mutta ei tuolle nyt mitään "diagnoosia" voi antaa.
siinä mielessä, että on meidän yhteiskunnassa varsin yleistä. Ei tietenkään se hyvä tapa toimia, mutta ei tuolle nyt mitään "diagnoosia" voi antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NYT KAIKKI:
miltä kuulostaa, millaisia ajatuksia? palaan kohta kertomaan, miksi kysyin.
- ei voisi ikinä tunnustaa heikkouttaan, osaamattomuuttaan, tietämättömyyttään seurassa. Toisaalta ei pyri olemaan mitenkään "Pätevä" näkyvästi, mutta ei ikinä sanoisi mihinkään keskusteluun vaikkapa "en todellakaan ymmärrä autoista mitään", vaan istuisi hiljaa ja ottaisi sen verran kuin ikinä kykenisi osaa keskusteluun, ettei tietämättömyys paljastuisi toisille.
- on kykenemätön millään tavoin erittelemään OMIA tunteitaan. Minun ongelmiini ottaa kantaa ja kykenee ihan rakentavan keskusteluun ja analyysiin. Mutta omia tunteitaan ei osaa eritellä.
- kaiken negatiivisen kohtaaminen on pahaa. Emme riitelisi IKINÄ, jos minä en suuttuisi mistään. maailma, joka on riidaton ja jossa kaikki on hyvin (ei pessimismiä, uupumista, normaalia arkeen kuuluvaa väsymystä) on hänelle normaalitila, kaikki negatiivinen on poikkeavaa ja siitä on pyrittävä kokoajan pois.
- on mahdoton pyytää anteeksi. myöntää olevansa väärässä, heikko, kohdelleensa huonosti tms. Ei yksinkertaisesti kykene nöyrtymään. Riita päättyy siihen, että viha vain laimenee ja muutaman vrk kuluttua sekä on ohi ja arki jatkuu. kunnes seuraavan kerran suutun, olen pahalla tuulella tms.
- en ikinä ole nähnyt äänen itkevän. Yhdessä 15v.
On hyvin rakastava isä, näyttää tunteensa ja osoittaa välittämisensä. koen olevani rakastettu ja hyväksytty, kun olen hyvällä tuulella, pirteä, positiivinen ja iloinen. kun väsyn, valitan väsymystä tms. koen olevani hänelle taakka ja epänormaali. Usein tuolloin sen sanoo ääneenkin.
Ei oo lapsena kohdannut kielteisiä tunteita. Vanhempien parisuhteessa ei niitä näytetty. Vai miten koet appiukon ja anopin?