Muita, jotka joutuvat näin aikuisena tukemaan omia eläkeläisvanhempiaan taloudellisesti?

kanssa äidiltä hänen asuntonsa. Saa asua siinä loppuelämänsä, mutta ei tarvitse enää miettiä lainoja. Hän koulutti minut ja siskoni hyvin ja panosti meihin paljon. Lisäksi hoitanut eläkkeellä paljon ja mielellään lapsiamme.

Meistä tuntui vaan hyvältä, kun voimme auttaa. Mutta meillä on siihen varaa.

ja muitakin lähisukulaisia tuetaan, kute tätejä yms. Tuki on rahan (ostokset, lääkärilaskut) lisäksi kotitaloustöitä, kuljettamista jne. iIkö sellainen ole itsestäänselvää?!

Omat vanhempani ovat eläkeläisiä (äiti osa-aikaeläkkeellä)ja pärjäävät erinomaisesti. Ei ole enää velkaa talosta, ja rahaa riittää matkustamiseenkin.



Miehen vanhemmat ovat olleet eläkkeellä jo pidempään ja tekevät 3-4 matkaa vuodessa ja ovat hyvin aktiivisia, sisustavat kotiaan yms.



Molempien isovanhemmat ovat äärimmäisen köyhistä oloista. Yhtään ei ole ollut rahaa, ja ensin on ansaittu opiskelurahat ja sitten vasta opiskeltu ja tehty sivussa töitä. Ihan ovat itse ansainneet joka pennin. Köyhä mummini kuoli juuri. Aika pientä eläkettä sai ja siitä suurimman osan lähetti työttömälle pojalleen. Pärjäsi silti, kun ei ollut mitään isoja kuluja ja koko ikänsä tehnyt töitä.



En siis oikein osaa kuvitella, minkälaiseen taloudelliseen ahdinkoon voi joutua eläkepäivinä. Meillä on jo nyt sen verran omaisutta, että lapsemme eivät joudu meitä auttamaan, kun olemme eläkkeellä. Ja mitään perintöjä ei olla saatu, mies on saanut synttärilahjoiksi aikanaan yhden lainanlyhennyksen (noin 200 euroa siihen aikaan), siinä kaikki.

auttaisin rahallisesti jos kerta apua tarvitsevat. He ovat kuitenkin kasvattaneet minut ja sisarukseni, ovat antaneet meille hyvän pohjan ja rakastavan kodin. Harmi vain, että minä olen ainoa, joka on heille kiitollinen kaikesta, mitä ovat tehneet meidän eteen :)

Ovat vielä kummatkin töissä ja olen jo muutaman vuoden ajan ottanut tavaksi, että minä teen äidille äitienpäiväkakun ja isälle isänpäiväkakun, hoidan mielelläni myös kummankin syntymäpäivien tarjoilunkin :)

Itsellänikin bruttopalkka alle 3000e ja olen yh. Silti autan äitiäni. Ostamalla jotain jne.

Ei vielä oo "joutunu" taloudellisesti avittaan, mutta hoitoapua annetaan. Äiti on dementoitunut joten saunotetaan, hoidetaan terveyttä, tileille pääsy joten maksetaan nettipankissa heidän laskut... Mitähän muuta. Ei herätä sen kummemmin tunteita. Pitäähän sitä auttaa. Joskus väsyttää töiden jälkeen lähteä vielä hoitajaksi jotta isä pääsee käymään kahvilla tms. mutta kyllä se siitä.

äitini kuoltua. Elättelen toivoa etten joudu koskaan kovin merkittävässä määrin huolehtimaan isästäni, kun vaimo on niin vetreä ja hyväpalkkainenkin.



Äidistäni olisin pitänyt huolta ilolla niin taloudellisesti kuin käytännön tekemisen tasolla, mutta isäni on elänyt koko elämänsä hyvin itsekkäästi, ja täytyy sanoa että olisin aika katkera jos se kaatuisi minun maksettavakseni.

Kun eläke on se tavallinen eli nettona noin 1000 e/kk, ja siitä pitää maksaa velattoman asunnon vastike 350 e/kk ja lääkekulut, jää enää vähän yli 500 e/kk. Siitä puhelin, vakuutukset, matkat (bussilla kauppaan ja takaisin), ruoka, puhtaus, vaatteet jne. niin ylimääräistä ei jää.

Kun eläke on se tavallinen eli nettona noin 1000 e/kk, ja siitä pitää maksaa velattoman asunnon vastike 350 e/kk ja lääkekulut, jää enää vähän yli 500 e/kk. Siitä puhelin, vakuutukset, matkat (bussilla kauppaan ja takaisin), ruoka, puhtaus, vaatteet jne. niin ylimääräistä ei jää.

Sitähän saa myös omistusasunnossa juuri esim. vastikkeeseen ja vastaaviin.