Lue keskustelun säännöt.
Suomalainen systeemi on huono?
29.01.2013 |
Minulla on vanhemmat, jotka ovat jo eläkkeeellä. Silloin kun olin lapsi, molemmat vanhempani tekivät töitä matalapalkka-alalla. He olivat säästeliäitä, joten saivat hankittua omistusasunnon. Auto vaihtui säännöllisesti uudempaan. Hankkivat myös mökin sekä jonkin verran sijoitusvarallisuuttakin. He elivät kuin keskiluokkaiset ja pitivät kaikki langat omissa käsiissään niin, että me lapset jouduimme kysymään oikeuksiemme perään jatkuvasti. Esim vaaterahaa... Oli selvää, että 18-vuotiaat ovat omillaan, että yhteys vanhempiin katkeaa, kun tuo maaginen ikä tulee täyteen.
Minut kasvatettiin tulemaan toimeen omillani. Sain heiltä aika vähän materiaalisia eväitä koko nuoruuteni aikana, koska säästäminen oli heille mieluisampaa kuin kuluttaminen.
Sain koulutustani vastaavaa työtä. Perustin perheen. Lapset kasvoivat siitäkin huolimatta, että muuten hyväkuntoiset ja eläkkeellä olevat vanhempani eivät halunneet auttaa arjessa. Työn ja kodin yhdistäminen oli välillä ilman apujoukkoja hyvin hankalaa, joten jouduin vaihtamaan vähemmän haastaviin tehtäviin eli luopumaan osasta elintasoani. Sain enemmän, kun lapset olivat tyytyväisiä.
Olen huomannut, että vanhempani ikääntyvät. Nyt ei tekisikään mieli olla heidän apunaan. Todella kylmää kyytiä olen koko elämäni saanut kokea. Haluan irtisanoutua tästä systeemistä, jossa vastuu yli 18 vuotiaista vieritetään täysin yhteiskunnalle ja sitten odotetaan, että aikuiset perheelliset lapset eivät kokisi mitään tunneyhteyttä omiin vanhempiinsa. Olen tuntenut vuosikymmeniä voimakkaita tunteita, mutta nyt olen aika kuollut, kun olisi aika auttaa minusta erossa kaikin mahdollisin keinoin elää yrittäneitä vanhempiani. Jos yhteiskunta ei olisi tarjonnut taloudellista tukiverkostoa, niin ehkä näin itsekkäitä vanhempia ei olisi ollutkaan? Esim sain opintotukea ja opiskelian asumistukea...
Kommentit (7)
Millainen "systeemi" olisi saanut vanhempasi välittämään hiukan enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun vanhemmat ja heidän tunnekylmyys?
Mutkin ja moni muu on kasvatettu tulemaan toimeen omillaan, mutta ei se silti tarkoita sitä, että yhteys vanhempiin katkeaa.
Viikottain olen vanhempiini yhteydessä ja kyläillessään tuovat jotain tullessaan. Pari ruokakassillista, joko kaupasta tai ovat tyhjentäneet pakastinta (marjoja, vihanneksia, leipää, leipomuksia..)
Niin pihejä eivät ole koskaan olleet, etteikö ruoka-apua olisi lapsilleen jakaneet. Kaikille neljälle, vaikkei enää olis tarvettakaan. Ihana kuitenkin saada se ruokanyssäkkä vieläkin. :)
Suomessa vastuu jälkikasvusta ei samalla lailla kuulu perheelle kuin monesa muussa maassa. Kappas vain, näissä monessa muussa maassa perheet ovat usein yhtenäisempiä, vanhempia autetaan heidän vanhetessaan, ovathan hekin auttaneet lapsiaan.
Myös rahallinen apu on aivan eri luokkaa monissa Keski-Euroopan maassa. Suomessa uhkailisi jo verottajakin, vaikka kyse olisi vain muutaman tuhannen euron lahjoituksesta (iso-)vanhemmilta lapsilleen (tai muilta sukulaisilta).
Suomalaisille parempi tulevaisuus, mutta miten? Jossakin äskettäin julkaistussa jutussa kerrottiin, miten osa nuorista elää eristyksissä yhteiskunnasta. Tunnekylmät vanhemmatko taustalla? Tai syyllistävät, jotka vaativat jaksamaan yksin, eivätkä ymmärrä, että nuoren jaksamisen edellytys on elämänmittaiset suhteen myös lapsuudenkotiin? Halipula?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa vastuu jälkikasvusta ei samalla lailla kuulu perheelle kuin monesa muussa maassa. Kappas vain, näissä monessa muussa maassa perheet ovat usein yhtenäisempiä, vanhempia autetaan heidän vanhetessaan, ovathan hekin auttaneet lapsiaan. Myös rahallinen apu on aivan eri luokkaa monissa Keski-Euroopan maassa. Suomessa uhkailisi jo verottajakin, vaikka kyse olisi vain muutaman tuhannen euron lahjoituksesta (iso-)
Nimenomaan. On länsimaita, joissa vanhempien ja isovanhempien kuuluu auttaa lastaan esim. opiskelujen vuoksi taloudellisesti merkittävässä määrin. Lapset voivat vaatia elatusta jopa oikeusteitse.
Suomalainen systeemi on hieman outo. Toki maissa on eroja, mutta eivät täkäläiset yhteiskunnan tuet ole niin huimaavia, että eläminen olisi helppoa opiskelijalle. Jos ei vanhemmilta tule mitään apua, niin töissä on pakko käydä muulloinkin kuin kesällä. Toki on eri asia, jos köyhillä vanhemmilla on antaa edes emotionaalista tukea kuin jos keskituloisilla on piinkova asenne "että nuoren pitää elättää itsensä täysin".
Aina on heitä jotka pärjäävät hyvin ja ovat siitä ylpeitä. Mutta valtaosa nuorista kokee tilanteen ahdistavana, eikä siinä ole mitään epänormaalia.
jos olet syntynyt kylmille vanhemmille turha siitä on yhteiskuntaa syyttää.