Lue keskustelun säännöt.
Uskonnot joissa avioeroa ei hyväksytä. Miksi avioparien mukaan, heillä ei mene ikinä huonosti? ov
29.01.2013 |
Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä miksi niissä uskontosuuntauksissa tai lahkoissa (mitä sanaa itse kukakin nyt tahtoo käyttää) joissa avioeroa ei hyväksytä missään tapauksessa, avioparit eivät koskaan myönnä että joskus olisi mennyt huonosti. Miksi?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä ettei usko tee ketään pyhimykseksi. Uskova ihminenkin on yksilö omine "traumoineen" tai taakkoineen, jotka vaikuttavat siihen millainen on ihmisenä. Se että uskoo, ei tarkoita että jaksaa aina keskustella ikävätkin asiat parhain päin. Tai edes osaisi tai olisi kiinnostunut keskustelemaan niistä. Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä että jos kaiken patoaa sisälleen, ei voi olla pitemmän päälle hyvä puoliso ja perheenisä. Puhumattakaan muista ongelmista mitä uskovaisessa perheessä voi olla.
Voisiko joku uskossa oleva selittää miksi näin? Miksi ei uskalla tunnustaa edes anonyymilla palstalla että heikosti on mennyt mutta eteenpäin on puurrettu? Miksi aina pitää kertoa että ollaan keskusteltu ja ollaan yhdessä puolison kanssa sitä mieltä että...
Uskonsuuntauksessa ei ole merkitystä. Se ei minua kiinnosta, sen voi jättää kertomatta. Tahdon vain vastauksen yllä olevaan kysymykseen. Muutkin toki voi osallistua keskusteluun mutta toivon kaikilta asiallisia mielipiteitä.
Kiitos.
Kommentit (12)
Ihan varmasti jokaiseen pitkään liittoon kuuluu myös huonoja aikoja. ehkä ei vain haluta muistella niitä?
mutta kyllä minun uskossani ainakin asiat oikeasti keskustellaan läpi. uskavainen ei todellakaan ole mikään pyhimys tai muutenkaan parempi ihminen, mutta kun on aina niin tehnyt, niin ei vaan VOI jättää asiaa puhumatta. ja varsinkin jos on itse käyttäytynyt huonosti, haluaa pyytää anteeksi. ehkä se on just se että pyydetään ja oikeasti myös sydämestä asti annetaan anteeksi, jolloin ei tarvitse niihin palata enää uudestaa.
ja silloin kun pitää avioliittoa pyhänä, oikeasti tekee kaikkensa että se kestää. tuntuu että nykyään ihmiset ei vain jaksa nähdä vaivaa parisuhteen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin tuskin moni on rehellisesti valmis kertomaan kaikille ettei voi sietää puolisoaan ja elämä on helvettiä.
Tai sitten molemmat elävät omaa elämäänsä ja pitävät kulissit pystyssä...tai ainakin se mies elää niinkuin tahtoo ja vaimolla ei ole tähän mitään sanomista niin kauan kuin saa sentään katon pään päälle ja leipää pöytään.
Lain mukaan avioero on mahdollinen, mutta sellainen olisi niin suuri häpeä, ettei kukaan eroa.
Avioliitot laitetaan toimimaan, kun ero ei ole vaihtoehto. Tottakai kaikilla on huonot hetkensä, mutta koska yhdessä on elettävä, ongelmat selvitetään ja niihin haetaan apua.
kirjoittamasi täysin. Ihan varmasti jokaisessa liitossa on huonot hetkensä, joissakin liitoissa se johtaa eroon. Joissakin liitoissa yritetään ja päästään huonon ajan yli. Minä kysyinkin että miksi ei myönnetä julkisesti että joskus on mennyt huonosti. Tarkoitan niitä aviopareja joiden usko ei hyväksy avioeroa. Annetaan ymmärtää että ei aina on mennyt hyvin kun ollaan keskusteltu ja ja ja...
ap
liitoissa jaksaa,JOS puoliso pitää yllä sivusuhdetta/sivusuhteita? Tai kerta toisensa jälkeen lankeaa yhden kerran hurmaan. Miten jaksatte kun ei voi erota?
Ihan varmasti jokaiseen pitkään liittoon kuuluu myös huonoja aikoja. ehkä ei vain haluta muistella niitä?
mutta kyllä minun uskossani ainakin asiat oikeasti keskustellaan läpi. uskavainen ei todellakaan ole mikään pyhimys tai muutenkaan parempi ihminen, mutta kun on aina niin tehnyt, niin ei vaan VOI jättää asiaa puhumatta. ja varsinkin jos on itse käyttäytynyt huonosti, haluaa pyytää anteeksi. ehkä se on just se että pyydetään ja oikeasti myös sydämestä asti annetaan anteeksi, jolloin ei tarvitse niihin palata enää uudestaa.
ja silloin kun pitää avioliittoa pyhänä, oikeasti tekee kaikkensa että se kestää. tuntuu että nykyään ihmiset ei vain jaksa nähdä vaivaa parisuhteen eteen.
itse en ole uskossa. Olen kuitenkin naimisissa ja sillä mielellä avioitunut että teen kaikkeni että se kestää. Voin kuitenkin tällä palstalla ja parille hyvälle ystävällekin olen kertonut että viime vuonna meni huonosti parisuhteessa. Siitä keskusteltiin miehen kanssa paljon ja onneksi päästiin asioiden yli. Tällä hetkellä menee oikein mukavasti. Omalta osalta en halua unohtaa sitä viime vuotista. Voin nauttia tästä hetkestä kun tiedän mitä on takana päin. Asioiden muistaminen myös auttaa taistelemaan paremman parisuhteen puolesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuosikausia. Mies kuoli nyt, oli aika akholisoitunut. Vaimo ei hartaana katolisena hyväksy eroa.
liitoissa jaksaa,JOS puoliso pitää yllä sivusuhdetta/sivusuhteita? Tai kerta toisensa jälkeen lankeaa yhden kerran hurmaan. Miten jaksatte kun ei voi erota?
esimerkiksi tarkoitan. Uskovainen voi erehtyä sivusuhteeseen, hän ei ole pyhimys. Voi olla alkoholismia, väkivaltaa...
En sitten tahdo että kukaan tulee huutelemaan että "oikea uskovainen ei petä eikä hakkaa, ei ole oikea uskovainen". Siitä ei ole kyse tässä ketjussa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kenellekään, että menee huonosti, kun yhdessä on kuiten pakko olla. En minä ainakaan kertoisi, valehtelisin sujuvasti, että hyvin menee, on aina mennyt.
Omassa yhteisössäni en koe, että ongelmia salailtaisiin ainakaan lähipiirissä. Tuttavat kertovat tosi vaikeistakin koettelemuksista parisuhteessa. En kuitenkaan haluaisi julkisesti tilittää omaa tilannettani.
Toinen juttu on, että monet uskovat kokevat vaikeudetkin heille annettuina koettelemuksina, jolloin voidaan kasvaa ihmisinä. Ainakin jälkeenpäin. Anteeksianto johtaa siihen, ettei asioita haluta tarpeettomasti kaivella jälkeenpäin( jos se sitten ei ole pakollista esim. terapiassa).
Ainakin itse koen, etteivät kaikkia asiat ole aina menneet parhain päin eikä varsinkaan kertarysäyksellä. Ihminen voi oppia muutenkin kuin puolison nalkutuksesta :) Esimerkiksi vanhemmuuteen joutuu mielestäni mies aivan eri tavalla kasvamaan kuin nainen ja usein se vaatii aikaa, vaimon hermoja sekä esimerkkejä lähipiiristä. On myös asioita, jotka eivät muutu, vaikka niin toivoisi, myös itsessä. Vajavaisuus täytyy hyväksyä. Onko se sitten sitä parhain päin selittämistä? Yritän ainakin itse löytää ongelmien tilalle hyviä ja valoisia asioita omasta elämästämme.
Sekin vaikuttaa, jos jo avioituessa sitoutuu kuolemaan asti. Se on aika iso asia, kun alkaa pohtia. Aina näin ei valitettavasti käy, ja sekin on hvyäksyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kenellekään, että menee huonosti, kun yhdessä on kuiten pakko olla. En minä ainakaan kertoisi, valehtelisin sujuvasti, että hyvin menee, on aina mennyt.
valehteletko kaikesta muustakin?
kenellekään, että menee huonosti, kun yhdessä on kuiten pakko olla. En minä ainakaan kertoisi, valehtelisin sujuvasti, että hyvin menee, on aina mennyt.
valehteletko kaikesta muustakin?
vastaus sinulle, ethän kai ole uskovainen. Noin ajattelisin uskovaisesta jos totuus perhe-elämästä tulisi julki.
Lain mukaan avioero on mahdollinen, mutta sellainen olisi niin suuri häpeä, ettei kukaan eroa.
Avioliitot laitetaan toimimaan, kun ero ei ole vaihtoehto. Tottakai kaikilla on huonot hetkensä, mutta koska yhdessä on elettävä, ongelmat selvitetään ja niihin haetaan apua.