Matkustelemisella ylpeileminen kummallista nykyisin
Matkathan eivät maksa enää mitään ja kaikki osaavat kieliä ja useimmat ovat jossain käyneet...
Tietysti jos on asunut eri maissa niin on kiva kuulla juttuja. Mutta miten joku voi vielä luulla että tavallisissa lomamatkoissa on jotain erityistä?!
Kommentit (16)
Mulle matkoista puhuminen, nauttiminen ja käyminen on samassa sarjassa, kuin muinoin tuli puhuttua lastenhoidosta vaippoineen.
Ja musta on mukava jutella matkustelusta. Kivempaa se on, kun on toinen juttelija,joka matkailee myös. Huomata eri asioita ja tuntemuksia jos on käyty samassa paikassa.
Vähän niinkuin autoista puhuisi.
että olen ihan fiiliksissä aina. En kyllä mielestäni ylpeile.
Mulle matkoista puhuminen, nauttiminen ja käyminen on samassa sarjassa, kuin muinoin tuli puhuttua lastenhoidosta vaippoineen.
Ja musta on mukava jutella matkustelusta. Kivempaa se on, kun on toinen juttelija,joka matkailee myös. Huomata eri asioita ja tuntemuksia jos on käyty samassa paikassa.
Vähän niinkuin autoista puhuisi.
enempää esille kuin muutkaan, iloitsen heidän matkoistaan ja olen kiinnostunut kaikesta mitä ovat nähneet ja kokeneet.
Samoin puhumme lasten harrastuksista, työstä tai ihan mistä tahansa muustakin.
Ja tuolle ap:lle - ei matkat ole halpoja, mistä niin luulet?? Aika marginaaliryhmä matkustelee kaikki lomansa.
Toisten kanssa jutellaan, jaetaan kokemuksia ja neuvoja, fiilistellään jne., mutta ei siinä mitään ylpeilemistä ole.
kun korostetaan että ollaan "paljon matkustelleita". Ja muistellaan miten juntisti muut käyttäytyivät niillä matkoilla. Niitä juttuja kuinka "suomalaisen tunnistaa aina kentällä"...
kun korostetaan että ollaan "paljon matkustelleita". Ja muistellaan miten juntisti muut käyttäytyivät niillä matkoilla. Niitä juttuja kuinka "suomalaisen tunnistaa aina kentällä"...
että mehän emme KOSKAAN käy turistikohteissa. Otamme liitovarjon ja lennämme sillä Borneoon, missä taistelemme viidakossa hämähäkkiapinoiden kanssa puumajoituksesta.
Eipä ole ikiaikoihin tullut vastaan tyyppiä, joka jossakin käymisestään henkseliä paukuttaisi. Kai se oli joskus 1960-luvulla, kun Kapellskäristä tuotu Marabou oli kova sana, ja Torremolinoksen kävijä meinasi saada kateellisilta turpiinsa.
Joillekin ihmisille kaikki on leuhkimista. Jos sanoo varanneensa Kanarian matkan, on leuhka. JOs kertoo FB:ssä leiponeensa pullaa, on leuhka. Jne.
kun korostetaan että ollaan "paljon matkustelleita". Ja muistellaan miten juntisti muut käyttäytyivät niillä matkoilla. Niitä juttuja kuinka "suomalaisen tunnistaa aina kentällä"...
että mehän emme KOSKAAN käy turistikohteissa. Otamme liitovarjon ja lennämme sillä Borneoon, missä taistelemme viidakossa hämähäkkiapinoiden kanssa puumajoituksesta.
Olemme monta vuotta käyneet talvella Egyptissä, ja jos asiasta mainitsee mammakavereille, aika moni kysyy ihmeissään että onko se edes turvallista... Huoh. Siis turistimatkoista on ollut kyse eikä mistään puumajoituksesta.
kun korostetaan että ollaan "paljon matkustelleita". Ja muistellaan miten juntisti muut käyttäytyivät niillä matkoilla. Niitä juttuja kuinka "suomalaisen tunnistaa aina kentällä"...
Samaa mieltä tästä. Ja tietysti kyylätään vaikkapa lentokoneessa, että ei yksikään lapsi inahdakaan kertaakaan ja jos niin käy, ollaan niiiiin naama sillä norsunjutulla ja tuhahdellaan.
paljon muualla kuin turistikohteissa matkustaneet arvottavat matkoja.
Kun näitä on lukenut, ei enää oikeasti uskalla kertoa matkoistaan kenellekään, ettei luultaisi leuhkaksi.
Olen lähdössä piakkoin omatoimimatkalle Tansaniaan, ja olen matkasta hirvittävän innoissaan, mutta en edes työpaikalla voi mainita asiasta, ettei vaan saa leuhkijan leimaa. Matkoista voi kertoa vain ja ainoastaan lähimmille kavereille jotka matkustelee itsekin.
Mitenkähän pitää toimia, kun palaa ruskettuneena loman jälkeen töihin? Vastaanko kysyjille olleeni kanarialla?
sinua luultiin aussiksi, britiksi tai amerikkalaiseksi aksenttisi vuoksi
tunnistit aina suomalaiset lentokentällä, mutta he eivät sinua
Kun näitä on lukenut, ei enää oikeasti uskalla kertoa matkoistaan kenellekään, ettei luultaisi leuhkaksi.
Olen lähdössä piakkoin omatoimimatkalle Tansaniaan, ja olen matkasta hirvittävän innoissaan, mutta en edes työpaikalla voi mainita asiasta, ettei vaan saa leuhkijan leimaa. Matkoista voi kertoa vain ja ainoastaan lähimmille kavereille jotka matkustelee itsekin.
Mitenkähän pitää toimia, kun palaa ruskettuneena loman jälkeen töihin? Vastaanko kysyjille olleeni kanarialla?
ja olla innoissaan. Esim. oma tuttava pariskuntani matkustaa aina ties missä ja asustelee paikallisten luona ja reissailee parikymmentä tuntia maasta toiseen hajoavilla linja-autoilla.
mutta ymmärtävät täysin, että minä en ikimaailmassa lähtisi huonolla kielitaidolla ja lapsen kanssa ko. matkoille. Vaikka en pelkäisikään kaikkea sitä mitä pelkään:D
on täysin jokapäiväistä ja puoli-ilmaista jne., miksi tulkitset matkoista kertomisen YLPEILEMISEKSI?
Ylpeileminen kun on kuulijan eli tässä tapauksessa ap:n tulkinta siitä, kun joku kertoo matkustelustaan.
Minä en ainakaan tulkitse kertomista kehuskeluksi, koska tosiaan se on niin yleinen harrastus nykyään. Jos joku tekee jotain isompaa projektia viikon-kaksi, se on kertomisen arvoinen juttu ns. kahvipöytäkeskustelussa, oli sitten kyse sen mittaisesta lomareissusta tai vaikkapa mökkisaunan rakentamisesta.
Kyllä meidänkin työpaikan lounaspöydässä puhutaan paljon tulevista matkoista ja haaveillaan kohteista jonne haluttaisiin mennä, koska matkustaminen on niin ihanaa. Se ei ole ylpeilyä vaan fiilistelyä.