Kauniit naiset kehuvat enemmän kuin rumat

no ehkä se ei johdu kateudesta vaan siitä, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos ei ole koskaan kuullut kohteliaisuuksia, ei niitä osaa muillekaan luontevasti esittää. Lisäksi joku vähemmän kaunis voi tosiaan omata huonomman itsetunnon ja pelätä, että muut nauravat ja ajattelevat, että hän yrittää pyrkyröidä itseään "parempien" joukkoon. Ainakin moni kaunis kohtelee näitä harmaampia kanssasisariaan usein niin, hieman alentuvasti.

... että positiivisuus kaunistaa?



Mä olen omasta mielestäni keskiverto, mutta kehun herkästi. En tosiaan ole kaunis, mutta mua pidetään viehättävänä (otaksun, itse en osaa ajatella niin), ja mietin että johtuisko se siitä että tykkään ihmisistä.

osaavat sanoa kohteliaisuuksia.

ainakin kehun eniten niitä ystäviä joiden tunnen tarvitsevan tsemppiä..



Kehun kyllä aiheesta muutenkin.

Mä kyllä jotenkin näkisin enemmän tuon niin, että kaunis kehuu rumempaa, koska se ei uhkaa sen asemaa, vaikka kehuisikin. Samalla on mahdollisuus nousta arvoasteikossa ystävyyden sarallakin.



Olen seurannut yhtä todella kaunista nuorta naista lapsesta lähtien. Se hunajaisuus on välillä ollut niin läpinäkyvää, mutta nyt on jo aika taitava.

Kun on tottunut siihen että arjen small talkiin kuuluu kommentoida muiden ulkonäköä, se tulee itsellekin tavaksi ihan luonnostaan riippumatta siitä onko kommentoinnin kohde jotenkin erityisen kaunis tai ei.





Omassakin tuttavapiirissä nimenomaan ne kauniit kommentoivat erityisen paljon muiden ulkonäköä positiiviseen suuntaan. Esim. sairaalloisen ylipainoisen työkaverin paidan väriä ylistäen. Huonommin ulkonäkökisassa sijoittuvat (ja siis lasken itseni tähän kategoriaan) eivät ole yhtä hanakoita ottamaan ulkonäköasioita ylipäänsä puheeksi. En itse haluaisi että mekkoni väriä kehutaan, kun eniten vain toivoisin olevani näkymätön. Vaikka tiedän että toinen tarkoittaa vain hyvää.

arvostamaan muita arvoja enemmän kuin ulkonäköä. Silloin ei osaa luontevasst kehua toisen ulkonäköä. Joillekin hyvän näkäisillekin ulkonäkö on toisisijainen asia elämässä ja positiivisen palautteen aiheita saattaa löytyä muualta.

hyviin tapoihin kuuluu kommentoida vastavuoroiseti toista osapuolta. Jos tuntee itsensä rumaksi, voi olla vaikea kehua kaunista, koska ei halua laittaa itseä ja toista noloon asemaan -mistä se toinen voisi kehua vastavuoroisesti, ei ehkä halua joutua tilanteeseen, missä toinen ei keksikään mitään hyvää sanottavaa takaisin. Jos siis on todella huono itsetunto itsellä. Ja onhan se monille kova paikka olla epäviehättävä itse, ehkä silloin ei halua edes ajatella ulkonäköä niin että että sitä haluaisi kommentoida. Antaa niille joilla jo on lisää, vaikka eniten tarvitsisi itse.

ei kehu, mutta eivät kykene peittelemään tyytyväisyyttään kun heitä kehutaan. Näitä tyyppejä on rumia sekä kauniita.

Joskus sivusta seuranneena olen huomannut että kehuminen vedetään helposti yli ja aletaan suorastaan ylistämään ja se on sitten jo noloa. Esim. porukkaan tulee ns. kilpailija, eli ennestään tuntematon kaunis nainen, niin sitä aletaan kilpaa kehumaan ja ylistämään ja varsinkin sen porukan kauneimman ja ihanimman toimesta. Ja homma vedetään vielä yli.

Vähän niinkun "pidä viholliset lähellä" tyyliin.

kun mun ulkonäköä kehuttiin,onnex oon lihonu vaikken mikään ruma silti ole vieläkään:)Nykyäänkin menen jotenkin lukkoon kehuista,kun se on jotain niin henkilökohtaista.Ja sitten ne kaakattajat ainakin facessa,jotka linkittää "maailman leveintä lantiota" ja yökkivät siihen päälle,nostaa mun niskakarvat pystyyn.

Sellainen tunne ainakin välillä tulee tiettyjen tuttujen kanssa.. Itse en koe luonnolliseksi kehua vain kehumisen vuoksi. Olen kyllä esteettinen ihminen, ja jos esim joku kaverin vaate, kampaus tms oikeasti miellyttää silmää, niin kyllä yleensä sanon sen ääneen. Mutta musta vähän huvittavaa kun 30+ naiset ylistävät toisiaan esim fb:ssa kilpaa. Niin, ja olen myös itse ihan nätti, en vain jotenkin kaipaa muiden ihmisten kehuja ulkonäön suhteen.

kyllä mulle kauniit ja rumat huomaa jaella kohteliaisuuksia ja päinvastoin... mä vaan huomaan niin harvoin.. teen kaiken väärin.



Muutaman kerran on käynyt, että katsoin, että onpa kiva uus tukka. Toinen sitten vääntelee naamaansa, joo mä pesin sen, kampaajalla viimeksi kuukausi kaksi sitten.



Tai jos kehun jonkin kivaa paitaa, niin sitten hän ottaa sen kuittailuna, kun siinä on jotain kahvinroiskeita. Joita EN todellakaan huomannut ennenkuin sanoi, vaan paita roiskeiden alla on kiva.



Olishan se nyt iisimpi kauniita kehua, kun olis jotain kehuttavaa. Piruako sitä finninaamaiselle pottunokalle sanomaan, että ootpa kaunis tänään. :P



Mun pointtini on myös se, että mä en aina edes huomaa vaikka joku tuntisi itsensä hehkeeksi ja kauniiksi. Sorry.



Ja ihan nainen 40v olen.

En tajunnut olevani kaunis ennenkuin joskus parikymppisenä. Kukaan ei minua ole koskaan sen ihmeemmin kehunut, lähinnä sain sellaista kateellista tuhahtelua, jos valitin jostakin ulkonäköasiasta. Itse kehun muita paljon, mutta en siksi, että saisin itse kehuja. Tiedän vain, miten kivalta se tuntuu, joten haluan piristää toisten päivää.

kuhut ulkonäöstä. He ovat tottuneet kuulemaan niitä, joten vastaavasti antavat niitä.



Tavallisen näköiset taas eivät huomaa että sellainen edes kuuluu normaaliin elämään kun ei heitkän koskaan kehuta.

Kauniit ovat sivistyneitä ja älykkäitä, heillä on joka mielessä rikkain elämä, joten ei ole mikään ihme että käyttäytyvätkin parhaiten?

[quote author="Vierailija" time="29.01.2013 klo 00:04"]

Mä kyllä jotenkin näkisin enemmän tuon niin, että kaunis kehuu rumempaa, koska se ei uhkaa sen asemaa, vaikka kehuisikin. Samalla on mahdollisuus nousta arvoasteikossa ystävyyden sarallakin.

Olen seurannut yhtä todella kaunista nuorta naista lapsesta lähtien. Se hunajaisuus on välillä ollut niin läpinäkyvää, mutta nyt on jo aika taitava.

[/quote]

Todella hämmentävää. Oletko tosiaan noin laskelmoiva kaikissa ihmissuhteissasi? En tunne ketään, joka ajattelisi noin, tai ainakaan myöntäisi sitä. Jos itse kehun toista, niin tietenkin tarkoitan sitä. Olen ihan suht hyvännäköinen, en mikään ihme kaunotar, muttei ole ikinä tullut mieleenkään että jättäisin kehut antamatta, koska toinen on liian kaunis tai ei tarpeeksi kaunis. Mitä helvettiä oikeesti?? Kyllä ihmisten vilpittömyyten yleensä voi luottaa. Ei tarvitse miettiä salaliittoja joka käänteessä. Säälin sinua, jos maailmasi on oikeasti tuollainen.

Kehun, kun tiedän, miten hyvältä tuntuu saada kehuja. Ehkäpä se selittää?

Kaunis ihminen on usein myös esteettinen ihminen, hänellä on tyylitajua, hän osaa meikata ja laittaa hiukset edukseen ja hän tietysti myös huomaa kauneutta ympärillään.

Epäilen myös että monet kauniit ja ulkonäkökeskeiset toivovat kehuessaan saavansa itse myös kehuja takaisin. Esim: "Voi oletpas sinä tosi kaunis!" "Höpsistä, itse oot oikea kaunotar!" jne...

En mä kyllä ikinä odota mitään vastakehuja. Outo ajatus. Ei nyt kaikkeen muuhunkaan vastata aina samalla tavalla. Miettikää nyt. Kun menet kylään jonkun luo ja sanot että onpa kiva koti, niin ei kukaan vastaa että joo niin sullkin. haloo