Oletko täydellinen kasvattaja?
Aika usein täältä saa lukea, miten toiset arvostelevat muita tai jakavat neuvojaan kasvatusasioissa. Ihan hyviä neuvoja, ei siinä mitään, mutta usein myös annetaan ymmärtää, että itse toimitaan näin AINA.
Onko näitä täydellisiä kasvattajia oikeasti olemassa, vai kertovatko ne kirjoitukset vain siitä, miten äidit haluaisivat itsekin itsensä toimivan? Vai olisko kyse täydellisestä itsekritiikittömyydestä: luullaan, että toimitaan ideaalilla tavalla, muttei sitten toimitakaan? Vai oikeestiko vaan jotkus osaa toimia kaikessa lapsiin liittyvässä just eikä melkein niin kuin kuuluisi?
Kommentit (15)
Mutta itse ainakin pyrin olemaan mahdollisimman hyvä ja haluan jatkuvasti kehittää itseäni ja oppia lisää siitä, mikä on lapsille parasta.
Eli en todellakaan mene siitä mistä aita on matalin, vaan teen kaikkeni ollakseni hyvä äiti. (Mutta silti olen myös muutakin, ja niin pitääkin olla. Hyvä vaimo/ystävä/jne)
Mikä on jännää, sillä täydelliset kasvattajat täällä aika usein huutelevat. Vai olisivatko he kaikki tuo yksi ja sama, joka jo ilmoittautui? :)
Mutta töissä on helpompi kasvattaa, kuin kotona. Siihen ei sisälly yhtä isoja tunnereaktioita, kuin kotosalla.
Mutta vastailen täällä joskus sellaisiin asioihin, joissa mielestäni toimin ainakin lähes aina oikein. Kommentoin myös sellaisia asioita, missä omat vanhempani ovat mielestäni toimineet väärin ja itse teen omien lasteni kohdalla paremmin.
Parhaani teen kuitenkin aina, niin kuin varmasti melkein kaikki. Meidän lapsemme sitten aikanaan kertovat varmasti kyllä missä kaikessa meni pieleen...
Se ei välttämättä ole minulle kivaa, koska joudun luopumaan monesta mukavasta jutusta lasten takia. En voi hillua alasti humalassa ja syöttää lapsille kärpsäsiä, vaikka miten mieli tekisi. Huoh.
Kyllähän meistä jokainen tietää, että täydellistä kasvattajaa ei ole. Miksi pitäisi itsestään selvyyksiä länkyttää...
Ja se täydellisyys on sen lukijan silmissä, joka kokee erinlaiset mielipiteet ja tavat kasvattaa uhaksi tai kokee tarvetta puolustella omia heikkouksiaan.
Jokainen myös ymmärtää, että asiat eivät ole myöskään yksiselitteisiä, mutta on helpompaa kirjoittaa musta valkoisesti, kun selventää kaikkia harmaita sävyjä.
Minä olen täydellinen kasvattaja omille lapsilleni. Miksi pitäisi olla yhtään vähempää.
mutta kieltämättä aika hyvä:) Ja mies kanssa. Ja se kieltämättä näkyy lapsista. Toki virheitä tehdään ja hermotkin joskus menee, mutta kokonaisuuteen olen kyllä tyytyväinen. Toivottavasti tämä perusta auttaa myös murrosiässä.
Olen täydellinen kasvattaja. Valitettavasti tulos ei ole täydellinen.
Tosin mä en ymmärrä, miksi joku kysyy neuvoja, jos niitä ei saa antaa?
mutta onnistunut olen joissain asioissa, kuten taaperosta saakka tietty rytmi, esim. nukkumaan mennään ajoissa, ja päiväunista pidetään huolta.
Lapset syövät terveellisesti ja monipuolisesti kotiruokaa, ei einestä.
Seuraamme koulunkäyntiä ja autamme jos jotakin ei ymmärretä läksyissä. Läksyt tehdään heti koulusta tullessa, eikä jätetä esim. iltaan.
Kuuntelemme lasten mielipiteitä ja arvostamme, rakastemme heitä, mutta emme anna lasten pompottaa meitä. Kiukuttelemalla ei saavuteta mitään. Periksi ei anneta. Lapset saavat vaikuttaa, mutta päätökset tekevät vanhemmat. Joissakin pikkuasioissa lapset saavat päättää, ja esim heidän mielipiteitään kuunnellaan esim lomamatkaa suunnitellessa.
Lapsilta vaaditaan kotitöihin osallistumista, ja aikuisten kunnioittamista ja rehellisyyttä.
Lapsille luetaan paljon, ja ulkoillaan paljon. Tuetaan liikunnallisuutta ja mielenkiinnon kohteita.
Hellyyttä on paljon. Lapset myös aina puhtaissa vaatteissa, ja suihkussa käyvät joka päivä. Hampaiden huollosta pidetään kiinni, ja sitä seurataan.
Kodissa on kiva ilmapiiri, jota ovat kehuneet jopa lasten kaverit. Koti on myös lähes aina siisti ja puhdas.>miellyttävää lapsille.
Toisaalta joskus hermostun lapsille, jos eivät tottele. Silloin saattaa äiti korottaa ääntä :( Onneksi tätä tapahtuu vain harvoin.
Pitäisi myös ahkerammin katsoa lapsen koulunperään, mmm harjoitella lapsen kanssa yhdessä vaikeita asioita. Pelkät läksyt kun ei lapselle aina riitä, joissakin lapselle vaikeissa asioissa. Pitäisi enenmmän olla semmoinen "Tiikeriäiti".
Täydelliset vanhemmat ovat huonoja valmentajia epätäydellistä elämää varten.
Olen iloinen siitä, että olen parikymppisten lasteni mielestä ollut hyvä äiti heille. Tytär on mm. sanonut, ettei hänellä ole yhtään kaveria, jolla olisi yhtä ihana äiti kuin hänellä. Puppuahan tuo oikeasti on, mutta lämmittää mieltäni.
Täydelliset vanhemmat ovat huonoja valmentajia epätäydellistä elämää varten.
Onneksi en! Täydelliset vanhemmat ovat huonoja valmentajia epätäydellistä elämää varten.
Olen iloinen siitä, että olen parikymppisten lasteni mielestä ollut hyvä äiti heille. Tytär on mm. sanonut, ettei hänellä ole yhtään kaveria, jolla olisi yhtä ihana äiti kuin hänellä. Puppuahan tuo oikeasti on, mutta lämmittää mieltäni.
Paitsi että kaikessa epätäydellisyydessäni olen täydellisin mahdollinen kasvattaja omille lapsilleni! :)
Täydelliset vanhemmat ovat huonoja valmentajia epätäydellistä elämää varten. Olen iloinen siitä, että olen parikymppisten lasteni mielestä ollut hyvä äiti heille. Tytär on mm. sanonut, ettei hänellä ole yhtään kaveria, jolla olisi yhtä ihana äiti kuin hänellä. Puppuahan tuo oikeasti on, mutta lämmittää mieltäni.
epätäydellistä elämää varten, koska he täydellisinä vanhempina tietävät, että muu maailma ei ole täydellinen.
Lapsi muuten kannattaa kasvattaa voittajaksi, koska silloin hän todennäköisesti voittaa. Silloin ei epätäydellinen elämä ympärillä ole este tai hidaste vaan muiden osa.
En töissä enkä kotona! Ehkä kotona vielä hitusen surkeampi, jos mahdollista.