Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajatuksia sinulla oli lapsiluvustanne, kun esikoinen oli vauva?
28.01.2013 |
Olimme ajatelleet miehen kanssa ennen lapsen saamista, että haluamme ainakin kolme lasta (jos luoja suo). Tämä vauva-aika on ollut aivan ihanaa, lapsi on perustyytyväinen, syö hyvin, kasvaa hyvin, nukkuu hyvin, naureskelee ja juttelee, ei ole sairastanut mitään. Motoriselta kehitykseltään hän on hieman ikäistään jäljessä, mutta se ei meitä haittaa! Kyllä aurinkoisemme saa muut kiinni jossain vaiheessa. Ja nyt, kun ainokaisemme on lähes vuoden, olemme alkaneet puhua seuraavista lapsista. Emme haluakaan enää enempää. Saimme heti kerrasta täydellisen lapsen, jonka kanssa on helppo ja ihana olla. Miksi ottaa sitä riskiä, että seuraavan kohdalla elämä olisikin yhtä taistelua ja itkua?
Mitä ajatuksia sinulla oli lapsiluvustanne raskausaikana? Entäs vauvan synnyttyä? Mikä tilanne on nyt? Miksi muutitte mielenne/miksi piditte sen samana?
Kommentit (25)
Ennen raskautta ajattelin, että haluan ison perheen. Neljä lasta kuulosti hyvälle. Vauva-aika - ja etenkin synnytys - olivat sen verran rankkoja, että ajattelin, etten kyllä jaksa tätä neljää kertaa, mutta että toinen saa tulla, jos on tullakseen. Eipä ole tullut. Esikoinen jäänee ainokaiseksi, ikää kohta 9 v.
Aina nämä tällaiset eivät ole omia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etukäteen ajattelin aina, että haluan vain yhden lapsen. Ja kävi tavallaan kuten sinulle, tämä ajatus sai vahvistusta kun lapsi tuli. Siitä tuli niin helppo, ihana ja täydellinen, etten tosiaankaan kaipaa enempää enkä halua ottaa riskiä. Jos toinen olisi vaikeampi tapaus tai elämästä useamman lapsen kanssa tulisi raskasta. En myöskään jaksa enää ikinä olla raskaana, synnyttää, synnytyksestä toipuminen, vauva-aika..
että lapsia saa tulla enemmän kuin yksi. Kolme tuli :)
Kaikki ovat omalla tavallaan "täydellisiä", ihania, kivoja lapsia. Nuorin on nyt 8-vuotias, vanhin 13.
Mies on ainoa lapsi ja on kaivannut sisaruksia, mulla kaksi vanhempaa sisarusta, jotka on aina olleet mulle tärkeitä ja läheisiä.
Sain esikoisen sen suuremmitta vauvakuumeitta, vähän että lapset kuuluu asiaan. Esikoinen oli helppo vauva, silti aloin nauttia äitiydestä vasta kun vauva täytti 1 v. Esikoisen vauvavuoden olin siis varma ettei koskaan enää, ei vaan ole mun juttu. Kun homma alkoi sujua, tulikin sitten tarve toiseen lapseen, kuopus syntyi kun esikoinen oli 2 v 3 kk. Nyt kuopus 1 v 7 kk eikä meille tule enempää lapsia. Nyt on mun aika taas elää omaa elämää, olen kohta palaamassa töihin. Lapset on ihanat ja olen tyytyväinen että toinen tuli hankittua, yksilapsisuus ei olisi sopinut meille. Mutta en halua kolmatta, koska silloin ei enää olisi mulle mahdollista tehdä niitä juttuja mitä elämässä haluan, näin luulen. Mies ehkä vielä haluaisi lisää.
Toisen lapsen vauva-ajan mentyä myimme kaikki vauvatarvikkeet pois. Muutaman vuoden päästä ajattelimme, että kyllä tässä kolmas lapsi vielä menisi. No nyt neljäs lapsikin on jo 9kk. :)