Mitä ajatuksia sinulla oli lapsiluvustanne, kun esikoinen oli vauva?

No nyt on neljäs tulossa :D

Esikoisen synnyttyä olin sitä mieltä että 3-4 olisi hyvä määrä. (Ihan hirveä synnytyksenjälkeinen vauvakuume)



Esikoista ja toista lasta (1v8kk) ikäerolla jonkin aikaa hoidettuamme totesimme olevan täysin selvä asia että tämä oli nyt tässä.

Ensimmänen oli helppo tapaus, joten meille oli luontevaa toivoa vielä toista lasta. Jos olisi ollut vaikeampi (esim. koliikki tms.), voisi tilanne olla toinen.



Nyt 18v myöhemmin meillä on 8 lasta. Suurperhettä emme koskaan ole suunnitelleet, meistä vain tuli sellainen.

Molemmilla oli se ajatus, ettei enempää lapsia välttämättä ikinä. Miehellä on edellisestä liitosta yksi lapsi, joten siinä mielessä lapsemme ei ole ainokainen.



Mies on yhä samaa mieltä, mulla on herännyt ajatus, että joskus vielä haluan ainakin toisen lapsen. Ei ihan lähivuosina, mutta ehkä viiden vuoden kuluttua. Toisaalta taas olen pitäytynyt tuossa yhden lapsen ajatuksessa, koska en tiedä, onko minusta monen äidiksi. Arvostan liikaa omaa aikaa.

saatiin ekasta raskaudesta jo kaksoset. täydelliset, jopa tyttö ja poika. silti "teimme" vielä 3 yksöstä siihen päälle sen enempää suunnittelematta. ne vaan tuli. en usko, että kukaan "tekee" siksi useamman lapsen, että aikaisemmissa olisi jotain vikaa ja vanhemmat odottaa sitä täydellistä vauvaa.

hienoa, että ap sai sen heti ekalla yrittämällä.

olimme miettineet, että ainakin kaksi lasta toivoisimme saavamme. Esikoisen ollessa vauva mieheni hetken empi toista lasta. Puhuin hänelle "järkeä" ja miltei heti hän muutti mielensä. Ajattelinkin, että hän taisi vain testata minun mielipiteeni asiasta.

Kaksi lasta saimme ja kolmattakin mietittiin, mutta ikää ja hiukan terveysongelmiakin alkoi tulla esteeksi.

Perhe-elämä on mielestäni jotenkin tasa-arvoisempaa ja hauskempaa, kun lapsia on vähintään se kaksi!

Olemme aina tahtoneet monta lasta. Nyt sillä lapsiluvulla ei ole enää merkitystä koska olemme kokeneet lapsen kuoleman. Se ei ole enää ollut meidän valintaa. Ei olisi viittä jos yksi ei olisi kuollut. Tai miten sen ottaa, meillä oli neljä lasta, sitten kolme ja taas neljä lasta. Asiakirjoihin harvemmin kirjoitamme kaikista lapsista mutta olemme viiden lapsen vanhempia.

äidin tulee järjestää sitä omaa ikaa itselleen.

kun esikoinen oli vauva, olin sitä mieltä, että ei enään ikinä yhtään lasta.



Nyt taasen suuri vauva kaipuu. ja tuo yksi rakas tuossa vain pyörii.

Esikoisen vauva-aikana olin niin hurmiossa, että halusin ehdottomasti enemmän ihania pieniä ihmisiä elämääni.



Kun toinen lapsi syntyi, totesin että minulla oli lapsiperheen arjesta ehkä pikkuisen liian ruusuiset kuvitelmat. Nämä kaksi riittävät ehdottomasti.

Heti esikoisen syntymän jälkeen ajattelin että ei yhtään olisi paras vaihtoehto. Nyt esikoinen on vanhempi ja haluan vielä toisen.

olin sitä mieltä, että 3 on hyvä lukumäärä. Mies oli kahden kannalla. Raskaus ja synnytys meni hyvin, mutta...



1. lapsi ei nukkunut hyvin, ei syönyt hyvin, ei kasvanut hyvin, ei ollut tyytyväinen mihinkään... Toisen lapsen vielä punkesimme samaan konkurssiin 1v9kk ikäerolla. Kärsimme suunnattomasta univelasta molemmat, mutta varsinkin minä. Kun vihdoin saimme yöunemme takaisin, aivojen toiminta (muisti yms.) palautui melkoisella viiveellä, vielä vuoden hyvin yöunien jälkeen huomasi kehittymistä omassa aivotoiminnassa.



Joo, ei haluttu enää kolmatta lasta, vaikka lapsemme ovatkin mitä toivotuimmat, fiksuimmat ja rakkaimmat tällä maailmassa. Molemmat lapset ovat jo koulussa.



Olemme nyt 37-vuotiaita. Kaipa me vielä voitaisiin, jos haluttaisiin se kolmaskin saada, mutta luulenpa, että muut asiat elämässä saavat nyt vuoron.

meidän esikoinen on ollut vauvasta asti vaikea ja haastava.



Ja silti haluttiin useampia lapsia :)



Nyt on neljäs tulossa jonka jälkeen sterilisaatioon, jos vain sen saan. Varmaan tehtiin siksi luottavaisin mielin lisää, ettei sieltä ainakaan vaikeampaa voi tulla.

esikoisen koliikkiaikana ajatus että tähän saa jäädä. Aika kultasi muistot ja tuli toinen. Siitä meni 9 vuotta ja tuli ihanainen iltatähti :-) Nyt on luku täynnä.

Tiedän toki sen, että mieli voi tästä vielä muuttua. Ja uskon, että meitä(/minua) saattaa ruveta vauvakuume vaivaamaan jossain vaiheessa.. Lapsi on jo iso, ja onhan nuo vastasyntyneet tosi ihania :) Mutta on tämä elämä nyt niin helppoa ja ihanaa, miksi hankaloittaa sitä?



Taitaa tuossa 8:n lapsen perheessä riittää vilskettä :D



Ja en tokikaan aloituksellani tarkoittanut, että lisää lapsia tehtäisiin siksi, että edelliset eivät olleet täydellisiä!



-AP

Myös minussa on tapahtunut muutoksia pikkulapsiaikana, olen muuttunut hitaammaksi ihan pelkästä univelasta ja koko ajan hajaantuneesta orientaatiosta johtuen. Kunhan tästä pikkulapsiajasta nyt jotenkin selviä, niin en vaan jaksa koko rumbaa uudelleen. Pikkulapsiaika on jotenkin niin intensiivistä että tätä herkkua on nyt saatu riittävästi loppuelämäksi. :)

1.lapsi oli tyttö ja synnytyksen jälkeen olin kyllä epävarma uskallanko enää toista synnyttää.

En halunnut kahta lasta lyhyellä ikäerolla ja esikoinen saikin olla rauhassa vauva ja taapero ennenkuin tuli isosiskoksi. ikäero 4,5v.

2.lapsi oli poika ja jo synnärillä päätin etten enää ikinä synnytä yhtään lasta ja päätös on pitänyt. Nyt lapset ovat jo teinejä.

Esikoinen kun syntyi puhuttiin että toinen saa tulla koska haluaa ja esikko oli 1v4kk kun toinen syntyi. Itse ajattelin että tyttö ja poika riittää, mutta nyt esikko täyttäny juuri 4 vuotta ja minä odotan neljättä lasta rv20.

Nyt tuo tyttö on 8v ja vuosia olen yrittänyt saada miestä suostumaan toiseen lapseen :( Nyt en enää tiedä, että jaksaisinko aloittaa sen rumban alusta..tunteet niin vaihtelee asian suhteen. En tiedä..pelkään, että jos ei toista lasta koskaan yritetä niin tulen katumaan asias lopun ikäni. Olen jo välillä vihainen ja surulinen siitä, että mies on välillä antanut toivoa toisesta ja sitten taas peruu puheensa. Mitä enemmän aikaa on mennyt niin sitä pelottavammalta se toinen lapsi tuntuu ajatuksena siksi, kun nyt on jo niin helppoa.

toivoin kolmea lasta ja myös hänen ollessa vauva

toivoin kolmea lasta. Esikoinen oli juuri kuvaamanne täydellinen, ihana ja helppo vauva.



Toinen lapsi olikin sitten vauvana haastavampi, mutta silti toiveena oli ne 3.



Sain 3 lasta ja pitkään oli tunne että tää on tässä, näin on hyvä.



Nyt sitten...lasten ollessa koululaisia onkin yllättäen mulla hirveä vauvakuume...