Mun just 2v täyttänyt tyttö ei sit ilmeisesti tykkää minusta, äidistään:((

Eihän tällaisia äitejä oikeesti voi olla olemassa...

Että aina joki isi isi tai äiti äiti :D Tässä vaiheessa näyttäis olevan isin perään, puolen vuoden päästä voi seurata sua vessaankin ja roikkua sussa niin että kaipaat näitä aikoja. :)



Ei noin pieni lapsi osaa "vihata" tai "inhota" ketään noin subjektiivisesti. Kyky tähän kehittyy vasta paljon myöhemmin. Vaikka siis lapsi sanoisi vihaavansa sua, koska et koskaa anna karkkia/limua/pullaa, niin ei kannata ottaa itseensä. Se on paremman puutteessa lasten tapa "haistatella" ja purkaa turhautumistaan, ei ne oikeasti vanhempiaan vihaa. :)

aina kun haluaisit iloisena halia lastasi, tai kun haet hänet hoidosta, niin toinen vaan pudistaa päätään, alkaa kirkumaan ja itkemään hysteerisesti. Ja hoidossakin jopa hoitajat tuntuu olevan enemmän tytön mieleen kuin minä, äiti! Hoitaja sai pukea tytön, minä en. AP.

lapsen isälle? Miksi sen rakkaimman pitäisi aina olla äiti? Yhtä pahalta se iseistä tuntuu, jos lapsi aina vaan roikkuu äidissä. Ylipäätään tuonikäinen kiintyy herkästi siihen vanhempaan, jonka kanssa enempi viettää aikaa. Se on ohimenevä vaihe, eikä sen pidä antaa lannistaa. Ei se tarkoita, että lapsi vihaisi sinua tai ei pitäisi sinusta, jos joku muu on hetkellisesti tärkeämpi. Ja onhan sulla se esikoinen! Tosin tuolla tavalla vaan syvennät kuilua sinun ja kuopuksen välillä, jos alat sorsia kuopusta ja turvaudut kaikessa esikoiseen. Kuule, ei ole lasten tehtävä miellyttää ja ihailla vanhempiaan - he ovat mitä ovat ja sellaisina heidät tulee hyväksyä.

nöyryyttäviä, että silläkin uhalla että tytölle tulee nyt pitempiä päiviä, isänsä saa hakea hänet AINA. Minä en enää hae, ainakaan ennen kuin lapsi tuosta kasvaa ja muuttuu. AP

Arvasin ettei täällä mitään ymmärrystä saa. Onhan tämä ihan älytön ongelma, ei kukaan muu äiti tälläistä ole varmaan saanut osakseen:(

Oletko sinä se kaksivuotias vai lapsi?!

Älä sure, kyllä tyttäresi sinusta pitää! Voisiko hakutilanteissa kyse olla pikemmin siitä, että koska tyttö luottaa rakkauteesi, hän uhmaa sinua enemmän kuin muita? Joskus olen kuullut sanottavan, että protestointi eron jälkeen kertoo juuri siitä, että lapsi osoittaa, ettei olisi oikeasti halunnut olla erossa.



Itselläni on kaksi huonoa nukkujaa, 1v. ja 3v. ja voin todella yhtyä kokemukseesi siitä, että väsymys vaikuttaa KAIKKEEN ja nimenomaan heikentävästi. Onko sinunkin mielessäsi ehkä joskus käväissyt ajatus, että on jopa vähän epäreilua, että toisten lapset nukkuvat hyvin ja vanhemmat ovat siten ilman muuta paremmassa asemassa oman jaksamisensa osalta. Aina myös hoetaan, että käyttäkää lähipiiriä apuna, mutta eihän heitäkään voi liikaa kuormittaa. Hekin ovat nykyisin yleensä työssäkäyviä ihmisiä. Ja tuntuu jotenkin ylimitoitetulta mobilisoida puoli sukua saadakseen itse nukkua päikkärit. Sitä vain sitkii eteenpäin. Asioiden hoitamiseen apua on helpompi pyytää kuin nukkumiseen. Väsymyksen vaikutuksista voisin kirjoitella ja spekuloida vaikka kuinka.



Vielä tämä: On tärkeää, että et pidä lastasi ilkeänä sinua kohtaan. Siitä ei ole kysymys. Vuorovaikutus on toki kahdensuuntaista ja te molemmat vaikutatte toisiinne. Aikuisen rankka osa on yrittää jaksaa aina käyttäytyä mahdollisimman rakentavasti pientä kohtaan. Aina se ei ole helppoa ja täydellisiä emme ole.



Toivotan kovasti tsemppiä!

Ikää oli reilut 1,5v. Muutama päivä meni ihan ok, mutta sitten alkoi mulkoilemaan minua kulmat rutussa, roikkui isissä kiinni ja äiti ei kelvannut enää mihinkään silloin kun isi oli paikalla. Ilmeisesti tyttö tajusi että se hoitoon meno onkin vähän pysyvämpi järjestely ja osoitti mulle mieltään, kun äiti ei enää olekaan kotona leikkimässä päivisin. Kyllä tuo ap menee ohi. Ota töiden jälkeen kuppi kahvia ja rentoudu sillä aikaa kun lapsi on kiinni isin lahkeessa, tuo ei nimittäin kauaa kestä ja äiti on taas in. ;)

Lapsi on vihainen sinulle, koska et ollut hänen kanssaan koko päivää vaan hylkäsit hänet hoitoon/isälle.

Kiitos sanoistasi. AP

olet päättänyt alkaa esittämään marttyyria kaksivuotiaalle lapselle, kun ei osaa olla sinulle mieliksi? Järkyttävää! Lapsi on lapsi, hän ei osaa sanoittaa vielä tunteitaan vaan tuo ne esille tavoilla, jotka ei aina meidän aikuisten logiikalla ole ihan suoraviivaisesti ymmärrettävissä. Todennäköisesti on kysymys siitä, että olet ollut lapsesi ensisijainen hoitaja tähän saakka ja nyt kun olette erossa, on lapsellasi vaikeaa ymmärtää mistä on kyse. Pelkää ehkä sinun katoamista, hylätyksi tulemista, mikä tulee esille tällä tavoin. Sinun tehtäväsi on osoittaa lapselle, että olet se edelleen se sama turvallinen (toivottavasti...) aikuinen ja äiti. Sinua ei saa hetkauttaa lapsen mielen osoitus, vaan toimit aivan normaalisti kuten aiemminkin.

Mä oon 3v:n yh-äiti eikä epäilystäkään etteikö lapseni tykkäisi minusta. Meillä on aika yleistä tuollainen että etenkin pitkän päivän jälkeen hän osoittaa mieltään ignoraamalla minut täysin; ei tule syliin, ei muka halua kotiin äidin kanssa, ei saa halia, juoksee karkuun, joskus päiväkodin tädin luokse.



Toisinaan jos lapsi on ollut esim. isänsä kanssa kotona päivän hän suhtautuu aluksi minuun kuin ilmaan, ja oikein näyttää kuinka antaa kaiken huomionsa isälle. Koko homma päättyy raivokohtaukseen ja hirveään kiukutteluun jonka jälkeen istuisi sylissä ja suukottelisi vaikka kuinka kauan.

Tuokin lapsen kiukkuaminen hoidosta pois hakiessa on vain lapsen mielenosoitus siitä että hänet on jätetty hoitoon. Ikävä purkautuu tuollakin tavalla. Toisen lapsemme kummion päiväkodissa töissä. Hänen kanssaan asioista juttelin, kun sanoin että meidän hoitotäti kohta luulee et kotona kaltoinkohdellaan kun tyttö ei meinaa suosiolla lähteä. Tuokin menee ajan kanssa ohi. Relax ap!

Toiset lapset näyttävät näin sen pahan mielen ja ikävän hoitoon jäämisestä.

on aina ihan itku kurkussa kun joutuu menemään äidilleen. Aina puhuu, että äiti on inhottava ja äiti ei ole kiva, äiti vain huutaa jne. Yhtään positiivista sanaa äidistä en ole tytön suusta kuullut.



Toinen lapsista taas on aina ihan innoissaan menossa takaisin äidin luo. Tämä lapsi on kuulemma aina ollut äidin lellikki, 5v esikoinen taas ollut aikaan kuulemma pettymys kun olikin tyttö, nuorempi on poika ja siten äidin suosikki ja edelleen "vauva" vaikka on jo siis nelivuotias. Luulen, että äiti suosii aika reippaasti tätä nuorempaa ja 5v tuntee olonsa jotenkin epäkelvoksi, kenties äiti on asennoitunut negatiivisesti häntä kohtaan.



Ap:lle vaan ajatuksia herättämään tämä.

olet päättänyt alkaa esittämään marttyyria kaksivuotiaalle lapselle, kun ei osaa olla sinulle mieliksi? Järkyttävää!

ja ymmärrän ap:n tunteet täysin,jos ei ole aikaisempaa kokemusta taikka tietoa että näinkin voi lapsi käyttäytyä.Luulen myös että lapsi on sinulle vihainen,kun et olekaan hänen kanssaan kaiken aikaa,ja menee kyllä ohitse.Tsemppiä.

voikin selittää sillä että tyttö kokee minun hylänneen hänet kahden vuoden kotonaolon jälkeen. Mutta nuo muut tilanteet kun tulen kaupasta, töistä tms. eikä lapsi näytä ilahtuneelta. Mutta kun isänsä tulee töistä, on tyttö aivan tohkeissaan ja haluaa syliin. Tätä on jatkunut jo ainakin puoli vuotta, hoito/hakuongelmat on uusia. Kiitos vastauksista, sain paljon ajateltavaa. Ja myös tuntuu hieman positiivisemmalta nyt. Olen edelleen sitä mieltä, että tytöllä on paljon vahvemmat tunteet isäänsä kohtaan jostain syystä, mutta toivotaan, että tilanne edes hieman parantuisi minunkin osalta. Olen lapsellinen ehkä, mutta väsymys tekee mielen herkäksi varsinkin omaa lasta koskevissa asioissa:( AP

Onko tämä provo?



Etkö ole ikinä kuullut, että lapset eivät yleensä halua lähteä päiväkodista kotiin, vaikka ne aamulla eivät haluaisi jäädä sinne? Etkö ole kuullut, että lapsi protestoi eniten sille, jonka tuntee lähimmin?



Päiväkotiin on kiva jäädä leikkimään, kun äitikin on jo tullut paikalle hakemaan.



Lapsi protestoi, koska haluaa huomiota, tajuaa että on sittenkin ollut päivän aikana ikävä äitiä ja siksi alkaa kirkumaan, huutamaan mitä vain.

ET SAA olla siitä lapselle vihainen, muuten vajoat 2-vuotiaan kanssa samalle tasolle.

Lapsen pitää saada luottaa äitiin, äitiin joka ei hylkää vaikka lapsi löisi tai haukkuisi äitiään. Lapsi testaa nyt sua.



Anteeksi vain, mutta olet todella itsekeskeinen, jos et sen takia, että 2-vuotias ei osoita sulle rakkautta siten kuin sinä haluaisit, lopetat hakemasta lastasi päiväkodista.

Sittenhän lapsi ainakin luulee, että et halua olla hänen kanssaan.



Ymmärrän kyllä tuon mielipahasi, mutta se vain kuuluu vanhemmuuteen, että ne lapset eivät aina ryntää halaamaan meitä aikuisia, niin kuin me haluaisimme :)

On vihainen ja surullinen siitä kun ei ole sinua nähnyt pitkään aikaan (esim. jos tulet myöhään töistä kotiin), ja noilla tempuillaan yrittää selvittää rakastatko häntä.

Siitä siinä vain on kyse.

Mulla esikoinen, joka ei ole koskaan ollut äidin kulta. Mutta kun tulee ongelmia niin soitetaan vieläkin parkuen äidille. Ikää jo yli 20v. tällä tytöllä. Onhan se toki ollut matkan varrella tosi raskasta ja hammasta on saanut purra monet kerrat. Mutta tärkeintähän miten lapsi on saanut kasvaa. Äitihän on vähän niinkuin maa, josta lapsi ponnistaa. Toiset vaan tallaa kipeämmin kuin toiset.