Ihan posliinit mammat + teini-ikää lähestyvä tytär

Todella aiheellinen kysymys!

Mulla on kohta 15-vuotias tyttö ja olen itse ajellut kaikki karvani. Mielestäni alapääkarvat ei ole saatanasta, eikä niissä ole mitään vikaa. Olen vain itse mielummin ilman. En ole ohjeistanut tytärtäni ajelemaan karvojaan, eikä hän niitä ajelekaan. En ole myöskään ohjeistanut häntä ajelemaan kainaloita, mutta niin hän kuitenkin tekee. Karvoitus on mielestäni jokaisen yksityisasia, eikä tyttöreni karvoitus kuulu minulle millään tavalla. 

Mulla on 12v tytär ja olen liki posliini itse 38v kunnianarvoisassa iässä. Vielä ei ole mitenkään keskusteltu aiheesta, mut jos puheeksi tulee, niin kerron, että jotkut naiset viihtyvät karvattomina, ja itse kuulun heihin. 

Kertoi vain missä höyliä on ja karvoja saa ajella jos haluaa. Ja toisin kuin täällä av-palatalla luullaan, en häpeä äitini posliinipimpsan takia omia karvoja, en saanut traumoja ja en aja hysteerisesti omia karvoja pois.

Miksi ap kuvittelet, että posliininaiset ovat psykopaatteja?



(ps. kerrotkonuo samat asiat teinityttärelle kainaloiden ajamisesta tai kulmakarvojen nyppimisestä?)

Vaikka en olekaan posliini ;) Välillä vaan tuntuu, että puolet täällä av:llakin pitää niitä karvoja niin saastaisina ja epänormaaleina, että pois alta.



Niinpä tuli mieleen tällainen ristiriitainen tilanne, johon broilerimamma voi joutua jossakin vaiheessa. Ja kovin kiinnostavaa olisi tietää, miten mamma tilanteen ratkaisee omasta mielestään oikein (painaako vaakakupissa kuinkakin paljon ne "hygieniasyyt", kun omasta tyttärestä kyse).

vai syntymäilkeäkö olet?

Ei mitään ongelmaa. Mä olen ostanut tytöilleni höylät ja opettanut ajamaan kainalokarvat. En mä tee mitään suurta asiaa mun posliinista.

Mä itse olen posliini sen takia, kun se tuntuu paremmalta. Inhoan karvoja.

jotka tarvitsevat karvaa muniakseen.

En ihan itse ymmärrä näitä viittauksia hygieniasyihin nyky-Suomen oloissa.

Olen vaan yleensäkin kiinnostunut ihmisten, jotka ovat kovin jyrkästi jostakin asiasta jotakin mieltä, tavasta soveltaa periaatteitaan tai luovia ristiriitaisissa tilanteissa.



Saa sitä henkiseksikin sairaudeksi tai syntymäilkeydeksikin nimittää. Itse olen kutsunut vaan uteliaisuudeksi ja kiinnostukseksi erilaisia mielipiteitä kohtaan.



Kukaan posliini (tai majava) ei voi pakottaa tai painostaa toista ihmistä samaan, mitä on itse. Mutta äiti-tytär tilanne on siitä erilainen, että omaa lastaan luulisi edes hieman kannustavan suuntaan, jota itse pitää oikeana.

nyt voit jopa saada vastauksia... jos eivät lue noita sun aiempia *** niin tosissaan :)

Jokaisen joka neuvoo lapselleen, että karvat VOI AJAA pois, kannattaa miettiä että se on selvä kehoitus. Miksi ette sano, että aikuistuessa kasvaa karvat eikä niitä tarvitse ajaa pois?

Ettekö te edes tiedä että syystä ne karvat sinne pilluun tulee ja poisajamalla häiritään alapään luonnollista suojaa. Tuskin teistä kukaan kehottaa repimään kulmakarvoja ja silmiripsiä pois sillä ne suojaavat silmiä?

up

Up

Ap, nyt lääkkeet nassuun ja netti kiinni.