Onko mitään tapaa kysyä loukkaamatta vanhemmalta, onko lapsensa ns. erityislapsi?

Lapsen harrastusryhmässä on eräs poika, joka terrprisoi muita ja vie vetäjiltä vähintään 75 % koko ryhmän ohjaamiseen käytettävästä kapasiteetista, kun tätä sankaria pitää komentaa, viedä jäähylle, pidellä kiinni rauhoittuakseen yms. Harrastuksen lopettaminen on meillä tuon takia jo lähellä. Toisaalta, jos tietäisin, että lapsella on oikeasti jokin ongelma (lue dg), suhtautuisin tilanteeseen ehkä vähän kärsivällisemmin. Mutta onko olemassa mitään diplomaattista tapaa saada asiaa selville?

mutta eikö se häiriö olisi ihan yhtä paha riippumatta siitä onko diagnoosi vai ei? Jos pitää paikkaansa että 75% ohjaajien kapasiteetista menee tuon yhden pojan kanssa pelaamiseen niin ohjaajien kyllä pitäisi tämän pojan vanhemmille ilmoittaa ettei heillä ole voimavaroja pitää häntä ryhmässä.

Vai vaan osoittavan hiljaista paheksuntaansa ja hylkimistään lastasi ja sua sen kasvattajana kohtaan?

jotkut loukkaantuu aina, toiset ei koskaan. Etkä voi etukäteen tietää. Varsinkin tollainen "käytöshäiriö" on vaikea, suurin osa varmaan loukkaantuisi.



Omalla lapsella kun on motorisia ongelmia, en ole koskaan kokenut loukkaavaksi tuollaisia kysymyksiä. Mutta monet erityislasten äidit on (mielestäni liian) herkkiä kysymyksille, riippumatta diagnoosista.

Jos koet, että lapsesi ei saa ryhmässä tarpeeksi hyvää ohjausta, sinun pitää puhua siitä ohjaajille/ valmentajille eikä tuon lapsen perheelle. Voitte myös vaihtaa harrastusryhmää.

olevan ap:lle vaivaksi. Mutta miten lapsesi viihtyy harrastuksessaan?



(tää on kyllä provo, kohta nousee myrsky)

Jos koet, että lapsesi ei saa ryhmässä tarpeeksi hyvää ohjausta, sinun pitää puhua siitä ohjaajille/ valmentajille eikä tuon lapsen perheelle. Voitte myös vaihtaa harrastusryhmää.

Ai että tuon yhden huonostikäyttäytyvän pojan takia pitäisi muiden lähteä harrastusryhmästä pois? Aikamoista. Olisiko mielestäsi oikeudenmukaista, jos kyseessä olisi oma lapsesi?

Aika idari saa olla se e-lapsen vanhempi joka vastaa vetoamalla tietosuojaan..????

eikö ole ohjaajien tehtävä ilmoittaa tämän lapsen vanhemmille, että heidän pitää tulla itse tueksi tai etsiä lapselle sopivampi ryhmä.

Jos lapsella on oikeasti diagnoosi, niin viisaat vanhemmat kertovat asiasta yhteisesti sekä muille ryhmän lapsille että muiden vanhemmille, esim. harrastuksen alussa. Selittää millä poikkeavalla tavalla lapsi käyttäytyy ja mistä se johtuu ja miten muiden kannattaa suhtautua asiaan.



Monet vaan ei ikävä kyllä näin tee, ja siksi syntyy entistä enemmän ennakkoluuloja ja negatiivista tunnelatausta erityislapsia kohtaan.



(itselläni siis myös erityislapsi)

eikö ole ohjaajien tehtävä ilmoittaa tämän lapsen vanhemmille, että heidän pitää tulla itse tueksi tai etsiä lapselle sopivampi ryhmä.

Tätä ei ainakaan kannata sanoa...

http://www.hp.partio.fi/lyhyesti/2012-11-02_uusin_tapla_paneutuu_erityi…

Vieraan lapsen asiat ja mahdolliset diagnoosit eivät kuulu muille. Ohjaajat ovat tietenkin vaitiolovelvollisia ja olisi todella epäkorrektia mennä kysymään lapsen vanhemmilta. Jos pohdit asiaa, huomaat sen varmasti itsekin.

Itse en loukkaantuisi jos asiallisesti kysyttäisiin. Olisin kyllä vastaavassa tlanteessa mukana harjoituksissa lapseni avustajana, mikäli mahdollista.

t. erityslapsen äiti itsekkin

ei jollain harrastuksen ohjaajalla ole mitään vaitiolovelvollisuuksia. Kouluilla on ja päiväkodeilla ja lääkäreillä, mutta ei harrastusten ohjaajilla. Eikä kaikki erityislasten vanhemmat edes kerro ohjaajille mitään, vie vaan lapsensa harrastukseen ja toivoo, että ne pärjää siellä. Tietoja ei haluta antaa, koska ei haluta, että lapsi leimaantuu.



Se nro 5, erityislapsen äiti

eikö ole ohjaajien tehtävä ilmoittaa tämän lapsen vanhemmille, että heidän pitää tulla itse tueksi tai etsiä lapselle sopivampi ryhmä.

että jos lapsi ei pärjää ryhmässä, niin äiti voisi tulla sinne ryhmään mukaan.

Meillä oli samanlainen tilanne, kun lapset oli pienempiä. Ryhmästä oli jotkut uhanneet lähteä riehuvan lapsen vuoksi, jolloin vanhemmille laitettiin tiedote, että lapsen pitelemiseksi yritetään keksiä lisää keinoja.

Minä satuin riehujan äidin kanssa juttusille ja sanoin, että itsekin olen joskus ollut lapsen mukana ryhmässä, että kyllä sinne voi mennä, jos tilanne sitä vaatii. Niin tämä äiti vastasi, ettei hänen sinne kannata mennä, sillä silloin lapsi riehaantuu vaan vieläkin enemmän.

Olin aivan pöyristynyt. Jos äiti ei saa omaa lastaan järjestykseen, niin miten ihmeessä hän voi olettaa, että niillä 18-vuotiailla ryhmän ohjaajilla olisi mitään mahdollisuuksia onnistua!!!

Minä satuin riehujan äidin kanssa juttusille ja sanoin, että itsekin olen joskus ollut lapsen mukana ryhmässä, että kyllä sinne voi mennä, jos tilanne sitä vaatii. Niin tämä äiti vastasi, ettei hänen sinne kannata mennä, sillä silloin lapsi riehaantuu vaan vieläkin enemmän.

Olin aivan pöyristynyt. Jos äiti ei saa omaa lastaan järjestykseen, niin miten ihmeessä hän voi olettaa, että niillä 18-vuotiailla ryhmän ohjaajilla olisi mitään mahdollisuuksia onnistua!!!

Aika monet erityislapset menevät nimenomaa omien vanhempiensa seurassa aivan sietämättömiksi. Ylimääräinen aikuinen voi olla hyvä saada avuksi, mutta oma äiti ei usein ole hyvä vaihtoehto. Siinä joutuu koko porukka seuraamaan äiti-lapsi -showta.

Vedän itse harrastusryhmää, jossa on oma erityislapseni mukana. Silloin, kun hän alkaa riehua, se on aina joku muu ohjaajista, joka ottaa hänet komentoonsa. Minä hoidan sen muun porukan, ongelmitta.

lapseni erilaisuudesta. Tosin lapseni sairaus on sellainen, että hän ei koskaan aiheuta muille haittaa tai häiriötä. Olen kyllä törmännyt toidenlaisiinkin perheisiin, jotka piiloittelevat asioita ja kyllä ymmärrän heitäkin.

Minustaon tuntunut vain hyväältä, jos joku muu vanhempi on ottanut asian puheeksi ja olen saanut kertoa oikean tolan lapsestani, ettei turhat juorut lähde vellomaan. Olen myös niin tottunut puhumaan lapsestani, ettei kysyminen tunnu minusta tunkeilevalta.

Erityislapsi on ja erittäin vittumainen tapaus jos vieras aikuinen on hänestä vastuussa. En tahdo pilata muiden maksettuja treenejä.

Noilla tiedoilla on selvää että erityislapsi. Joko neuropohjalta tai traumapohjalta.

Eiköhän tuo ongelma ole jo ratkaistu. Aloitus on yli kymmenen vuoden takaa.