Voiko kolmekymppinen kouluttamaton vielä menestyä työelämässä?
Haluaisin työn, joka olisi paitsi palkitseva niin myös haastava. En pelkää vastuuta.
Elämä on mennyt miten on, erilailla kuin muilla ja olen nyt 30-vuotiaana vielä vailla ammattia. Mietin joskus, että menikö se menestys-juna jo?
Kommentit (30)
Herää tähän päivään ap, tänä päivänä ihmiset lähtee hankkimaan jopa akateemista koulutusta nelikymppisenä eikä ikä ole rajoite juuri millekään!
Sinulla on mahdollisuudet ihan mihin vaan, kunhan vain et itse niitä pilaa sillä ettet edes tosissasi yritä haaveitasi tavoitella kun vaan surkuttelet itseäsi kun olet niin "vanha".
hankit hyvän koulutuksen. Vielä ehtii.
Tai jos olet luova ja kekseliäs ja perustat itse menestyvän yrityksen.
Muuten juna meni jo.
työ ei anna enempää kuin mitä sille itse antaa.
Mieheni meni iltalukioon vasta 25-vuotiaana ja valmistui yliopistosta 35-vuotiaana.
Vai onko sinulla hankittuna työn kautta ammattitaito, jonka varaan voisit ryhtyä esim yrittäjäksi?
Sun ikäiset aloittelee silloin toimareina, ja heikommillakin on jo kymmenen vuoden työkokemus ja verkostoituminen takana.
Mahdollista menestyminen tietysti on mutta kestääkö pää. Joudut olemaan aina yksin ja poikkeava koska koko urasi tulet olemaan ikäisiäsi jäljessä.
Ei työelämässä ketään kiinnosta koulutus, ellei johonkin tehtävään vaadi laki pätevyyttä. Kokemus on ainoa, jolla on väliä.
Sun ikäiset aloittelee silloin toimareina, ja heikommillakin on jo kymmenen vuoden työkokemus ja verkostoituminen takana.
Mahdollista menestyminen tietysti on mutta kestääkö pää. Joudut olemaan aina yksin ja poikkeava koska koko urasi tulet olemaan ikäisiäsi jäljessä.
Nykypäivänä ihmiset voi vaihtaa alaa vielä 50-vuotiaanakin.
Muualle olet mielestäni liian vanha.
Vähän se meni josset perusta yritystä ja se onnistuisi?
Minä tunnen paljon kolmekymppisiä, joiden pitää aloittaa työelämässä alusta, koska entinen työ on mennyt alta ja työnäkymät ovat heikot. Jotkut hankkivat uuden koulutuksen, jotkut hankkivat eri alan töitä. Elämä vaatii monilta muutosta ja joustavuutta kun yhteiskunta ja työtilanne muuttuu, eikä silloin voi ajatella olevansa mihinkään liian vanha.
on suunnilleen ikäisiäsi, joten tuskin tunnet itseäsi siellä mitenkään poikkeavaksi. Varmaan riippuu alasta, onko jo liian myöhä menestykseen - ja mitä pitää menestyksenä. Mutta ihan kelpo työpaikan tulet kyllä varmaankin saamaan kouluttauduttuasi, jos sitä tarkoitat. Ja voithan toki menestyä myös ammattikoulu- tai AMK-pohjalta. mOnelle riittävä menestyminen on se että pääsee töihin ja saa säännöllistä palkkaa.
joku juna olisi mennyt jo. Kaikki on avoinna edessä, sen kun valitsee haluamansa tien.
Mutta ehkä tämä tunne johtuukin siitä, että lähipiirissäni suurin osa on aloittanut opiskelut tai työt vasta päälle 3-kymppisenä. Ensin ovat opiskelleet ja sen jälkeen perustaneet perheen ja hoitaneet lapset kotona.
Muualle olet mielestäni liian vanha.
Vähän se meni josset perusta yritystä ja se onnistuisi?
Minä opiskelin diplomi-insinööriksi aloittaen 37-vuotiaana esimerkiksi, sitä ennen olin hoitoalalla...
ja luonut menestyvän uran. Eikä välttämättä mitään yliopisto-opintoja tarvitse, menestymiseen on muitakin väyliä. Ainakin, jos on vähänkin halua ja kykyä tehdä jotain muutaki kuin toimistotyötä.
Elämässä mikään ei ole mahdotonta:) Terveyttä ja onnea sinulle:)
mutta se johtuu VAIN siitä, että harva noheva on vielä tuossa iässä tuossa tilanteessa. Jos olet hyvä tyyppi, niin kyllä sut valmistuttuasi huomataan. Ei kukaan tule sanomaan "mutta kun olet 35, etkä 25, niin ei me sua oteta".
Jos mielessä on ala, joka kiinnostaa, lähde heti opiskelemaan/muuten suuntautumaan sille, mieti suunnitelma miten voisit päästä tavoitteeseen vaikka vähän kerrallaan. Kyllä onnistuu eikä ole myöhäistä.
Itse opiskelin nuorena väärälle alalle ja kiertelin erilaisia lyhytaikaisia työpaikkoja, 3-kymppisenä olisin halunnut lähteä yliopistoon mutta kuvittelin olevani liian vanha. Sitten kun vihdoin tajusin että ihan hyvin olisin voinut opiskella silloin muutaman vuoden, tuli lapset, talonosto ym. kuvioihin ja kaikki on taas jäissä. Nyt olen melkein 40 v, ja onneksi pääsin unelmieni työhön muuta kautta (opinnot puuttuu mutta kokemusta karttuu) ja ehkä mä vielä opiskelenkin sen tutkinnon kun lapset on vanhempia.
Ei myöskään kannata liikaa surra opintojen puuttumista. Se saattaa joskus vaikuttaa palkkaan ja omaan itsetuntoon, mutta yleensä ihmiset on enemmän kiinnostuneita siitä mitä osaat kuin jostain menneistä opinnoista.
Tsemppiä!
Tosiasia on, että tässä markkinatilanteessa työpaikat menee niille joilla on parhaat meriitit, eli koulutus ja työkokemus. Jos sulla ei ole kumpaakaan, et suorilta pääse mihinkään korkean tason töihin. Duunarihommiin voit toki hakea, mutta kyllä jo esim perusmyyjän hommiin tarvitaan joku koulutus. Aloitat pohjalta ja etenet määrätietoisesti, niin mahdollisuudet on vaikka mihin. Työtähän se vaatii mutta that's life.
Turhaan nostelet joidenkin tsemppivastausten toivossa, jos et osaa tulla tarkentamaan kysymystäsi. Vai oliko tämän tarkoitus kerätä sulle epärealistista kannustusta tyyliin taivas on rajana, koulutus ja työkokemus on turhia?
Mutta mitä olet itse valmis tekemään tavoitteeseen päästäksesi? Onko sinulla valmiuksia kouluttautua? Tarkoitan tällä mm. lukemisen, kirjoittamisen, tiedon omaksumisen taitoja, tietoteknisiä taitoja ja sosiaalisia taitoja.