Kokemuksia erityiskoulusta kaivataan

Kiitos kovasti vastauksista!



Jotenkin vain pelottaa lapsen meno erityiskouluun. Kiusataanko paljonkin jne. Onhan se kuitenkin erityiskoulu.



Poika itse onneksi ottaa yllättävän koulun vaihdoksen hyvin. Hänestä on kovin jännää, että taksi tulee hakemaan hänet joka päivä kouluun =) Minua taasen huolestuttaa enemmän tai vähemmän.

Kiusaamista on ollut, mutta ei mitään kovin vakavaa. Lähinnä sanallista ilkeilyä, joka ei aikuisen korviin kuulosta kovin pahalta, mutta lapselle on tullut pelkoja.



Opettaja ja avustajat ovat motivoituneita työhönsä, ja koulussa on rento ilmapiiri. Olemme kaikki (minä, mies ja lapsi) iloisia siitä, että lapsemme pääsi juuri tuohon kouluun.

aika paljon koulusta ja luokasta/opettajasta. Ja varmaan myös se, vaikuttaa minkä tasoisia oppilaita luokalla on ja mikä on heidän diagnoosinsa.

Ulkomamma ihan pihalla :(

oppilaille, jotka eivät syystä tai toisesta pärjää yleisopetuksessa. Syynä voi olla esim. kuulovamma, liikuntavamma, oppimisvaikeudet, kehitysvamma, dysfasia, ADHD, ADD, Asperger tai Autismi.

meidän lapsen kohdalla harkitaan myös erityiskoulua. Me vanhemmat emme ole niinkään innistuneita asiasta. Lähinnä minua huolettaa se, että siellä on seassa näitä moniongelmaisia joilla kotona päihdeongelmaisia vanhempia, pahoinpitelyä jne jne (mikä ei tietenkään ole lapsen syy) mutta niillä lapsialla on jo aika erilainen katsomus maailmaan kuin niin sanotuista tavallisista oloista tulevilla lapsilla. He ovat nähneet liikaa ikänsä nähden, tappeluita, seksiä, pahoinpitelyitä jne. En haluaisi, että meidän, vielä niin viattomalle lapsellemme, puhutaan tai kerrtotaan niitä juttuja noin pienenä.

että moniongelmaisista perheistä tulevia lapsia on myös ns tavallisilla luokilla.

Erityisluokalla puolestaan on paljon lapsia, joiden vanhemmat varmastikin mahtuisivat käsitykseesi normaalista.

Lisäksi nykyään käytetään myös integrointia, jossa ns. tavallisella luokalla opiskelee 1-2 erityisoppilasta.

meidän lapsen kohdalla harkitaan myös erityiskoulua. Me vanhemmat emme ole niinkään innistuneita asiasta. Lähinnä minua huolettaa se, että siellä on seassa näitä moniongelmaisia joilla kotona päihdeongelmaisia vanhempia, pahoinpitelyä jne jne (mikä ei tietenkään ole lapsen syy) mutta niillä lapsialla on jo aika erilainen katsomus maailmaan kuin niin sanotuista tavallisista oloista tulevilla lapsilla. He ovat nähneet liikaa ikänsä nähden, tappeluita, seksiä, pahoinpitelyitä jne. En haluaisi, että meidän, vielä niin viattomalle lapsellemme, puhutaan tai kerrtotaan niitä juttuja noin pienenä.

suurin osa erityiskoulujen oppilaista tulee ihan normaaleista perheistä. He vain tarvitsevat sosiaalisten- tai oppimisvaikeuksien tai liikunta- tai kehitysvamman vuoksi yksilöllistettyä opetusta tai pienempää ryhmää.

erityiskouluissa ole yleensä kaikki peruskoulun luokat ykkösestä ysiin? Ja yläluokillakin on luokanopettajajärjestelmä?

ammattitaitoinen, motivoitunut henkilökunta, riittävästi valvontaa, hyvin toimiva yhteistyö kuntoutuksen, päivähoidon ja kuljetusten kanssa. Ei voi moittia mitään.

meidän lapsen kohdalla harkitaan myös erityiskoulua. Me vanhemmat emme ole niinkään innistuneita asiasta. Lähinnä minua huolettaa se, että siellä on seassa näitä moniongelmaisia joilla kotona päihdeongelmaisia vanhempia, pahoinpitelyä jne jne (mikä ei tietenkään ole lapsen syy) mutta niillä lapsialla on jo aika erilainen katsomus maailmaan kuin niin sanotuista tavallisista oloista tulevilla lapsilla. He ovat nähneet liikaa ikänsä nähden, tappeluita, seksiä, pahoinpitelyitä jne. En haluaisi, että meidän, vielä niin viattomalle lapsellemme, puhutaan tai kerrtotaan niitä juttuja noin pienenä.

Niin se tuskin on heti leima ongelmaperheestä.

Jos tätä ketjua joku vielä jälkikäteen lukee, kannattaa harkita tarkoin, laittaako lapsen erityiskouluun vai ei. Kannattaa ainakin ottaa tarkkaan selvää, miten lapsi tosiasiassa viihtyy koulussa. Tunnen lähipiiristäni henkilön, joka  oli erityiskoulussa, hänellä on Aspergermaisia piirteitä ja vaikeuksia oli erityisesti matikassa. Silti hän on nyt myöhemmin suorittanut normaalin ammattikoulun. Hänen elämänsä on mennyt pilalle erityiskoulun takia - häntä kiusattiin koko koulun ajan, eivätkä vanhemmat tietäneet siitä mitään. Jos jotakuta alettiin lyödä nyrkeillä koulunpihalla, opettajat käänsivät katseensa. Nyt hän on työkyvyttömyyseläkkeellä, eikä ole vieläkään toipunut vuosikausien kiusaamisesta ja erityiskouluun joutumisen vuoksi johtuvasta itsetunnon laskusta. 

Tässä mielenkiintoinen kirjoitus liittyen aiheeseen:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-timo-saloviita-siirto-erityisopetukseen-on-lapsen-syrjimista

Meillä on lapsi erityiskoulussa, en voisi kuvitellakkaan tavalliselle luokalle, en edes avustajan kanssa sillä vaikeudet ovat sen verran suuret. Lapsella on kavereita ja ihana motivoitunut opettaja. Kiusaamista on esiintynyt muutaman kerran, mutta asiaan on heti puututtu tiukasti ja saatu se loppumaan.

Luulen, että itsetunto ongelmat ovat suuremmat lapsella joka vertaa itseään koko ajan ns.normaaleihin lapsiin kuin lapsiin jotka ovat samalla tasolla.

Meidän erityisoppilas on ainakin ihan tavallisesta perheestä. 

Mä olen erityisluokanopettaja ja kyllä sitä mieltä että jos lapselle erityiskoulua suositellaan niin siihen kannattaa ehkä tarttua. Sellaista ei tedhä heppoisin päätöksin, vaikken nyt diagnoosia tiedäkään. Molemmissa on tosi hyviä ja tosi huonoja puolia. Riippuu paljon siitä millaisen opettajan saatte (todennäköisesti hyvän ja ammattitaitoisen erkan) ja pienen ryhmän. Isossa luokassa erityisoppilas jää valitettavasti yleensä jalkoihin. Ellei sitten ole itse muita häiritsevä ja toisten oppimisen mahdottomaksi tekevä. Kannattaa olla avoimesti yhteydessä uuteen kouluun ja jutella heti opettajan kanssa sun/teidän peloista. Ja muistakaa että erityiskoulusta voi palata tavalliseen kouluun jos tilanne muuttuu. 

Meillä on lapsi ollut reilu viisi vuotta erityisluokalla ja aivan upeasti on mennyt. Lapsella on paha lukihäiriö ja hahmottamisessa ongelmia, muuten hän on aivan tavallinen, iloinen, innostunut ja parhaansa ehdottomasti tekevä lapsi, josta kaikki pitävät. Koulu on myös vaihtunut kerran, alussa hän oli pienryhmässä, joka oli integroitu normaaliin luokkaan, nyt kunnon pienryhmässä.

Kiusaamista ei ole ollut kertaakaan, muut oppilaat ovat samanlaisia, mukavia ja huumorintajuisia ystäviä, kaikki täysin normaaleista perheistä. Opettajat ovat luokalleen ja oppilailleen omistautuneita ja heidän kanssaan on yhteistyö sujunut ongelmitta, myös avustajista on tullut lähes ystäviä meille.

Niinkuin tavallisiakin kouluja ja paljon riippuu opettajan jaksamisesta. Riippuu siitäkin, millainen oma lapsi on. Meillä osui koulu, jossa oli paljon kiusaamista siitä huolimatta, että opettajat ja rehtori tekivät parhaansa ja oli kaikenlaista nollatoleranssia virallisesti. Se ei vaan estänyt jatkuvia tapahtumia tapahtumasta. Puuttuminen tuli aina vasta jälkikäteen -tietysti, etukäteen kun ei ole min puuttua. Ja meidän lapsi ei osannut yhtään väistää eikä varoa, joten jäi aina jalkoihin kun jollekulle tuli aggressio. Mut jos olisis ollut sosiaalisesti vähän kykenevämpi tapaus, asiat ois ehkä olleeet ihan toisin.

Joissa touhu on paljon rauhallisempaa.

koulu on muuten ns. tavallinen, mutta siinä on myös useita erityisluokkia. lapsella menee koulu hyvin, on kavereita ja ammattitaitoiset opet ja avustajat.