Miten pärjäätte ilman miestä? Mä en pärjäis!

Miten tuun pärjäämään...



Mies lähti eilen käveleen ja mä en sitä voi uskoa.. :(

Miten tuun pärjäämään...

Mies lähti eilen käveleen ja mä en sitä voi uskoa.. :(

Olen aika erakko luonne, en kaipaa toista ihmistä tai itse asiassa toinen aikuinen samassa asunnossa häiritsee ja stressaa minua. Seksiäkään en kaipaa kun olen aseksuaali.

En osaa edes kaivata noita asioita jotka mainitsit. Saan iloni ja hyvän oloni ihan eri jutuista. Ennen elämäni oli yhtä antamista mutta nyt saan keskittyä omaan hyvinvointiini.

tollanen mies kun sulla ap.



Se ei oo koskaan hieronu mua, eikä nykyään pidä hyvänä edes.



Eikä todellakaan hoida yhtään mitään kotona.



Pärjäisin vallan mainiosti ilman tuota vätystä. Varmaan paremminkin kuin sen kanssa.

En osaa edes kaivata noita asioita jotka mainitsit. Saan iloni ja hyvän oloni ihan eri jutuista. Ennen elämäni oli yhtä antamista mutta nyt saan keskittyä omaan hyvinvointiini.

Ja sikäli pärjään aika heikosti ilman miestä. Olis myös todella hienoa, jos talossa olis joku joka ymmärtää teknisistä laitteista ja on vahvempi kuin minä (tiedän kyllä et kaikki miehet ei ole näissä asioissa omimmillaan, tai no mua vahvempia ovat kyllä varmasti kaikki täysikäiset terveet miehet). Itse hanskaan paremmin keittiö- ja pyykkäysjutut.



Kaikista eniten kaipaan miestä kuitenkin seksiin. Et olis yksi ihminen, jonka kanssa himoittaisiin toisiamme ihan tajuttomasti ja voisimme omistaa elämämme sille, että kehitämme yhdessä MEILLE täydellisen seksielämän, josta kumpikin nauttii ja opettelemme tyydyttämään kumpikin toisemme niin hyvin kuin mahdollista. Irtoseksiä saa kyllä helposti, mut se ei ole kuitenkaan sama asia kuin olla ihmisen kanssa, jota todella rakastaa ja kunnioittaa ja jonka kanssa seksielämäkin voi olla elämänkestävä seikkailu.



Jos mulle olis tyrkyllä mies, joka tarjoaisi saman kuin ap:n mies ja vielä miellyttävässä paketissa, niin tottakai ottaisin. Semmoista vaan ei ole näkynyt. Ennemmin oon reilusti yksin kuin suhteessa miehen kanssa, josta ei kuitenkaan olisi mitään iloa niissä jutuissa mihin tarvitsen miestä. :D

että teillä on vielä 20 vuoden jälkeenkin tuollaista! Kelpais mullekin... Oisko sillä veljeä? ;)

Kaikki miehet eivät ole tuollaisia. Ja ilman niitä ei-tuollaisia pärjään ihan hyvin, kiitos kysymästä.



Tosin avauksesi pointti ei ollutkaan kysyä miten pärjäämme ilman miestä vaan hehkuttaa omaasi.

käytännön asioihin tarvitsisin kyllä apua varmaan.

Mutta kun ei oo, niin näillä mennään.

En yritä enää etsiä, kun kymmeneen vuoteen ei ole löytynyt ketään, josta olis oikeasti sitä apua ollut.

Hyväksikäyttäjiä kyllä riittää, joita ei näy sitten, kun apua tarvitaan.

mutta en halua pärjätä. Tekee kaikki miesten työt ja osaa korjata melkein mitä vaan.



Rapsutellaan telkkarin ääressä toisiamme ja se on kummallekin maailman parasta ajanvietettä : )

Joka ilta se tulee viereen ja hieroo selän, niskan pakarat, mitä vain pyydän. Seksiä päälle tai sitten ei.

On sairaan hyvä rakastelemaan, suutelemaan, hoitamaan lapsia, kotia jne.

Mutta parasta on se, kun se mua hieroo ja vatkaa....mun kroppaa huutaa hallelujaaaaaaaaaa

Tarvitsen päivittäin hellyyttä ja läheisyyttä, jota vain se oma rakas voi antaa.

pärjään kyllä hyvin, mutta pakko myöntää, että kaipaisin kosketusta, tukea arjen pyörittämiseen...



Yksin jo yhdeksättä vuotta.

vaikka kokonaan ilman läheisyyttä ja seksiä. En vaan kaipaa sitä, en voi mitään sille, etten niin hirveästi välitä halaamisesta tai suukottelemista. Seksiä meillä kyllä on, mutta pärjäisin ilmankin. Mies usein sanookin mulle, että mun pitäis halata sitä enemmän, mutta mua vaan ahdistaa läheisyys. Näin on ollut aina.



Mutta kysymykseen, kuinka voisin elää ilman miestä, vastaisin että en voisikaan. Mieheni on parasta mitä voi olla. En selviäisi millään arjesta ilman häntä, kuka huolehtisi lapsista mun kanssa, kuka vaihtaisi auton renkaat, tekis lumityöt, olis elämässäni se tärkein. Ei kukaan. Toisille se fyysinen läheisyys ei vaan ole ykkösjuttu, olen vähän tämmöinen erakko. Ja siitä huolimatta rakastan miestäni yli kaiken enkä selviäisi ilman häntä.

Ja tosiaan, ap haluaa vain herutella kehuja omalla hyvällä tilanteellaan.



Mä olen 41-vuotias enkä koskaan ole ollut avoliitossa, kihloissa saati naimisissa. Ikävälillä 32-39 on ollut kaksi pitkää suhdetta ja yksi lyhyempi.



Eipä ikinä edes puhuttu yhdessäasumisesta, mä luulen että "vika" oli itsessäni. En vaan halua toista siihen nurkkiin pyörimään ja huomiota vaatimaan. Rapsuttelu ja seksi on ihan ok, mutta en todellakaan tarvitse niitä voidakseni hyvin.



Onneksi koen näin, olisi kamalaa kärvötellä kosketuksenpuutteessa!