Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyysennätys
24.01.2013 |
Tuossa on tuollainen ketju, jossa valitetaan sitä, ettei löydy sytyttävää kumppania tms. Minusta ei ole kukaan millään tavalla kiinnostunut, ei löydy minkäänlaista kumppania. Ja sehän kyllä sanoisinko että ei nosta mielialaa.
Voisiko joku piristää minua? Kenellä on pisin yksinäisyysennätys? Siis aika ilman minkäänlaista kiinnostuksen ilmaisua vastakkaisen sukupuolen taholta, ei edes pientä hymyä tai flirttailua.
En kerro omaa ennätystäni. Mutta yrittäkää joku pliis rikkoa se, jooko.
Kommentit (27)
Kyllä se helpottaa. En minäkään oikeastaan koskaan ole ollut treffeillä.
Miten olet selvinnyt asian kanssa?
Etsin itselleni jotain selviytymiskeinoja.
No, vaikea se on toisaalta antaa tuntemattomalle neuvoja... Jotenkin vain vuodet ovat vierineet.
Minulla lienee ollut onnea siinä, että läheiset eivät ole koskaan ihmetelleet asiaa ääneen (jos nyt edes mielessään, sitähän en tiedä). Paljon kun kuulee sitä, että tutut ja tuntemattomat kyselee parisuhdestatusta. Minulta ei ole kyselty, mutta voihan siitäkin saada päänsärkyä, jos ryhtyy miettimään, että eikö nuo toiset viitsi kysyä, kun jo tietävät, etten kellekään edes kelpaisi...
Viihdyn ehkä liiankin hyvin yksin. Jos sinä puolestasi ole ulospäin suuntautunut, niin voisin kuvitella, että silloin on kovempi paikka, jos kukaan ei osoita kiinnostusta.
Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisen kerran kun jokun on flirttailut minulle, niin hän kyllä hymyili valloittavasti, vihelsi ja huusi perääni jotain huvittavaa. Tämä siis maanantai-iltana. Voihan olla, että hän vihelsi vieressäni ollelle näkymättömälle koiralle. Totta.
Sitä edellisellä kerralla ystäväni työkaveri esitteli itsensä minulle ja kysyi "missä sun mies on?". Iskuperliikki siis, et varmaan tajunnutkaan. Mutta, ehkä hän kyselikin ystäväni miehen perään, eikä suinkaan minun, vaikka minulle puhuikin.
Ja ne kaikki lukemattomat hymyt, katseet yms miehiltä. Voihan se olla, että olen kuvitellut kaikki. Itselläni vaan on tapana hymyillä ihmisille ja katsoa mukavannäköisiä miehiä vähän pilke silmäkulmassa. Ainahan sitä saa hymyn vastaukseksi.
tämä näkymätön kyllä nyt kans ihmettelee, kyllä mullakin on tapana hymyillä ihmisille, jos joudun jotenkin asioimaan heidän kanssaan. Ja useimmiten saa hymyn takaisinkin, esim. asiakaspalvelijalta.
Mutta eihän se ole flirttiä, vaan ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä (vaikka onhan flirttikin sitä tietty).
Mutta siis pitääkö näitä iskuyrityksiä saadakseen siis hymyillä vieraille ihmisille, vaikkei edes joudu puheisiin heidän kanssaan, siis kuljet kaupassa suupielet korvissa aina kun näet komean miehen?
No sitten ymmärrän ettei mua ole lähestytty kaupan kassajonossa.
Sen jälkeen on ollut hiljaiseloa sillä rintamalla.
Kyllä se helpottaa. En minäkään oikeastaan koskaan ole ollut treffeillä.
Miten olet selvinnyt asian kanssa?
Etsin itselleni jotain selviytymiskeinoja.No, vaikea se on toisaalta antaa tuntemattomalle neuvoja... Jotenkin vain vuodet ovat vierineet.
Minulla lienee ollut onnea siinä, että läheiset eivät ole koskaan ihmetelleet asiaa ääneen (jos nyt edes mielessään, sitähän en tiedä). Paljon kun kuulee sitä, että tutut ja tuntemattomat kyselee parisuhdestatusta. Minulta ei ole kyselty, mutta voihan siitäkin saada päänsärkyä, jos ryhtyy miettimään, että eikö nuo toiset viitsi kysyä, kun jo tietävät, etten kellekään edes kelpaisi...
Viihdyn ehkä liiankin hyvin yksin. Jos sinä puolestasi ole ulospäin suuntautunut, niin voisin kuvitella, että silloin on kovempi paikka, jos kukaan ei osoita kiinnostusta.
Tsemppiä sinulle!
sinut tämän asian kanssa, kun en ole vielä oikein ymmärtänyt, että mistä se johtuu. Minulla on onneksi hyviä ystäviä, ei ole koskaan ollut vaikeaa saada ystäviä, aina joku joskus tullut vastaan. Mutta vastakkaiseen sukupuoleen se ei ole toiminut. Niin sitä en ymmärrä.
Ei kait mitään vikaa oikeastaan, mutta en ole mikään standardipakkaus.
Kaikenlaista on ollut ja monta kosintaa, mutta ei. Sitä oikeaa ja ihanaa, ikiomaa nallekarhua ei koskaan ole ollut ja etsin yhä - jos se ei sitten ollut se numero yksi ja kumpikin vieläkin haikailee. Eikös olisi ihan hirveetä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kait mitään vikaa oikeastaan, mutta en ole mikään standardipakkaus.
Kaikenlaista on ollut ja monta kosintaa, mutta ei. Sitä oikeaa ja ihanaa, ikiomaa nallekarhua ei koskaan ole ollut ja etsin yhä - jos se ei sitten ollut se numero yksi ja kumpikin vieläkin haikailee. Eikös olisi ihan hirveetä?
Lukutaidossakin taitaa olla petraamista.
Alue: Aihe vapaa
Edellisen kerran kun jokun on flirttailut minulle, niin hän kyllä hymyili valloittavasti, vihelsi ja huusi perääni jotain huvittavaa. Tämä siis maanantai-iltana. Voihan olla, että hän vihelsi vieressäni ollelle näkymättömälle koiralle. Totta.
Sitä edellisellä kerralla ystäväni työkaveri esitteli itsensä minulle ja kysyi "missä sun mies on?". Iskuperliikki siis, et varmaan tajunnutkaan. Mutta, ehkä hän kyselikin ystäväni miehen perään, eikä suinkaan minun, vaikka minulle puhuikin.
Ja ne kaikki lukemattomat hymyt, katseet yms miehiltä. Voihan se olla, että olen kuvitellut kaikki. Itselläni vaan on tapana hymyillä ihmisille ja katsoa mukavannäköisiä miehiä vähän pilke silmäkulmassa. Ainahan sitä saa hymyn vastaukseksi.