nyt oikeasti tarvitsen neuvoja,älkää tulko aukomaan päätä,jooko?

itse tulee tylsyyttään availtua kaikenlaisia otsikoita olis siinä sitten asia tai sen vierestä,enemmän tosiaan vaivaa tuo kun aina saa haukut niskaan.



Olen uhkaillut,että jos ei noudata meidän perheen sääntöjä,eikä pärjätä niin nuorisokoti kutsuu kohta,eniten pelkään 6 v pikkuveljen puolesta,että miten tämä häneen vaikuttaa



ap

itse tulee tylsyyttään availtua kaikenlaisia otsikoita olis siinä sitten asia tai sen vierestä,enemmän tosiaan vaivaa tuo kun aina saa haukut niskaan. Olen uhkaillut,että jos ei noudata meidän perheen sääntöjä,eikä pärjätä niin nuorisokoti kutsuu kohta,eniten pelkään 6 v pikkuveljen puolesta,että miten tämä häneen vaikuttaa ap

Lähetä hänet laitokseen ja anna huoltajuutesi valtiolle.

Olen nähnhyt elämäni aikana liikaa tuollaisia tapauksia (veljeni oli sellainen). Heitä ei voi opettaa, heidän kanssa ei voi jutella, eivätkä he opi.

Jos hän jää asumaan teidän kanssa niin hän aiheuttaa harmeja teille ja muille.

Varma on että tuollainen ihminen tulee joutumaan vankilaan jossain vaiheessa elämää. Älä anna pikkuveljen kärsiä tuosta roskasta.

Sinun kannattaa laittaa se laitokseen ja katkaista kaikki välit häneen. Pyytää oikeudelta mahdollisuus julistaa hänet perinnöttömäksi. Perusteet siihen on.

perheneuvolasta, nuorisopsykiatrian polilta...ehkä nuoreksi tarvitsee todella jotakin noista avusta tai sitten säikähtää tulevaa ja muuttaa käytöstään. Ainakin olet osoittanut lapsellesi, että välität hänestä niin paljon, että teet mitä tahansa sen vuoksi, että kaikilla olisi taas hyvä olla.



Itse tein samanlaisen tempun saman ikäisenä, jonkinlainen avunhuuto ja rajojen kokeilu se oli, mutta mun vanhemmat ei tehnyt mitään. Pahinta oli, kun äitini piti puoli vuotta mykkäkoulua...nyt niitä haavoja sitten yritetään parsia kasaan kolmekymppisenä psykoterapiassa...voimia todella paljon! Niin ja älä turhaan syyllistä itseäsi, noin voi käydä kelle vain. E minunkaan vanhemmat suoranaisesti tehneet mitään, minusta vain tuntui, että he lakkasivat välittämästä ja omalla toiminnallani ajoin heitä vain kauemmas...

etkä varmaankaan ole jeesustelun tarpeessa. :)

Oletko yksin teinin kanssa, vai onko isä tai joku muu aikuinen mukanasi kärvistelemässä?

Onko teini tyttö vai poika? Ajattelen niin, että jos on tyttö (ja varsinkin jos olet yksin), voit ehkä löytää jonkun reitin hänen luokseen muistelemalla omaa tunne-elämääsi tuossa vaiheessa. Ehkä käyttäydyit ihan toisella tavalla, mutta tunteet voivat silti olla samansuuntaiset.

Kuinka pitkään tätä tilannetta on jatkunut?

Tiedätkö mitä teini toivoo tulevaisuudelta (ei tarvitse olla mikään pitkän tähtäimen suunnitelma, vaan esim. vaikka vain tästä vuoden päähän)?

Voiko aina tulla kotiin, vaikka olisi missä kunnossa ja tehnyt mitä?

muuta kuin että sulla on kova kiire, kun kohta sen koulu loppuu ja sitä ei ole enää mikään yhteiskunnan puolelta selkärankaa antamassa. Se voi sitten tehdä ihan mitä huvittaa.

Sinne on jopa vaikea nuoren päästä. Hae apua aktiivisesti jos et itse jaksa. Sivusta seurasin juuri tällaista. Äiti oli todella turhautunut ja väsynyt kun mistään ei oikeanlaista apua saanut. Lopulta nuori PÄÄSI sinne laitokseen. Nyt on jo takaisin kotona ja tulevaisuus näyttää hiukan valoisammalta.

vastaan ketjuun. Omakohtaisia kokemuksia ei siis ole, koska omat lapset leikki-ikäisiä, mutta eräällä tuttavalla oli tyttönsä kanssa tässä jokunen vuosi sitten hankaluuksia. Hankaluuksia kai oli useita vuosia erilaisia, mutta "todelliset" alkoivat siinä 15 ikävuoden pinnassa. Tyttö lintsasi koulusta, haistatteli kaikille (niin opettajille, vanhemmille kuin muillekin), ryyppäsi, ei tullut yöksi kotiin, varasteli pieniä asioita, liikkui hyvin epämääräisissä porukoissa ja vanhemmat epäilivät jo välistä tytön käyttävän muutakin kuin tupakka ja alkoholia, mutta tästä ei koskaan tullut varmistusta. No, vanhemmat eivät kuitenkaan saaneet tyttöön otetta ja yrittivät tosiaan kaikki kiristyskeinot ja uhkailut ja ottivat tosissaan monia, monia, monia kertoja yhteen hyvin rajustikin. Vanhemmat soittivat myös useita kertoja poliisin hakemaan tytön kotia, kun tyttö oli mm. ryyppäämässä (kai tällöin virkavallan velvollisuus puuttua asiaan, kun kyseessä alaikäinen). Vanhempien voimat ja keinot loppuivat ja lopulta laittoivat tytön johonkin nuorisokotiin tai muuhun vastaavaan. En muista, kuinka kauan tyttö siellä oli, mutta ainakin kahteen otteeseen sinne laittoivat. Tyttö itki laitoksessa haluavansa kotiin jne, mutta vanhemmat olivat kovana (vaikka sisällä itkivät ja surivat) ja sanoivat tytölle, että vasta kun tulemme sinun kanssa toimeen. Tätä pahinta vaihetta taisi kestää aikalailla parisen vuotta ja nyt tyttö on rauhoittunut. Kai vieläkin jotain kuohuntaa on, mutta ei enää noin "pelottavia". Tytöllä nyt jopa suunnitelmia hankkia itselle ammatti, kun peruskoulun jälkeen ei halunnut.



Ja tosiaan tässäkin tapauksessa vanhemmat korkeasti koulutettuja, hyvin toimeentulevia (voisi sanoa varakkaaksikin) ja mielestäni mukavia, rajat pitäviä vanhempia, jotka aina huolehtineet lapsistaan. Toki heissä myös tietty "pintakiilto" ominaisuus, mutta ei mitenkään korostavasti. Ehkä odotukset lasten suhteen on olleet keskimääräistä kovemmat ja tyttö kapinoinut sitä..en tiedä, tämä omaa arvailua.



Mutta helppoa ei varmasti ap ole, mutta neuvon, että ettette anna periksi ja huolehditte, että lapsi uskaltaa tulla kotiin tai soittaa teille, missä kunnossa tahansa. Voimia!

vai onko vain huonoa seuraa? Pystytkö ollenkaan puhumaan hänen kanssaan? Miten koulussa on reagoitu - onko kuraattori, koulupsykologi tms. mukana? Onko pidetty yhteistapaamisia?



Onko teillä yhtään hyviä hetkiä, jolloin voisit kysyä, mitä tytölle kuuluu?



En osaa oikein neuvoa muuten kuin hakemaan apua, ensin koulusta, ja jos ei mikään tunnu tepsivän, voi omasta lapsestaankin tehdä lastensuojeluilmoituksen. Mutta puhu siitä ensin tyttösi kanssa, että haluaako hän todellakin jonnekin laitokseen, mikä varmaan olisi kohta vaihtoehto.



Usein tuollaisen käytöksen takana on se, että on jotakin ikävää tapahtunut, koulukiusaamista, oppimisvaikeuksia, raiskaus, mitä vaan. Olisi hyvä yrittää päästä puhumaan, ja kertoa ihan siitä omasta huolesta tytöstä.

Onko aina ollut hankala lapsi vai kiltistä mussukasta tsädäm muuttunut kauhuteiniksi?

Pyydä apua koululta, kuraattorilta, sosiaalitoimelta, perheneuvolasta, nuorisopsykiatrian polilta...

Tässä tulikin jo monia tahoja. Omasta perheestään voi myös tehdä lastensuojeluilmoituksen, jolloin lastensuojeluviranomaiset tulevat tarvittaessa myös mukaan. Eräs tuttuni kertoi näin tehneensä, kun oli mahdottomassa tilanteessa teinin kanssa, kuten sinä nyt. Oli auttanut. Tuttuni on ihan täyspäinen kansalainen ja varmaan ihan hyvä äiti, mutta teininsä oli joutunut huonoille raiteille.

Sinne on jopa vaikea nuoren päästä. Hae apua aktiivisesti jos et itse jaksa. Sivusta seurasin juuri tällaista. Äiti oli todella turhautunut ja väsynyt kun mistään ei oikeanlaista apua saanut. Lopulta nuori PÄÄSI sinne laitokseen. Nyt on jo takaisin kotona ja tulevaisuus näyttää hiukan valoisammalta.

Soittaa sosiaalihuolllle että ei enää suostu hoitamaan tätä lasta. Viekää hänet pois. Ne vie sen pois.

Kukaanhan ei tuollaista enää takaisin halua niin se ei ole ongelma.

vai onko vain huonoa seuraa? Pystytkö ollenkaan puhumaan hänen kanssaan? Miten koulussa on reagoitu - onko kuraattori, koulupsykologi tms. mukana? Onko pidetty yhteistapaamisia? Onko teillä yhtään hyviä hetkiä, jolloin voisit kysyä, mitä tytölle kuuluu? En osaa oikein neuvoa muuten kuin hakemaan apua, ensin koulusta, ja jos ei mikään tunnu tepsivän, voi omasta lapsestaankin tehdä lastensuojeluilmoituksen. Mutta puhu siitä ensin tyttösi kanssa, että haluaako hän todellakin jonnekin laitokseen, mikä varmaan olisi kohta vaihtoehto. Usein tuollaisen käytöksen takana on se, että on jotakin ikävää tapahtunut, koulukiusaamista, oppimisvaikeuksia, raiskaus, mitä vaan. Olisi hyvä yrittää päästä puhumaan, ja kertoa ihan siitä omasta huolesta tytöstä.

Nyt tyttö on rikollinen ja vaaraksi muille.

Tuollaisia ei tarvitse ymmärtää. Sitä varten on laitokset että noita ei tarvitse nähdä normaalien ihmisten.

Ihme kukkahattutäteilyä täällä. Jos ei osaa käyttäyttyä yhteiskunnassa lakien ja sääntöjen mukaan niin ei voi elää normaalie ihmisten seassa.

Suomi on tälläinen lässynlässyn valtio, mutta esim. Yhdysvalloissa on laitokset tuollaisille. AP:nä yrittäisin saada toisen maan kansalaisuuden (rinnalle) missä on tehokkaampi laki. Kun sen saa niin lemppaa tuon rikollisen heidän järjestelmään.

eli oletko kokeillut vanhanaikaista keskustelua?

Jos sä oikeasti olet tosissas hakemassa apua, sä soitat lastensuojeluun ja kysyt apuja. Ei se tarkota että ne tulee ja nappaa muksun mukaansa ja suhun leimaa huono mutsi leiman vaan sieltä saa oikeata apua ennenkun homma lähtee lapasesta. Jollei neuvot auta niin sitten haet lisää tukea. Älä lannistu äläkä missään nimessä anna periks, silloin menetät sen pienenkin auktoriteetin mikä sulla on! Tsemppiä ja onnea matkaan! Rohkeudella otat luurin aamulla käteen ja otat ekan askeleen kohti parempia hetkiä! :)

vai onko vain huonoa seuraa? Pystytkö ollenkaan puhumaan hänen kanssaan? Miten koulussa on reagoitu - onko kuraattori, koulupsykologi tms. mukana? Onko pidetty yhteistapaamisia? Onko teillä yhtään hyviä hetkiä, jolloin voisit kysyä, mitä tytölle kuuluu? En osaa oikein neuvoa muuten kuin hakemaan apua, ensin koulusta, ja jos ei mikään tunnu tepsivän, voi omasta lapsestaankin tehdä lastensuojeluilmoituksen. Mutta puhu siitä ensin tyttösi kanssa, että haluaako hän todellakin jonnekin laitokseen, mikä varmaan olisi kohta vaihtoehto. Usein tuollaisen käytöksen takana on se, että on jotakin ikävää tapahtunut, koulukiusaamista, oppimisvaikeuksia, raiskaus, mitä vaan. Olisi hyvä yrittää päästä puhumaan, ja kertoa ihan siitä omasta huolesta tytöstä.

Nyt tyttö on rikollinen ja vaaraksi muille. Tuollaisia ei tarvitse ymmärtää. Sitä varten on laitokset että noita ei tarvitse nähdä normaalien ihmisten. Ihme kukkahattutäteilyä täällä. Jos ei osaa käyttäyttyä yhteiskunnassa lakien ja sääntöjen mukaan niin ei voi elää normaalie ihmisten seassa. Suomi on tälläinen lässynlässyn valtio, mutta esim. Yhdysvalloissa on laitokset tuollaisille. AP:nä yrittäisin saada toisen maan kansalaisuuden (rinnalle) missä on tehokkaampi laki. Kun sen saa niin lemppaa tuon rikollisen heidän järjestelmään.

ja vaihtuvat hoitajat, joten siellä jos missä oppii lopulta niin juomaan, huoraamaan kuin käyttämään huumeitakin.

Hyökkäävän otsikon perusteella on pahaa stressiä. Suosittelen ongelmien selvittämistä ja rauhoittumista, ystävien kanssa ajan viettämistä, harrastuksia, unta, rentoutumista, lomaa ja etääntymistä hetkeksi ongelmista, jonka jälkeen ne alkaa nähdä eri lailla.

äitini näkökulmasta.



Itse kärsin koulukiusaamisesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, anoreksiasta ja erittäin huonosta itsetunnosta.



Äiti ei näistä tiennyt, en uskaltanut enkä halunnut kertoa. Äiti oli ihan palasina ja huusi, rankaisi ja uhkaili.

Lopulta äiti työnsi minut sijaiskotiin ja tunsin itseni hylkiöksi.



Olisin kaivannut sitä aikuista joka hyväksyisi minut sellaisena epäonnistuneena joka olen, sanonut että nyt me yhdessä laitetaan elämä kuntoon ja että minua rakastetaan. Olisin halunnut että äiti olisi sanonut että olen arvokas ja ettei minun tarvitse "myydä" itseäni muille esiintymällä kovana ja seksikkäänä.

Halusin olla vielä pieni, äidin vauva. Samalla tuskailin että haluaisin enemmän vastuuta ja itkin kun en enää ole pieni.



-



Nämä näkökulmat halusin esittää koska oma äitiikään ei osannut auttaa koska ei tienyt miksi käyttäydyn huonosti. Enkä pystynyt kertomaan koska hän oli niin vaikeasti lähestyttävä.

Huono käyttäytymiseni oli yritystä selviytyä siinä helvetissä joka yläaste oli.

Tunsin että äiti hylkäsi minut kelvottomana kun hän antoi minut pois (huonoon) sijaiskotiin.



En osaa sanoa mitä voisit tehdä mutta halusin kertoa että taustalla voi olla montaasiaa joista et tiedä ja mitä hän ei osaa/halua kertoa.



Rakasta.

Anna anteeksi.

Pidä ajat ja selitä sata kertaa miksi. Uudelleen ja uudelleen.

Korosta että siksi että Hän on niin rakas sinulle että tahdot häelle paremman elämän.

Muista että murrosikäisen aivot ovat rajussa muutoksessa eivätkä toimi kunnolla (esim. syy-seuraussuhteiden tajuaminen ei toimi hyvin)



Voimia kasvatustehtävääsi, sinä selviät siitä kyllä vaikka se vaatii paljon työtä!

Teini ei taatusti halua sinne, mutta pakotat/raahaat. Jos ei siellä puhu, niin puhu sinä terapeutin kanssa, käykää niin kauan kuin sinä tarvitset. Ehkä 20:nen istunnon jälkeen teinikin alkaa kuunnella tai osallistua tai edes joku ajatus herää hänen päässään. Tai sitten ei, mutta sinä pääset ulkopuolisen kanssa purkamaan tilannetta

vai onko vain huonoa seuraa? Pystytkö ollenkaan puhumaan hänen kanssaan? Miten koulussa on reagoitu - onko kuraattori, koulupsykologi tms. mukana? Onko pidetty yhteistapaamisia? Onko teillä yhtään hyviä hetkiä, jolloin voisit kysyä, mitä tytölle kuuluu? En osaa oikein neuvoa muuten kuin hakemaan apua, ensin koulusta, ja jos ei mikään tunnu tepsivän, voi omasta lapsestaankin tehdä lastensuojeluilmoituksen. Mutta puhu siitä ensin tyttösi kanssa, että haluaako hän todellakin jonnekin laitokseen, mikä varmaan olisi kohta vaihtoehto. Usein tuollaisen käytöksen takana on se, että on jotakin ikävää tapahtunut, koulukiusaamista, oppimisvaikeuksia, raiskaus, mitä vaan. Olisi hyvä yrittää päästä puhumaan, ja kertoa ihan siitä omasta huolesta tytöstä.

Nyt tyttö on rikollinen ja vaaraksi muille. Tuollaisia ei tarvitse ymmärtää. Sitä varten on laitokset että noita ei tarvitse nähdä normaalien ihmisten. Ihme kukkahattutäteilyä täällä. Jos ei osaa käyttäyttyä yhteiskunnassa lakien ja sääntöjen mukaan niin ei voi elää normaalie ihmisten seassa. Suomi on tälläinen lässynlässyn valtio, mutta esim. Yhdysvalloissa on laitokset tuollaisille. AP:nä yrittäisin saada toisen maan kansalaisuuden (rinnalle) missä on tehokkaampi laki. Kun sen saa niin lemppaa tuon rikollisen heidän järjestelmään.

ja vaihtuvat hoitajat, joten siellä jos missä oppii lopulta niin juomaan, huoraamaan kuin käyttämään huumeitakin.

Ei AP:n tarvitse enää siitä välittää. Katkaisee kaikki välit lapseensa.

Siksi Suomessakin pitäisi olla nuorisovankilat ja elinkautiset vankeusrangaistukset.

Ei tuollaisesta enää ihmistä tule.

julmaa (muttei valitettavasti poikkeuksellista) provosointia.



Vastuutonta touhua.



T: 22 josta kyllä tuli yhteiskuntakelpoinen ihminen kun sai aikaa kasvaa