Harvinaisen fiksu blogiteksti!

Onko kotiäidin elämä niin onnetonta, että netissä ilkeily on kanava purkaa sitä oaa pahaa oloa?

Tää bloggari kun kuitenkin vaikuttaa ihan jalat maassa -tyypiltä, ja perustelee kantansa, eikä sivuuta esim. terveysasioita.

Tän tyyppisiä plussakokoisten bloggareiden blogeja on kuitenkin tosi vähän. More to Love on nykyään pelkkää mainostusta, ja esimerkiksi Pipsan ja EMmiveeran blogeista haetaan lähinnä myötähäpeän fiiliksia ja sitä, että bloggari saadaan provosoitumaan.

Vaikka tietyiltä ihmisiltä sitä saa aina paskaa niskaansa, jos on ylipainoa. Ihan sama, mitä tekee.

SIis että nuori nainen on päästänyt itsensä tuohon kuntoon, jakaa itsestään kuvia netissä julkisesti ja sit ihmettelee, kun saa negatiivista, rumaakin palautetta. Oliskohan kannattanut miettiä tuota etukäteen?

Kaikissa sama sanoma. Jokainen tietää, että "läskin alla on ihminen". Miten joku jaksaa kirjoittaa tekstin, joka on kirjoitettu jo liian monta kertaa?

Kaikissa sama sanoma. Jokainen tietää, että "läskin alla on ihminen". Miten joku jaksaa kirjoittaa tekstin, joka on kirjoitettu jo liian monta kertaa?

Itse uskon, että noita tekstejä jaksetaan kirjoittaa ihan siinä toivossa, että edes joku yksittäinen läskien haukkuja pysähtyisi ajattelemaan asiaa oikeasti edes hetkeksi. Ne joita ei kiinnosta, voi jättää lukematta.

Kaikissa sama sanoma. Jokainen tietää, että "läskin alla on ihminen". Miten joku jaksaa kirjoittaa tekstin, joka on kirjoitettu jo liian monta kertaa?

Itse uskon, että noita tekstejä jaksetaan kirjoittaa ihan siinä toivossa, että edes joku yksittäinen läskien haukkuja pysähtyisi ajattelemaan asiaa oikeasti edes hetkeksi. Ne joita ei kiinnosta, voi jättää lukematta.

kuitenkaan lopeta. Nuo tekstit vaikuttavat positiivisesti lähinnä heihin, jotka eivät muutenkaan suhtaudu lihaviin negatiivisesti. Tulee sellaista voivottelua ja säälimistä ja että kylläpä jotkut on ilkeitä.

Nämä lihava-tekstit menevät samaan sarjaan kuin äitiysblogeissa monesti esiintyvät "sarkastiset" tekstit superäideistä (jotka siis imettävät, kantoliinailevat, nukkuvat perhepedissä jne jne).

Kaikissa sama sanoma. Jokainen tietää, että "läskin alla on ihminen". Miten joku jaksaa kirjoittaa tekstin, joka on kirjoitettu jo liian monta kertaa?

Itse uskon, että noita tekstejä jaksetaan kirjoittaa ihan siinä toivossa, että edes joku yksittäinen läskien haukkuja pysähtyisi ajattelemaan asiaa oikeasti edes hetkeksi. Ne joita ei kiinnosta, voi jättää lukematta.

kuitenkaan lopeta. Nuo tekstit vaikuttavat positiivisesti lähinnä heihin, jotka eivät muutenkaan suhtaudu lihaviin negatiivisesti. Tulee sellaista voivottelua ja säälimistä ja että kylläpä jotkut on ilkeitä.

Nämä lihava-tekstit menevät samaan sarjaan kuin äitiysblogeissa monesti esiintyvät "sarkastiset" tekstit superäideistä (jotka siis imettävät, kantoliinailevat, nukkuvat perhepedissä jne jne).

Joo, suurin osa haukkujista ei armasti edelleenkään lopeta, mutta jos joku pysähtyy edes hetkeksi ajattelemaan asiaa, eikö se ole jo hyvä? EIkö se ole hyvä, että osa tekstin lukijoista saa vertaistukea, kuten tuon postauksen kanssa selkeästi on käynyt? EIkö se ole kuitenkin hyvä, että tuodaan aktiivisesti esille, että haukkuminen ei ole ok? Vai pitäisikö se haukkuminen vain hiljaa hyväksyä, koska "ei mikään kuitenkaan muutu"?

Tää bloggari kun kuitenkin vaikuttaa ihan jalat maassa -tyypiltä, ja perustelee kantansa, eikä sivuuta esim. terveysasioita.



Tän tyyppisiä plussakokoisten bloggareiden blogeja on kuitenkin tosi vähän. More to Love on nykyään pelkkää mainostusta, ja esimerkiksi Pipsan ja EMmiveeran blogeista haetaan lähinnä myötähäpeän fiiliksia ja sitä, että bloggari saadaan provosoitumaan.