Lue keskustelun säännöt.
Mulla on ollut outo aikakäsitys
23.01.2013 |
..tai sellainen, että en ole hahmottanut lainkaan, mitä tietyssä ajassa pystyy saamaan aikaan, miten kauan jokin vie tai kääntänyt lyhyen ajan sisällä takkini täysin jossain isossakin jutussa.
Kuulostaa sekavalta. Ehkä oikea sana olisi pitkäjänteisyyden puute.
Esimerkiksi viime vuoden alussa suunnittelin täyttä häkää oman toiminimen perustamista. Into lopahti kesään mennessä kun huomasin, ettei se olekaan niin helppoa ja hylkäsin kokonaan sen harrastuksen, josta työtä ajattelin. Nyt palauttelen taas tuota ideaa mieleeni ja ajattelen, että olisinpa tehnyt yhtäjaksoisesti töitä asian eteen, niin ei olisi tatvinnut aloittaa taas lähes alusta.
Tai aiemmin olen lastannut itselleni kauheasti isoja projekteja yhtä aikaa: gradun kirjoittaminen, lähes täysipäiväinen työ, uuden opiskelupaikan pääsykokeeseen luku. Kirjoitin graduni kolmessa kuukaudessa ja pääsykoekin onnistui, pääsin sisälle. Sitten vaadin itseltäni yhtä aikaa edellisten opintojen loppuun saattamista ja uusien aloittamista. Ja työtä. Vasta viime aikoina olen tajunnut, miten lyhyt aika esim. viime syksy tai tämä kevätkausi on, miten vähän siinä oikeastaan ehtiikään saada aikaan. Etenkin jos käy töissä, niin mitään ylimääräistä ei kaipaakaan.
Tai henkisellä puolella odottanut muuttavani itsessäni jonkin piirteen nopeasti ja ryhtynyt väkisin toimimaan kuten ihanneminäni toimisi, mennyt yhtäkkiä uusiin harrastuksiin (moneen yhtä aikaa) ja uusiin piireihin puskista. Jotenkin vasta nyt alan tajuta, että sosiaalisiin piireihin ei vain "mennä", vaan paikkaa ansaitaan ja rakennetaan pitkän ajan saatossa. Mutta kun mitään omaa paikkaa ei ole heti löytynyt, olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja vetäytynyt pois.
Tai kaverisuhteissa... En niissäkään ole osannut rakentaa jatkuvuutta. Olen pomppinut porukasta toiseen.. "mä oon juppihippipunkkari ja vaihdan paikkaa". Pisin ystävyyssuhteeni on 5 vuotta ja sekin yhden miehen kanssa. Naisten kanssa en ole osannut kaveerata, kun en osaa olla sillä tavalla "uskollinen" kuin oletetaan. Siis saatan tänään olla läheinen mutta älä ihmettele, jos minusta ei kuulu puoleen vuoteen tai katoan kokonaan.
No seurustelussa on ollut pitkäjänteisyyttä, pian 10 vuotta saman miehen kanssa. Mutta siinäkin on ollut vaihtelevia kausia.
Hmm, pitkä ja päätön juttu. Olisiko ajatuksia?
Kommentit (21)
En kuitenkaan pidä asiaa minään ongelmana. Myös minä tein opintoni ja graduni pikavauhtia. Olen myös tehnyt monia radikaaleja elämänmuutoksia impulsiivisesti tuosta vaan. Ostanut talon, lähtenyt ulkomaille, palannut sieltä, vaihtanut miehiä, vaihtanut ystäviä, vaihtanut harrastuksia. Minä vaan olen impulsiivinen ihminen ja nautin elämästä joka ei ole jämähtänyt paikoilleen.
Tänä syksynä olen eronnut, myynyt osuuteni asunnosta, ostanut uuden, muuttanut, opiskellut uutta tutkintoa, käynyt töissä, hoitanut lapset, käynyt viikon kaukomatkalla, hankkinut koiran, jne...oman yrityksen perustaminen koko ajan suunnitteilla, välillä enemmän, välillä vähemmän. Aika menee äkkiä, kun on koko ajan monta projektia työn alla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuitenkaan pidä asiaa minään ongelmana. Myös minä tein opintoni ja graduni pikavauhtia. Olen myös tehnyt monia radikaaleja elämänmuutoksia impulsiivisesti tuosta vaan. Ostanut talon, lähtenyt ulkomaille, palannut sieltä, vaihtanut miehiä, vaihtanut ystäviä, vaihtanut harrastuksia. Minä vaan olen impulsiivinen ihminen ja nautin elämästä joka ei ole jämähtänyt paikoilleen.
Tänä syksynä olen eronnut, myynyt osuuteni asunnosta, ostanut uuden, muuttanut, opiskellut uutta tutkintoa, käynyt töissä, hoitanut lapset, käynyt viikon kaukomatkalla, hankkinut koiran, jne...oman yrityksen perustaminen koko ajan suunnitteilla, välillä enemmän, välillä vähemmän. Aika menee äkkiä, kun on koko ajan monta projektia työn alla..
Nythän onkin jo tammikuu..aika se kuluu niin äkkiä :-)
Itselläni on monta yli 30 vuotta kestänyttä ystävyyssuhdetta (olen 38 v).
.
Tai kaverisuhteissa... En niissäkään ole osannut rakentaa jatkuvuutta. Olen pomppinut porukasta toiseen.. "mä oon juppihippipunkkari ja vaihdan paikkaa". Pisin ystävyyssuhteeni on 5 vuotta ja sekin yhden miehen kanssa. Naisten kanssa en ole osannut kaveerata, kun en osaa olla sillä tavalla "uskollinen" kuin oletetaan. Siis saatan tänään olla läheinen mutta älä ihmettele, jos minusta ei kuulu puoleen vuoteen tai katoan kokonaan.No seurustelussa on ollut pitkäjänteisyyttä, pian 10 vuotta saman miehen kanssa. Mutta siinäkin on ollut vaihtelevia kausia.
Hmm, pitkä ja päätön juttu. Olisiko ajatuksia?
En kuitenkaan pidä asiaa minään ongelmana.
En minäkään henkilökohtaisesti (jos ajoittaista uupumista ei lasketa, mutta sekin kuuluu tähän asioiden jaksottaisuuteen).
Se tulee ongelmaksi sosiaalisessa maailmassa. Ihmiset olettavat suhteisiin jatkuvuuden ja minuunkin henkilönä jatkuvuuden. Esimerkiksi pari vuotta sitten kävin eräässä henkisen kasvun piirissä vähän aikaa. Nykyään ajatukseni ja arvoni ovat täysin erilaiset, eikä minulla ole mitään yhteistä noiden ihmisten kanssa. Mutta he voivat olettaa, että olen samanlainen yhä.
Tai harrastusporukoissa katsotaan vähän kieroon, kun välillä olen into piukeana mukana ja otan vastuuta järjestelyistä, välillä katoan kokonaan ja sitten palaan takaisin. Ei ole ehtinyt tulla sitä "asemaa" ja en tiedä mikä paikkani on.
Tai yrittäjänä olisi jo jonkin verran nimeä ja referenssejä, jos olisi tehnyt pohjatyötä.
Tai se, miten kaverit ovat suuttuneet/kadonneet tai minä katkaissut välit, aiheuttaa yksinäisyyttä. Paitsi tuon yhden miehen kanssa, joka on samanlainen, ei haittaa vaikka ei näkisi puoleen vuoteen tai vaadi mitään aikaa ja panostusta.
Tuo on jotenkin erikoista. Itse pidän pitkiä ystävyyssuhteita äärimmäisen arvokkaita
Itselläni on monta yli 30 vuotta kestänyttä ystävyyssuhdetta (olen 38 v).
.
Tämä juurettomuuden tunne minut saakin mietteliääksi... että kyllä tätä tilannetta olen ihan itse pedannut ja nyt tässä makaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään henkilökohtaisesti (jos ajoittaista uupumista ei lasketa, mutta sekin kuuluu tähän asioiden jaksottaisuuteen).
Se tulee ongelmaksi sosiaalisessa maailmassa. Ihmiset olettavat suhteisiin jatkuvuuden ja minuunkin henkilönä jatkuvuuden. Esimerkiksi pari vuotta sitten kävin eräässä henkisen kasvun piirissä vähän aikaa. Nykyään ajatukseni ja arvoni ovat täysin erilaiset, eikä minulla ole mitään yhteistä noiden ihmisten kanssa. Mutta he voivat olettaa, että olen samanlainen yhä.
Tai harrastusporukoissa katsotaan vähän kieroon, kun välillä olen into piukeana mukana ja otan vastuuta järjestelyistä, välillä katoan kokonaan ja sitten palaan takaisin. Ei ole ehtinyt tulla sitä "asemaa" ja en tiedä mikä paikkani on.
Tai yrittäjänä olisi jo jonkin verran nimeä ja referenssejä, jos olisi tehnyt pohjatyötä.
Tai se, miten kaverit ovat suuttuneet/kadonneet tai minä katkaissut välit, aiheuttaa yksinäisyyttä. Paitsi tuon yhden miehen kanssa, joka on samanlainen, ei haittaa vaikka ei näkisi puoleen vuoteen tai vaadi mitään aikaa ja panostusta.
eikä sinun tarvitse alistua toisten odotuksiin sinua kohtaan. Ei ainakaan muuttamaan itseäsi siksi että suomalaiset nyt useimmat ovat erilaisia luonteeltaan ja siksi he olettavat sinunkin olevan kuten 90% muista ja hämmästyvät kun et mahdukaan muottiin. Jossain muussa kulttuurissa sinä voisit eudstaa sitä enemmistöä ja ne muut suomalaiset kummallista hitaiden ja tylsämielisten vähemmistöä (heidän näkökulmastaan) ;-)
Minä koin itse nuorempana oman ominaislaatuni ongelmaksi ja yritin sitä joko muuttaa tai ainakin peitellä. Näin siksikin että osa ihmisistä tosiaan syyllistää siitä ettei vaikka halua pitää samoja ystävyys- tai parisuhteita ikuisesti vaan vaihtelee niitäkin. Mutta sitten tajusin että ei, en minä tee kellekään tässä pahaa (kun ei mulla ole edes lapsia joiden takia pitäisi pysyä suht vakaat olot), joten ei minun tarvitse olla erilainen. Ne ihmiset saa hävitä mun elämästäni jotka ei sovi mun kanssa yhteen, se on ok. Ja ne samanmieliset jotka ymmärtää minua jäävät (siksi aikaa kun jäävät).
Mulla on muuten myös ystävä joka on ihan toista ääripäätä kuin minä, hän itse asiassa on sanonut pitävänsä seurastani juuri siksi että olen niin erilainen, että elän "vapaammin", ja minustakin on taas hauska oppia ymmärtämään sellaisen tasaisemman ihmisen mielenmaisemaa.
t. 2
jos ongelmasi onkin huono itsetuntemus ja koetat etsiä itseäsi vaihtamalla koko ajan paikkaa ja hommia ja se aiheuttaa ne sos. ongelmatkin? Jos taas vain olet tyyppi joka tekee asiat nopeasti ja on kiinostunut monista asioista niin sehän on hyvä, mutta jos oma käytös aiheuttaa itselle ongelmia niin sitten ongelmia voi olla muutenkin kuin liiallisessa tehokkuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei kukaan hommaa lasta tai koiraa tai muutakaan huollettavaa pelkän spontaanin päähänpiston ansiosta...
Minun on vaikea pitää ap:n kaltaisia ihmisiä aikuisina. Jos pitkäjänteisyys puuttuu lähes täysin, kertoo se jonkun kehitysvaiheen epäonnistumisesta. Tosin AP ja muutkin olivat tässä hienosti saaneet asioita aikaan, paljon enemmän kuin minä.
Silti, henkilökohtaisesti pidän enemmän kärsivällisistä pitkän linjan ihmisistä. Toki saa olla spontaani, mutta rasittavaa seuraahan tuollaiset ovat. Voivat olla inhottavia ystävinä, alaisina ja puolisoina.
eikä sinun tarvitse alistua toisten odotuksiin sinua kohtaan. ---
Minä koin itse nuorempana oman ominaislaatuni ongelmaksi ja yritin sitä joko muuttaa tai ainakin peitellä. Näin siksikin että osa ihmisistä tosiaan syyllistää siitä ettei vaikka halua pitää samoja ystävyys- tai parisuhteita ikuisesti vaan vaihtelee niitäkin. Mutta sitten tajusin että ei, en minä tee kellekään tässä pahaa (kun ei mulla ole edes lapsia joiden takia pitäisi pysyä suht vakaat olot), joten ei minun tarvitse olla erilainen. Ne ihmiset saa hävitä mun elämästäni jotka ei sovi mun kanssa yhteen, se on ok. Ja ne samanmieliset jotka ymmärtää minua jäävät (siksi aikaa kun jäävät).
Näin minäkin olen sen alkanut nähdä... tai kun viimeksi tuli konfliktia tämän kaverisuhteissa "uskottomuuden" takia, päätin että en ala yrittämään miellyttää. Sanoin, että muutosta on turha odottaa. Eikä sitä ole tapahtunutkaan :D Mutta silloinhan olisin ollut ketku, jos olisin alkanut esittää ja toisen mieliksi kyläilemään kerran viikossa, vaikkei huvita.
Joku sanoi tuon "heikon itsetuntemuksen". Voi olla, vaikka olen itsetuntemusta pitänyt vahvuutena. Mutta heikkous toki on oma muuttuvuuteni. Kun muutun jatkuvasti, en voi tietää mikä minua kiinnostaa seuraavassa kuussa tai ensi syksynä. Menen hetken fiiliksen mukaan. Ja senhetkiset ihmissuhteet ja kiinnostukset ovat sopineet minulle sillä hetkellä, mutta enää eivät tunnu omilta.
Ja jotenkin olen "pakotettu" vaihtamaan piirejä, kun vanhoihin ei kehtaa enää palata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä sinun tarvitse alistua toisten odotuksiin sinua kohtaan. ---
Minä koin itse nuorempana oman ominaislaatuni ongelmaksi ja yritin sitä joko muuttaa tai ainakin peitellä. Näin siksikin että osa ihmisistä tosiaan syyllistää siitä ettei vaikka halua pitää samoja ystävyys- tai parisuhteita ikuisesti vaan vaihtelee niitäkin. Mutta sitten tajusin että ei, en minä tee kellekään tässä pahaa (kun ei mulla ole edes lapsia joiden takia pitäisi pysyä suht vakaat olot), joten ei minun tarvitse olla erilainen. Ne ihmiset saa hävitä mun elämästäni jotka ei sovi mun kanssa yhteen, se on ok. Ja ne samanmieliset jotka ymmärtää minua jäävät (siksi aikaa kun jäävät).
Näin minäkin olen sen alkanut nähdä... tai kun viimeksi tuli konfliktia tämän kaverisuhteissa "uskottomuuden" takia, päätin että en ala yrittämään miellyttää. Sanoin, että muutosta on turha odottaa. Eikä sitä ole tapahtunutkaan :D Mutta silloinhan olisin ollut ketku, jos olisin alkanut esittää ja toisen mieliksi kyläilemään kerran viikossa, vaikkei huvita.
Joku sanoi tuon "heikon itsetuntemuksen". Voi olla, vaikka olen itsetuntemusta pitänyt vahvuutena. Mutta heikkous toki on oma muuttuvuuteni. Kun muutun jatkuvasti, en voi tietää mikä minua kiinnostaa seuraavassa kuussa tai ensi syksynä. Menen hetken fiiliksen mukaan. Ja senhetkiset ihmissuhteet ja kiinnostukset ovat sopineet minulle sillä hetkellä, mutta enää eivät tunnu omilta.
Ja jotenkin olen "pakotettu" vaihtamaan piirejä, kun vanhoihin ei kehtaa enää palata.
Tai ehkä tämäkin on liikaa itsekriittisyyttä ja muut hyväksyvätkin enemmän kuin minä itse. Jos olisin vaikka hakannut Venla-patsaalla auton ikkunan mäsäksi, en kehtaisi enää ikinä liikkua kadulla saati mennä televisioon, mutta veikkaan että moni muu kehtaa. Mutta minua kaduttaa moni pienempikin teko ja tuntuu, että ei voi enää palata.
ettei kukaan hommaa lasta tai koiraa tai muutakaan huollettavaa pelkän spontaanin päähänpiston ansiosta...
Minun on vaikea pitää ap:n kaltaisia ihmisiä aikuisina. Jos pitkäjänteisyys puuttuu lähes täysin, kertoo se jonkun kehitysvaiheen epäonnistumisesta. Tosin AP ja muutkin olivat tässä hienosti saaneet asioita aikaan, paljon enemmän kuin minä.
Silti, henkilökohtaisesti pidän enemmän kärsivällisistä pitkän linjan ihmisistä. Toki saa olla spontaani, mutta rasittavaa seuraahan tuollaiset ovat. Voivat olla inhottavia ystävinä, alaisina ja puolisoina.
jo 9- ja 12-vuotiaat ja aina olen ne tunnollisesti ja hyvin hoitanut. Jos hankkisin lapsia, hoitaisin nekin tietysti, mutta en hanki koska rajotitaisi liikaa vapauksiani. Enkä hanki koiriakaan enää näiden jälkeen, vaikka on paljon iloa ollut niistä. Minä alan nyt keski-iässä villin ja vapaan elämän jossa voin matkustella, baareilla tms ilman rajoitteita :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei kukaan hommaa lasta tai koiraa tai muutakaan huollettavaa pelkän spontaanin päähänpiston ansiosta...
Ap:lla ei ole lapsia. Koirastani olen pitänyt huolta koko sen tähänastisen elämän ja aion pitää jatkossakin, vaikka se on osoittautunut monisairaaksi ja on ollut hankaluuksia. Eläinrakkauteni on kestävää ja tiedän koiran olevan minusta 100% riippuvainen. Minusta tämä on taas eriluokan juttu kuin se, että Pirkko suuttuu, kun en lähdekään sen kanssa elokuviin joka viikko.
jo 9- ja 12-vuotiaat ja aina olen ne tunnollisesti ja hyvin hoitanut. Jos hankkisin lapsia, hoitaisin nekin tietysti, mutta en hanki koska rajotitaisi liikaa vapauksiani. Enkä hanki koiriakaan enää näiden jälkeen, vaikka on paljon iloa ollut niistä. Minä alan nyt keski-iässä villin ja vapaan elämän jossa voin matkustella, baareilla tms ilman rajoitteita :)
Niin juuri, 2! ;)
Nyt kun mietin, niin "vakauden perikuva" eli mieheni ei ole lainkaan yhtä huolehtivainen koiraamme kohtaan. Esim. ei mieti, mihin loman ajaksi tai ei ole uhrannut työaikaansa eläinlääkärireissuihin tai herää aikaisin aamulla lenkille. Ok, koira on minun nimissäni, mutta minusta ei voi yleistää tätä vastuullisuus/vastuuttomuus -kysymystä kaikkiin elämänalueisiin. Mies siis 10 vuotta samassa työpaikassa, tiivis nuoruuden kaveripiiri, ei ole kokeillut uusia harrastuksia ja ei pidä uusien ihmisten tapaamisesta.
Täysin epäluotettavana huithapelina.
ystävyyssyhteiden kanssa. Enimmäkseen minua kyllä häiritsee se, että ihmiset lataavat minuun omia mielteitään, että olen sellainen ja tällainen, enkä aina ole samaa mieltä. Tai haluan säilyttää vapauden muuttua.
Haluaisin kuitenkin pysyviä ystäviä, jotka joko eivät odottaisi minulta mitään tai joita ei tarvitsisi nähdä joka viikko/joka kuukausi.
nykyään kyllä oikein kukaan tee niitä samoja juttuja vuosikymmeninä, vaan kyllä kaikki minun tuttavani ovat muuttuneet elämäntavoiltaan ja harrastuksiltaan ja ajatuksiltaan hyvin paljonkin viime vuosina, mutta kyllä se ihmisen ydinpersoona on silti selvästi aina se sama, eikä sitä nyt ajattele että joku on ihan eri ihminen kuin viime vuonna vain siksi, että se harrastaa nykyään sukankutomista laskuvarjohyppyjen sijaan- vaikka usein ihmiset itse kokevat muuttuneensa ihan kauheasti niin ei sitä yleensä kukaan muu kyllä huomaa. Ne opiskelut ja muut semmoiset on vain ulkoisia asioita joilla ei ole ihmissuhteissa oikeastaan paljoakaan väliä.
ADHD ja aikuisikä. Käy tekemässä joku nettitesti ja löydät itsesi ja diagnoosin helposti.
En kuitenkaan pidä asiaa minään ongelmana.
Myös minä tein opintoni ja graduni pikavauhtia. Olen myös tehnyt monia radikaaleja elämänmuutoksia impulsiivisesti tuosta vaan. Ostanut talon, lähtenyt ulkomaille, palannut sieltä, vaihtanut miehiä, vaihtanut ystäviä, vaihtanut harrastuksia. Minä vaan olen impulsiivinen ihminen ja nautin elämästä joka ei ole jämähtänyt paikoilleen.