Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

HS: Eroperheet tehtailevat rikosilmoituksia

Vierailija
23.01.2013 |

Eroperheet tehtailevat rikosilmoituksia



Väitteet lasten pahoinpitelyistä ja hyväksikäytöistä työllistävät poliisia, käy ilmi HS:n selvityksestä.



Useat suomalaislapset joutuvat vuosittain turhaan väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä selvittävän poliisitutkinnan kohteeksi.



Helsingin Sanomien selvityksestä käy ilmi, että poliisi saa täysin perättömiä ilmoituksia lapsiin kohdistuvista rikoksista, joiden tekijäksi väitetään toista vanhempaa.



Ilmoitukset liittyvät useimmiten vanhempien ero- tai huoltajuusriitaan. Tavoite toisen vanhemman mustamaalaamiselle on itsekäs: halu kostaa tai saada itselle toista parempi asema, kun lasten huoltajuudesta ja tapaamisista sovitaan.



Poliisin mukaan rikosilmoituksia tehdään välillä niin lähellä huoltajuusoikeudenkäyntejä, että yhteys vaikuttaa selvältä.



HS pyysi Suomen kymmentä suurinta poliisilaitosta arvioimaan, millainen osuus lapsiin kohdistuneista seksuaali- ja väkivaltarikosilmoituksista osoittautuu perättömiksi ja millaisissa tilanteissa niitä tehdään.



Suurin osa poliiseista arvioi, että aiheettomat ilmoitukset ovat lisääntyneet viime vuosina. Arviot niiden osuudesta vaihtelevat noin viidestä jopa viiteenkymmeneen prosenttiin.



Tilastoissa poliisin tietoon tulleet jutut luokitellaan sen mukaan, päätyykö poliisi epäilemään niissä rikosta vai ei. Ei rikosta -tapauksissa on kyse sekä täysin tekaistuista ilmoituksista että tapauksista, joissa ilmoittajan aito epäily osoittautuu myöhemmin vääräksi.



Noin viidesosassa poliisille ilmoitetuista alle 13-vuotiaiden lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä ei todeta tapahtuneen rikosta. Pahoinpitelyilmoituksista samoin käy vain alle kymmenesosalle.



Ero- ja huoltajuuskiistat tuottavat poliisin pöydälle pahimmillaan monimutkaisia vyyhtejä, joista on usein vaikea erottaa, onko taustalla todellinen huoli lapsesta vai tietoinen valehtelu.



Kumpikin vanhemmista voi esimerkiksi väittää, että toinen pahoinpitelee lapsia. Täysin perättömien väitteiden selvittely koetaan poliisissa työlääksi.



"Yksittäiset poliisit reagoivat ilmiöön epäilemällä entistä enemmän ilmoitusten todenperäisyyttä ja myös sellaisia tapauksia, jotka ovat ihan todellisia", toteaa rikoskomisario Hannu Kallioniemi Pirkanmaan poliisilaitokselta.



Työmäärää enemmän poliisia huolestuttavat kuitenkin lapset. Rikostutkinta kuulemisineen ja lääkärintarkastuksineen voi olla lapselle raskas kokemus, ja pahimmillaan rikosprosessit kestävät vuosia.



"Se, että lasta käytetään tietoisesti välineenä toisen vanhemman kanssa käytävässä huoltajuuskiistassa tai vastaavassa, on ajattelematonta, sanoisin jopa itsekästä", sanoo rikoskomisario Tero Muurman Keski-Uudenmaan poliisilaitokselta.



Myös lapsen suhde rikoksesta epäiltyyn vanhempaan voi kärsiä: rikosilmoituksesta voi seurata kiinniotto, kotietsintä tai lapsen kiireellinen sijoitus.



"Käytännössä todella heikoilla rikosepäilyillä voidaan huoltoriidan toiselta osapuolelta, useimmiten isältä, evätä lapsen tapaaminen kokonaan tai määrätä tapaamiset valvotuiksi", sanoo rikoskomisario Jyri Hiltunen Helsingin poliisilaitokselta.



Riitaiset vanhemmat eivät poliisien mukaan ole ainoita aiheettomien ilmoitusten tekijöitä, vaan ilmoituksia tulee myös isovanhemmilta ja muusta lähipiiristä. Jopa naapurien väliset riidat saattavat kärjistyä perättömiksi väitteiksi siitä, että naapuri pahoinpitelee lapsiaan.



Taustalla voi riitojen lisäksi olla myös mielenterveysongelmia tai ilmoittajan omia lapsuudenkokemuksia, jotka herkistävät vääriin tulkintoihin.



Poliisi muistuttaa, että tahallaan perättömän rikosilmoituksen tehnyt voi itse joutua syytteeseen väärästä ilmiannosta. Enimmäisrangaistus siitä on kolme vuotta vankeutta.



Vaikka keksittyjä rikosilmoituksia ei poliisissa kaivata, todellisesta huolesta ilmoittamista ei pidä arastella, Jyri Hiltunen huomauttaa. "En haluaisi, että joku jättäisi tulematta poliisin luo, koska pelkää, että häneen suhtaudutaan perättömän ilmoituksen tekijänä."

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
23.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tarvitse riidellä. Miksi??

Vierailija
2/6 |
23.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

kehitteli sellaisen tarinan minusta, että joutui lopulta käräjille. Hän väitti minun myyvän itseäni kotona ja lasten joutuvan katselemaan sitä sivusta. Hän teki asiasta useita ilmoituksia lastensuojelulle ja vaati itselleen tarinoiden perusteella lasten huoltajuutta. Hän meni jopa niin pitkälle tarinoissaan että laittoi seuranhakuilmoituksen nimissäni erääseen lehteen, käytti oikea puhelinnumeroani siinä. Tuli aika kovat korvattavat exälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
23.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tarvitse riidellä. Miksi??

omalla miehelläni harhaisen sekoilun ja väkivaltaisuuden aiheuttivat mielenterveysongelmat.

Vierailija
4/6 |
23.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

kehitteli sellaisen tarinan minusta, että joutui lopulta käräjille. Hän väitti minun myyvän itseäni kotona ja lasten joutuvan katselemaan sitä sivusta. Hän teki asiasta useita ilmoituksia lastensuojelulle ja vaati itselleen tarinoiden perusteella lasten huoltajuutta. Hän meni jopa niin pitkälle tarinoissaan että laittoi seuranhakuilmoituksen nimissäni erääseen lehteen, käytti oikea puhelinnumeroani siinä. Tuli aika kovat korvattavat exälle.

Vierailija
5/6 |
23.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lastenpsykiatri Merja Oksanen pitää "aivan sietämättöminä" tilanteita, joissa vanhemmat käyttävät keksittyjä väitteitä lapsen pahoinpitelystä tai hyväksikäytöstä huoltajuuskiistoissa.



"Vanhempien tulisi hakea apua itselleen", hän sanoo.



"Lapsi on saattanut joutua olemaan vanhempien välissä jo vuosia, ja sitten tulee vielä poliisikuulustelu. On riski, että lapsen kehitys vaarantuu."



Oksanen työskentelee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa osaamiskeskuksessa.



Alueen poliisilaitokset ohjaavat sinne osan lapsista, joiden epäillään joutuneen pahoinpitelyn tai seksuaalirikoksen uhriksi. Osaamiskeskuksessa tutkitaan erityisesti pieniä lapsia ja niitä, joiden kehitys on viivästynyt.



Erotilanteisiin liittyvät rikosilmoitukset eivät Oksasen mukaan ole aina täysin vailla pohjaa. Vanhemmalla on usein aito huoli lapsesta, varsinkin jos hän ei luota toiseen vanhempaan.



"Kun lapsi eroriidan keskellä oirehtii, se tulkitaan oireiksi hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä, vaikka syy olisi ihan muu."



Oireeksi saatetaan luulla mitä vain: tapaamisiin liittyvää itkuisuutta ja levottomuutta, alapään kutinaa ja punoitusta tai sukupuolielimiin liittyviä puheita.



"Pienetkin lapset puhuvat seksuaalissävytteisiä juttuja, joita kuulevat toisilta päiväkodissa. Lisäksi osa on jo pieninä altistunut pornolle. Se hämmentää, ja kun lapset rupeavat siitä puhumaan, huoli herää herkästi."



Poliisiin kannattaa Oksasen mukaansa ottaa yhteyttä heti, jos lapsi oma-aloitteisesti kertoo esimerkiksi tulleensa kosketelluksi. Epävarmemmissa tapauksissa voi pyytää esimerkiksi terveydenhuoltoa arvioimaan, mistä voisi olla kyse.



Lasta ei kannata alkaa omin päin haastatella, sillä riski johdatteluun on suuri.



"Nykyisin vanhemmilla on omia nauhoituksia, joissa he kyselevät asioita lapselta suoraan. Niistä näkee usein, kuinka lapsen kertomus on syntynyt yhdessä aikuisen kanssa."



Pahimmillaan epäilyistä on puhuttu kotona niin paljon, ettei lapsi enää erota, mikä on totta.

Vierailija
6/6 |
23.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän aloitti valmistautumisen avioeroon jo reilusti etukäteen käymällä kertomassa usealle eri lääkärille ja sossuille, kuinka elää muka väkivaltaisessa liitossa. Eron jälkeen sitten käytti näitä kirjauksia perusteena kieltää lasten ja isän tapaamiset. Hän sai jopa sossujen turva-asunnon, jonne muutti erotilanteessa ja eristi lapset useiksi kuukausiksi isästä.



Väitteissä ei ollut mitään perää ja niiden olemassaolo selvisi lasten isälle vasta myöhemmin, kun hän alkoi selvittää, miksei saa tavata lapsiaan. (Itse en tuntenut heitä vielä silloin.)